Runoratsu
Nyt ei oikein irtoa. mut extemporeeta aina teen... joten
Pussaa mua kevyesti
anna iltatuulen tuudittaa
huomenna et minua enää huoli
edit:
Puhuit hiljaa huomisesta
sanoja et kertonut
silmissäsi oli surua
sumeaa samettia siivilläsi
puristin kättäsi rintaani vasten
odotin hiljaa aamua,
pelko sydämessäni
Kylmettää aamu nietokset
sulattaa sydän tuskaansa
itkin hiljaa mennyttä
valutit vihlovat kyyneleet
sammalta kasvaa jo nietokset
et saapunut ennen ensi lumia
yhdelle ihanalle beibelle omistettua kirjainsoosia/romusia sanayhdistelmiä. Ei kaupallista/kirjallista, mutta omaa.
Pussaa mua kevyesti
anna iltatuulen tuudittaa
huomenna et minua enää huoli
edit:
Puhuit hiljaa huomisesta
sanoja et kertonut
silmissäsi oli surua
sumeaa samettia siivilläsi
puristin kättäsi rintaani vasten
odotin hiljaa aamua,
pelko sydämessäni
Kylmettää aamu nietokset
sulattaa sydän tuskaansa
itkin hiljaa mennyttä
valutit vihlovat kyyneleet
sammalta kasvaa jo nietokset
et saapunut ennen ensi lumia
yhdelle ihanalle beibelle omistettua kirjainsoosia/romusia sanayhdistelmiä. Ei kaupallista/kirjallista, mutta omaa.
Mitä uutta tuohon kuvaukseen tuli, kun siirtelit sen lyhyiksi pätkiksi eri riveille?sincia kirjoitti:Tämä ew:n maailmaketjuun vastauksen pohjalta...
***
Minun maailmani.
Jäkäläinen mäntymetsä
hirsitalo, kirkasvetinen järvi.
Puulämmitys, iso takka ja leivinuuni.
Mukavia, isän vanhoja villapaitoja
kirkkaanpunaiset villasukat.
Kynttilänvaloa, tähtien tuiketta.
Täydellinen hurinan, räminän ja kohinan puute.
Harmaantuneita askelmia
jyrkkää rinnettä alas
lyhdyn valossa rantasaunalle.
Alastonuinnille kuun valossa
hyiseen veteen varvas kerrallaan.
Korttia huopaan kääriytyneenä
pirttikaluston natisevalla penkillä.
Höyryävää teetä
keltaisin ja oranssein kukin
koristellussa mukissa.
Hiukset takussa, poskilla hymy,
saunomisenjälkeinen puna.
Otat minua kädestä. Katsot silmiini.
Minun on hyvä näin.
Kysyn, koska yritän ymmärtää amatöörirunoilijan sielunmaisemaa.
Katsoin muuten perjantaina melkein ensimmäisen kerran elämässäni Idolsin (kerran aikaisemmin olen katsonut, mutta se oli jo jokin loppuerä, jossa tuomarit eivät enää juurikaan vittuilleet). Olipa särmikästä lyttyynlyöntiä. Virkistävää, kun kerrankin sanotaan suoraan. Tuli vain mieleen...Gattaca kirjoitti:Älkääpä luopuko päivätyöstä!
Itsekin runoltaa yrittäneenä tiedän etten osaa..
Mutta nuo ovat pelkkää runoksi naamioitua proosaa. Ehkä hyvää tuo tiivistäminen proosaan verrattuna.. mutta sekä ajatukset että kuvakieli iänikuisia kliseitä. Ei Taikaa eikä Taidetta. Turha vaivata kustantajia!
Taso oikeastaan paranee!
Yleisemmin:
Runo pitää kirjoittaa vasta kun jotain EI VOI proosalla ilmaista. Ja samalla varoa teennäistä vertauskuvallisuutta, että pinnistellen keksitään symboleja normaalimaailman asioille. Runon maailma ja kieli saisi olla kuin uni, jonka kirjoittajakin näkee suoraan, ilman unenselityskirjan tulkkausta.
Yleisemmin:
Runo pitää kirjoittaa vasta kun jotain EI VOI proosalla ilmaista. Ja samalla varoa teennäistä vertauskuvallisuutta, että pinnistellen keksitään symboleja normaalimaailman asioille. Runon maailma ja kieli saisi olla kuin uni, jonka kirjoittajakin näkee suoraan, ilman unenselityskirjan tulkkausta.
Viimeksi muokannut Gattaca, 25.09.2005 19:48. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Voi kun vain keksiä voisin,
kaikki olisi niin toisin,
kertoisin sulle vitsin roisin.
Ja itselleni pari kaljaa ma soisin.
Ai hitto, kohta mä koisin.
Ah, runot toki vain ovat,
hienostelevien kermaperseiden tuotoksia.
Vittuakos sitä
suotta
sanottavaansa pakottaa teennäiseen
formaattiin?
Ah! Oih! Uijuijui!
Päästäni kasvaa sateenkaari.
Menisitte tekin
oikeisiin töihin.
kaikki olisi niin toisin,
kertoisin sulle vitsin roisin.
Ja itselleni pari kaljaa ma soisin.
Ai hitto, kohta mä koisin.
Ah, runot toki vain ovat,
hienostelevien kermaperseiden tuotoksia.
Vittuakos sitä
suotta
sanottavaansa pakottaa teennäiseen
formaattiin?
Ah! Oih! Uijuijui!
