Oli niin tyhjentävästi sanottu, etten taidakaan ostaa tätä.par-sky kirjoitti:elisabeth kostova: historiantutkija.
....
Luin kirjan
-
Bliss
mä voin lainata sen sulle, pöllöyksissäni kun ostin. mutta ei, kenenkään muun ei pitäs mennä tuhlaamaan rahaa tohon. puoleenväliin jaksaa jotenkin kiinnostaa, mutta lopussa vaan vituttaa.Bliss kirjoitti:Oli niin tyhjentävästi sanottu, etten taidakaan ostaa tätä.par-sky kirjoitti:elisabeth kostova: historiantutkija.
....
Me transmitte sursum, Caledoni!
-
Angita
-
Rouva Pupu
Richard Preston - Tapaus Kobra
Sanoisinko että jopa loistava teos
Koska mun liNkitykseni ei toimi niin copypastea kehiin:
The Cobra Event is the story of a secret counterterror operation. The story begins one spring morning in New York City when a seventeen-year-old student wakes up feeling vaguely ill. She seems to be coming down with a cold. Hours later she is having violent seizures and has begun a hideous process of self-cannibalization. She is soon dead. When other gruesome deaths of a similar nature are discovered, the Centers for Disease Control in Atlanta sends a pathologist, an expert in epidemiology, to investigate. What she finds precipitates a federal crisis.
The details of this story are fictional, but they are based on a scrupulously thorough inquiry into the history of biological weapons. Preston’s sources for this story include members of the FBI and the United States military, public health officials, intelligence officers in foreign governments, and scientists who have been involved in the development and testing of strategic bioweapons.
President Bill Clinton read The Cobra Event (which reportedly it kept him up all night), and was so alarmed that he ordered an intelligence analysis of the book. The book affected White House policy regarding bioterrorism, and helped encourage the president to order intensified spending and preparations for a bioterror event. It has been said that the government would not have been as prepared for the anthrax letter attacks in September and October, 2002, as it was, without the stimulus of The Cobra Event.
“This is truly scary stuff, and Preston has obviously done his homework. . . He’s one of the few voices in the wilderness about the threat of bioweapons and our vulnerability to them. If even part of what he describes in The Cobra Event is possible, and he swears it is, then he has done us all a favor.”
--The Denver Post
[A] contagious thriller. . . About twenty pages in, you’re reading about biological weapon tests in the South Pacific, and you start thinking about all the stuff you breathe in every day and how invisible it is and what a cinch it would be for some nutcase to turn your entire town into a Hot Zone , , , Don’t bother trying to comfort yourself with the idea that this is science fiction. . . . Most of the science in this novel is fact. Even the government’s response in The Cobra Event is patterned on an existing plan to combat biological terror . . . Just as The Hot Zone reminded us of our vulnerability to exotic, natural infections, Preston’s novel means to awaken us to the truly scary threat of germ warfare.. . .Preston convinces us that it can happen here.”
--The Miami Herald
Sanoisinko että jopa loistava teos
Koska mun liNkitykseni ei toimi niin copypastea kehiin:
The Cobra Event is the story of a secret counterterror operation. The story begins one spring morning in New York City when a seventeen-year-old student wakes up feeling vaguely ill. She seems to be coming down with a cold. Hours later she is having violent seizures and has begun a hideous process of self-cannibalization. She is soon dead. When other gruesome deaths of a similar nature are discovered, the Centers for Disease Control in Atlanta sends a pathologist, an expert in epidemiology, to investigate. What she finds precipitates a federal crisis.
The details of this story are fictional, but they are based on a scrupulously thorough inquiry into the history of biological weapons. Preston’s sources for this story include members of the FBI and the United States military, public health officials, intelligence officers in foreign governments, and scientists who have been involved in the development and testing of strategic bioweapons.
President Bill Clinton read The Cobra Event (which reportedly it kept him up all night), and was so alarmed that he ordered an intelligence analysis of the book. The book affected White House policy regarding bioterrorism, and helped encourage the president to order intensified spending and preparations for a bioterror event. It has been said that the government would not have been as prepared for the anthrax letter attacks in September and October, 2002, as it was, without the stimulus of The Cobra Event.
