irmelianneli kirjoitti:
Irtautuminen tuntuu erittäin järkyttävältä ja pahalta ajatukselta. Positiiviset ja puoleensavetävät ja herttaiset ja huomioonottavaiset piirteet kompensoivat liikaa. Vielä. Ainakin tällä hetkellä.
Joo, siis mähän puhuin ainoastaan omasta tilanteestani, mulle tää on paras ja ainoa toimintamalli. Mut kauhistus nyt sentään! Enhän mä nyt toisten suhteita halua/voi torpedoida. Toivottavasti sulla on vielä mahdollisuus selvittää asiat vastapuolen kanssa.
Ja muutenki taisin innostua liikaa tossa viime kirjotuksessani. Siis ainaki kärjistämään. Tai tää on vähän niinku kolikon kaks kääntäpuolta. Tottakai ihminen voi muuttaa käytöstään ja huonoja tapojaan, jos vain tahtoa riittää. Nimenomaan olis pelottavaa ajatella, että se EI onnistuis..
Hain vaan tolla muuttumattomuudella sitä, että jos toinen on esimerkiksi vahvasti aggressiivinen eikä edes itse tajua sitä..toinen "pulliainen" ei voi sitä auttaa. Jos ajatukset on niinkin vääristyneet, niinku oon saanu erään ihmisen (tai eräisen ihmisten) kohdalla huomata, on ainoot apuvaihtoehdot enää psykiatri ja AA-klinikka.
Mut tosiaan puhun vaan omakohtasesti ja tapauskohtasesti, en sais mennä esittämään näitä juttujani minään yleismaailmallisina totuuksina.
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta tee se vasta ihmeitä tekee.