Päästäni kasvaa sateenkaari.
Menisitte tekin
oikeisiin töihin.
Runo ensimmäisille pakeille/rukkasille. Syksylle02?
Sarpattiin valuivat soluen rakkauden sanat.
Sulivat suille annot julmiin kulmakiviin.
Surua satoi yhteisön sammioon.
Saavuttakaa suudelma sieltä huudettiin.
Kadulla poikaa potkivat ilkuvat varikset.
Kukaan ei enää rakastanut.
Riettaita kirjoitteli ja rumat riimit rakastelivat raakileen lehdillä.
Oli pihalla lumiukon kanssa hippasilla.
Naista ei ollut läheltä koskaan nähnytkään.
Missä mennään? tuleeko huomenna räntää vai lunta?
Tyttö nojasi poikaa vasten ja yritti ymmärtää.
Ehkä hänen elonsa oli lohduton?
Riehuin rantasaunalla ja esittelin omia tarpeitani.
Otti hatkat ja lähti lätkää pelaamaan kaukaiseen kaukaloon.
Yhteisön Sammiota ihmettelin suu auki.
Outo taisi olla hänelle munani seisokki.
Kiimaani karttoi ja keppiäni pelkäsi.
Puhua parjannut en.
Ihmettelyjäni kannoin hänen eteensä.
Rauhaa ei varmaan saanut hankala, kun olin.
Kengästä potku persuksille. Nousin siitä suksille.
Metodini eivät olleet perinteisen pillumetsäläisen heiniä, mutta aikamoisen oman show;ni varmaan väänsin hurmostilassani.
Oma kannu melkein kaatui
yhteisön sammio kehui
ja karma huusi kainaloissa
"ottakaa tämä tuska"
"taivuttakaa viimeinen vitsa"
Vielä poika nousi ja huusi hurmion hapatus hampaissaan.
Miekan iskut löivät hänet maahan.
Purossa mateli hiljalleen puhdas vesi kohden järveä.
Elämä lipui sen mukana ja nousi pois ennen sekoittumista valtamereen. Ensi vuonna saapui jälleen kevät.
Naiset tulivat ja menivät. Yhdellä naisella oli suloiset utareet ja hienot huulet. En jäänyt häntä kauaa miettimään. Turhaa oli yritää rakkautta herättää ihmisessä, joka ei välitä kokonaisuudesta. Toinen tuli ja pakeni pois. Vain minä herjalla hälle uskonnosta puhetta väänsin. Ei nauruani käsittänyt.
Nainen tuli luokseni, mutta ihastusta en pystynyt rakentamaan. Raastoi huuliani hapatus oikean löytämisestä. Kyselin eräältä toiselta, että oletko oikea oppinen ottamaan minut omakseni. Vain kiellot muistonain saan sängyyn painaa pään. öitä, +
Sarpattiin valuivat soluen rakkauden sanat.
Sulivat suille annot julmiin kulmakiviin.
Surua satoi yhteisön sammioon.
Saavuttakaa suudelma sieltä huudettiin.
Kadulla poikaa potkivat ilkuvat varikset.
Kukaan ei enää rakastanut.
Riettaita kirjoitteli ja rumat riimit rakastelivat raakileen lehdillä.
Oli pihalla lumiukon kanssa hippasilla.
Naista ei ollut läheltä koskaan nähnytkään.
Missä mennään? tuleeko huomenna räntää vai lunta?
Tyttö nojasi poikaa vasten ja yritti ymmärtää.
Ehkä hänen elonsa oli lohduton?
Riehuin rantasaunalla ja esittelin omia tarpeitani.
Otti hatkat ja lähti lätkää pelaamaan kaukaiseen kaukaloon.
Yhteisön Sammiota ihmettelin suu auki.
Outo taisi olla hänelle munani seisokki.
Kiimaani karttoi ja keppiäni pelkäsi.
Puhua parjannut en.
Ihmettelyjäni kannoin hänen eteensä.
Rauhaa ei varmaan saanut hankala, kun olin.
Kengästä potku persuksille. Nousin siitä suksille.
Metodini eivät olleet perinteisen pillumetsäläisen heiniä, mutta aikamoisen oman show;ni varmaan väänsin hurmostilassani.
Oma kannu melkein kaatui
yhteisön sammio kehui
ja karma huusi kainaloissa
"ottakaa tämä tuska"
"taivuttakaa viimeinen vitsa"
Vielä poika nousi ja huusi hurmion hapatus hampaissaan.
Miekan iskut löivät hänet maahan.
Purossa mateli hiljalleen puhdas vesi kohden järveä.
Elämä lipui sen mukana ja nousi pois ennen sekoittumista valtamereen. Ensi vuonna saapui jälleen kevät.
Naiset tulivat ja menivät. Yhdellä naisella oli suloiset utareet ja hienot huulet. En jäänyt häntä kauaa miettimään. Turhaa oli yritää rakkautta herättää ihmisessä, joka ei välitä kokonaisuudesta. Toinen tuli ja pakeni pois. Vain minä herjalla hälle uskonnosta puhetta väänsin. Ei nauruani käsittänyt.
Nainen tuli luokseni, mutta ihastusta en pystynyt rakentamaan. Raastoi huuliani hapatus oikean löytämisestä. Kyselin eräältä toiselta, että oletko oikea oppinen ottamaan minut omakseni. Vain kiellot muistonain saan sängyyn painaa pään. öitä, +