“This is truly scary stuff, and Preston has obviously done his homework. . . He’s one of the few voices in the wilderness about the threat of bioweapons and our vulnerability to them. If even part of what he describes in The Cobra Event is possible, and he swears it is, then he has done us all a favor.”
--The Denver Post
[A] contagious thriller. . . About twenty pages in, you’re reading about biological weapon tests in the South Pacific, and you start thinking about all the stuff you breathe in every day and how invisible it is and what a cinch it would be for some nutcase to turn your entire town into a Hot Zone , , , Don’t bother trying to comfort yourself with the idea that this is science fiction. . . . Most of the science in this novel is fact. Even the government’s response in The Cobra Event is patterned on an existing plan to combat biological terror . . . Just as The Hot Zone reminded us of our vulnerability to exotic, natural infections, Preston’s novel means to awaken us to the truly scary threat of germ warfare.. . .Preston convinces us that it can happen here.”
--The Miami Herald
-
Bliss
Amélie Nothomb - Antikrista.
Kahden teinitytön välisen ystävyyden/vihan kuvaus.
Kumpikin kirjan päähenkilöistä on niin raivostuttava, että tekisi mieli ravistella. Toinen nössöydessään, toinen kaikessa pöyhistelyssään. Vähän kärjistettyä kuvausta, mutta karmealla tavalla hauska, ja saattaa olla jopa totuudenmukainen. Yhdessä illassa luettu, ennemminkin niinq pitkä novelli.
Kahden teinitytön välisen ystävyyden/vihan kuvaus.
Kumpikin kirjan päähenkilöistä on niin raivostuttava, että tekisi mieli ravistella. Toinen nössöydessään, toinen kaikessa pöyhistelyssään. Vähän kärjistettyä kuvausta, mutta karmealla tavalla hauska, ja saattaa olla jopa totuudenmukainen. Yhdessä illassa luettu, ennemminkin niinq pitkä novelli.
-
Bliss
Mä ostan aina kirjat omaksi, ihme pakkomielle...Suvinen kirjoitti:Tätä olen kyttäillyt kirjastosta jo pitkään, aina se on lainassa! ( en jaksa ikinä varailla mitään, löydän kyllä jotain muuta kiinnostavaa jos etsimäni opus on lainassa. )Bliss kirjoitti:Amélie Nothomb - Antikrista.
Ollos tervetullut käyttämään mun "kirjastoa". Matka vaan taitaa olla vähän pitkä...
Inkkaripinkkarikirja Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen. Hyvä halba Suomalaisen ale-hyllystä. Antaa kivasti perspektiiviä siihen, miksi ameriikan yhdysvallat on paska maa ja eurooppalaiset haisee. Herkisti, jännäs, pisti vihaks ja kaikkea muuta semmosta, mitä on kiva kokea oman sängyn turvassa, samalla kun tunkee snickersiä pakaraan.
Rotan aivot valtasivat pääni.
-
Rouva Pupu
Kreetta Onkeli: Ilonen talo
ollut lukulistalla pitkään, sain vihdoin aikaiseksi lukea kun näin Onkelin televisiossa. Aiheensa puolesta vaikea arvioida asteikolla hyvä-huono >
omaelämäkerrallinen romaani alkoholistiperheessä elävistä lapsista...
Koskettava, lapsen näkökulmasta kirjoitettu romaani jossa keskitytään tapahtumien yms. kuvauksiin eikä analysoida syy-seuraussuhteita tai muutakaan vastaava. Näkökulma kai noudattaa lapsen näkökulmaa, joka ei kykene kovin analyyttiseen tulkintaan...
ollut lukulistalla pitkään, sain vihdoin aikaiseksi lukea kun näin Onkelin televisiossa. Aiheensa puolesta vaikea arvioida asteikolla hyvä-huono >
omaelämäkerrallinen romaani alkoholistiperheessä elävistä lapsista...
Koskettava, lapsen näkökulmasta kirjoitettu romaani jossa keskitytään tapahtumien yms. kuvauksiin eikä analysoida syy-seuraussuhteita tai muutakaan vastaava. Näkökulma kai noudattaa lapsen näkökulmaa, joka ei kykene kovin analyyttiseen tulkintaan...
