Muita kohtalontovereita? Mulla takana pian 32 vuotta yrittämistä, josta noin 15 menee ihan oikean lapsuuden piikkiin. Minulla todettu lorvikatarri ja mielessä ei (onneksi!) mitään vikaa (eipä). Ensimminen dissaaminen on takana ja piinailut menossa. Jatko vielä täysin auki.
Tämä tahallinen lapsellisuus ilmenee mm. typerien ketjumuunnelmien postauksena ja kökköhuumorin manifestoimisena.
Olisi mukava jakaa kokemuksia ja tuntemuksia asian tiimoilta.
Olen kalkkis.
Minua kiinnostaa ainoastaa pörssi.
Pillukaan ei kiinnosta kun on pörssi.
Pörssillä saa rahaa.
Jos pillulla tienaa rahaa saa syytteen parituksesta.
Pörssi on parempi kuin pillu.
Olen kalkkis.
Ammattini pakottaa minut näyttelemään vastuullista aikuista. Oikeasti haluan vain piereskellä ja heitellä kurkunviipaleita ihmisten kaula-aukoista sisään.
Lepikkorapu kirjoitti:kurkunviipaleita ihmisten kaula-aukoista sisään.
Mä harrastan jääpaloja. Pieru- ja kakkahuumori naurattaa aina. Leikin ostoskärryillä ruokakaupassa, vaikka yksin. Lässytän. Eipä siinä, mä olenkin vielä lapsi ja suon nämä teot itselleni.
Lepikkorapu kirjoitti:kurkunviipaleita ihmisten kaula-aukoista sisään.
Mä harrastan jääpaloja. Pieru- ja kakkahuumori naurattaa aina. Leikin ostoskärryillä ruokakaupassa, vaikka yksin. Lässytän. Eipä siinä, mä olenkin vielä lapsi ja suon nämä teot itselleni.
Kakkahuumori on aina hauskaa. Mä nauran ihan liikaa muutenkin ollakseni aikuinen, oikeesti. Mua naurattaa kaikki. Toisaalta, voin lohduttautua sillä, että huumori on pakokeino julmasta maailmasta. Kaikesta sitä vaan koittaa huumoria etsiä, niin pärjännee.
