Gattaca kirjoitti:
Tsiisus fak.
Miksi teoretisoida tuollaisia vaatimuksia ja laatia niistä etukäteen joku lista? Kun minä ja nämä kaverit vaan toivomme, että yleensä OLISI joku tässä maailmassa jonka kanssa sopisimme yhteen. Sen yhteensopimisen myötä sitten tulisivat keskinäinen ihailu, toisen tukeminen ja kiihkeä, tyydyttävä seksi. Tuollaisten "mitä minulla olisi antaa suhteeseen" -listojen laatiminen kuuluu vasta siihen vaiheeseen kun on oltu kymmenen vuotta naimisissa ja käydään parisuhdeterapeutilla nihkeästi teoriasta keskustelemassa. Ei siihen vaiheeseen kun kohdetta ei vielä edes ole eikä mitään tietoa juuri hänen persoonastaan ja tarpeistaan!
Perustan kokemukseen näkemykseni. Minulla ainakin on näyttöjä siitä mikä toimii.
Itsetuntemus on viisauden alku. Olen myös sitä mieltä, että sen jonkun löytäminen on vaikeaa jos ei pysty/halua kuvata mitä itse on tai edes sitä myöntää itselleen. Ei sitä tarvitse tänne kirjoittaa.
Käsittääkseni tavoittena on löytää mieluisaa seuraa. Onni auttaa joskus mutta suunnitelmallisuudesta on yleensä hyötyä.
Tavoitteellisen suunnittelun peruskuvio menee (kuten epäilemättä kaikki tietävät) niin, että ensin tiedetään missä ollaan ja sitten mihin pyritään. Sen jälkeen pohditaan ne pienet askeleet, jolla tavoitteeseen päästään. Jos ei itse osaa, niin pyydetään apua.
Vaikeaahan on esimerkiksi suunnistaa, jos ei ensin tiedä missä on.
Joskus on tilanne sekin, että kun nykytilannetta analysoidaan huomataan, että tavoite on epärealistinen. Silloin ei juuri auta kuin laskea tavoitetasoa.
Ai niin tärkaä asia meinasi unohtua. Kun sitten on se pienten askelten tehtävälista, niin sitten ne pitää myös tehdä ja tarvittaessa suunnitelamaa ylläpitää.
Jos sinulla on jokin parempi, toimivaksi havaittu, menettely tiedossasi niin mielellään siitä kuulen. Uuden oppiminen on kivaa ja hyödyllistä.
When the going gets weird, the weird turn pro.
Dr. Hunter S. Thompson