-
Rouva Pupu
Joy Fielding - Kauniita unia, rouva Hunter (The deep end)
Keskinkertainen teos, hyvää aivot narikkaan lukemista.
Tunnereaktiot kuitenkin jälleen kerran todistavat kuinka oikeasti hissukat, avuttomat arkailevat ihmiset näissä kirjoissa ärsyttävät. Tekisi mieli lähinnä vedellä ympäri korvia.
Keskinkertainen teos, hyvää aivot narikkaan lukemista.
Tunnereaktiot kuitenkin jälleen kerran todistavat kuinka oikeasti hissukat, avuttomat arkailevat ihmiset näissä kirjoissa ärsyttävät. Tekisi mieli lähinnä vedellä ympäri korvia.
Minttu Hapuli: Selibaattipäiväkirjat
Niin terävää ja osuvaa juttua parisuhteista, siinä sai korvillensa niin naiset kuin miehetkin. Aevan ihana. Melkein absoluuttisia totuuden sanoja, jotka pistivät miettimään omaakin käytöstään ja vaatimuksiaan suhteessa.
Niin terävää ja osuvaa juttua parisuhteista, siinä sai korvillensa niin naiset kuin miehetkin. Aevan ihana. Melkein absoluuttisia totuuden sanoja, jotka pistivät miettimään omaakin käytöstään ja vaatimuksiaan suhteessa.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
mä halusin lukea ton, kyselin kirjakaupasta. siellä mulle kerrottiin että kaikki painokset on loppuun myytyjä, mene divariin, ÄMMÄ.Ann kirjoitti:Inkkaripinkkarikirja Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen. Hyvä halba Suomalaisen ale-hyllystä. Antaa kivasti perspektiiviä siihen, miksi ameriikan yhdysvallat on paska maa ja eurooppalaiset haisee. Herkisti, jännäs, pisti vihaks ja kaikkea muuta semmosta, mitä on kiva kokea oman sängyn turvassa, samalla kun tunkee snickersiä pakaraan.
Me transmitte sursum, Caledoni!
Tänä yliaurinkoisena kesänä sopi hyvin lukea hämyiseen tyttökouluun sijoittuva klassikkoromaani, Charlotte Brontën Syrjästäkatsojan tarina. Romanttinen ja jännitävä kertomus on täynnä nasevaa ihmiskuvausta ja menneen maailman tunnelmaa 1800-luvun tyyliin. Juoni tiivistyy pitkälti "kuka saa kenet" -ongelman ympärille. Ja mikä parasta, keskeisienä tapahtumaympäristönä on villiintynyt puutarha.
Tell him to find me an acre of land. Parsley, sage, rosemary and thyme.
Between the salt water and the sea strand. Then he'll be a true love of mine.
Between the salt water and the sea strand. Then he'll be a true love of mine.
Hermann Hesse nousi suuren yleisön tietoisuuteen teoksellaan Alppien Poika. Romaani kertoo Peter Camenzindin elämänvaiheista herkästi ja tarkkanäköisesti. Elämän tarkoitusta etsitään ja maailmanmenoa pohditaan, mutta lopulta päästään takaisin lähtöruutuun. Tämä jäi minua hieman kaivelemaan, sillä olin valmistautunut johonkin mukamas ylevämpään huipennukseen. Hessen parissa oppii aina jotain uutta itsestään ja elämästä. Kuten sen, että joskus annetaan vain yksi mahdollisuus, ja se saattaa lipua ohi. Toisin on valkeiden pilvien laita, sillä ne palaavat aina uudestaan.
Tell him to find me an acre of land. Parsley, sage, rosemary and thyme.
Between the salt water and the sea strand. Then he'll be a true love of mine.
Between the salt water and the sea strand. Then he'll be a true love of mine.
Hieno opus, löytyy omastakin hyllystä. Vaikka tarinat olikin tuttuja ennestäänkin niin vieläkin pisti vihaksi tuo toiminta. Odotin kyllä kirjalta ihan muuta kuin mitä se oli.Ann kirjoitti:Inkkaripinkkarikirja Haudatkaa sydämeni Wounded Kneehen. Hyvä halba Suomalaisen ale-hyllystä. Antaa kivasti perspektiiviä siihen, miksi ameriikan yhdysvallat on paska maa ja eurooppalaiset haisee. Herkisti, jännäs, pisti vihaks ja kaikkea muuta semmosta, mitä on kiva kokea oman sängyn turvassa, samalla kun tunkee snickersiä pakaraan.
