Oon aatellut mennä myymään kirppikselle, sen lisäksi että mulla on kamaa myynnissä huuto.netissä ja yhdellä toisella netti-kirppiksellä. Mietin nyt että olisiko se sitten itsepalvelukirppis, vai ennättäisinkö jonnekin ihan itse myymään?
Kertokaa kokemuksia, erityisesti pääkaupunkiseudun itsepalvelukirppikset kiinnostavat! Oon käynyt pari vuotta takaperin muutaman kerran Vantaan Suurkirpputorilla myymässä keskiviikkoisin, kun se maksaa vaan femman. Ainakin lastenvaatteita on joka kerta mennyt tosi hyvin, mutta en usko että omiani saisin siellä myytyä. Ja niitähän riittää...
Muitakin kirppis-juttuja saa tässä jakaa, trokareista elämänsä kauppoihin!
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
Olin just joku kuukaus sitten Valtterissa itse myymässä ja sain ihan ok:sti kaupaksi. Melkein heti aamusta myin venäläiselle naiselle ison kasan mun kuteita, könttähintaan 35 e. Niitä kiinnostaa merkkikama, mutta mun Sisleyt ja Benettonit kelpas ihan hyvin. Dieselistä ihan villiintyi. Kaiken kaikkiaan tuntuu siltä, että tavarat menee paljon paremmin kaupaksi kuin vaatteet. Mutsilta ja faijalta tuotiin kaikenlaista kippoa ja kappoa yms. ja ne vietiin aika nopsaan uusiin koteihin. Mutta mun mielestä lastenvaatteet kelpaavat ihan aina...jos mulla on joskus lapsia niin mä ainakin hankin niille osittain kirpparilta vaatteita. Kannattaa pitää suht matalia hintoja...mä myin kaiken alle kympillä..paidoista 2-3 e ja silleesti.
Mä bruukaan käydä kerran-pari vuodessa hankkiutumassa eroon ylimääräsestä roinasta. Kokemusta on sekä itsepalvelusellaisista että sellaisista missä ollaan itse paikan päällä myymässä. Jälkimmäistä pidän itse hedelmällisempänä. Kokemuksen mukaan 1-2 päivässä tienaa itse paikalla ollen saman mitä itsepalvelukirppiksillä viikossa ja pitäähän sun kuiten noilla ipk:lläkin käydä ainakin lähes päivittäin pöytää järjestämässä ja tavaraa lisäämässä eli kiinni oot siinä kuitenkin. Ei ketään (ja pidän tässä nyt itseäni esimerkkinä) jaksa kuitenkaan siellä kierrellessä kiinnostaa pöytä joka on tupaten täynnä sekaisin olevaa tavaraa ja penkomatta ei selviä mitä kaikkea pöytä "sisuksiinsa" onkaan syönyt.
Kävimme taannoin samasta aiheesta keskustelua ja siellä ehkä joku pääkaupunkiseutulainenkin on oman painavan sanansensa esiin tuonut, omat kokemukseni kun kovasti tänne pohjoisempaan keskittyvät tällä saralla.
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)