Patrick Süskind: Parfyymi
Olipas erikoinen. Vaikea sanoa muuta. En oikein osaa päättää oliko se hyvä vai ei, luulisin kuitenkin hyväksi, koska mielelläni luin loppuun.
Tämä piti lukea, koska elokuva on tulossa ja kirja on aina parempi kuin leffa. Nyt on sekin spoilattu.
Olipas erikoinen. Vaikea sanoa muuta. En oikein osaa päättää oliko se hyvä vai ei, luulisin kuitenkin hyväksi, koska mielelläni luin loppuun.
Tämä piti lukea, koska elokuva on tulossa ja kirja on aina parempi kuin leffa. Nyt on sekin spoilattu.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
-
Rouva Pupu
Niinpä! Tunsin itseni huijatuksi, kun myytiin noin halpa ratkaisu. Itse asiassa koko vanhan jutun herättäminen henkiin oli vähän halpaa. Ja mua aina ärsyttää suunnattomasti nuo itsekseen kärsivät ja laihtuvat sankarittaret. Mikä siinä on niin vaikeaa uskoutua sille lähimmäiselleen ja syödä?Rouva Pupu kirjoitti:Jilliane Hoffman - Morfeus
Aikamoinen pettymys verrattuna Cupidoon, vaikka tämänkin ihan mielellään kuitenkin luki.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
-
AarneAnkka
Vihdoin. Fritjof Capra: Hidden Connections. Sinänsä aika kunnianhimoinen kirja, joka yrittää selittää eläväisen maailman (ihmiskunta mukaanlukien) kaikki ilmiöt rakenteen, materian, prosessin ja merkitysten verkostoina (joko meni pää pyörälle?), ja yrittää sen jälkeen tarjota vaihtoehtoja nykyiselle luontoa tuhoavalle Pahalle Globaalille Kapitalismille.
Keskeisiä ajatuksia oli esimerkiksi tuo aiemmin mainittu, eli Descartesin yksiulotteisen "mieli versus materia" -dualismiakselin korvaaminen rakenteen, prosessin, materian ja merkitysten avaruudella; miten kieli ja teknologia ovat kehittyneet käsi kädessä; ja se, että kaikki toimii keskenään verkostona ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kirjan puolivälissä kerrottiin miten nämä mekanismit näkyvät esimerkiksi yrityskulttuurissa, ja miten ne tulisi huomioida organisaatiossa ja johdossa.
Loppupuolella kirja alkoi mennä vähän idealismin puolelle suomiessaan globalisaatiota, miehiä ja patriarkaalista arvomaailmaa, geenitekniikkaa ja maailmankauppaa, ja lainaten useassa kohtaa lempiraivopäätäni Vandana Shivaa, joka kuuluu sarjaan "oikeassa(?), mutta aivan vitun ärsyttävä nalkuttaja". Myös puheet vetytaloudesta ja hyperautoista olivat aika villin optimistisia.
Kirja siis toi paljon mielenkiintoisia ajatuksia ja uusia tapoja nähdä asiat, mutta toisaalta ei ole ihan puhtaaksi tislattua Absoluuttista Totuutta. Suosittelen tätä kenelle tahansa jota tämmöiset jutut kiinnostavat, mutta joka on myös valmis ensinnäkin plaraamaan Oxfordia koska Capra käyttää paljon jänniä sivistyssanoja, ja myös reality checkaamaan kirjan ajatukset esimerkiksi täällä Kitinässä Asiakeskusteluissa. Kuten kokeilin tehdä esmes tuon "Geeniruokaa vaiko eikö" -ketjun kanssa. Jopas sieltä löytyikin oivia kontrapunkteja tämän kirjan ajatuksille.
Loppukaneetti: Whoah, man. Parempaa synestesiaa kuin sienistä saa. Ajatukset kasautuvat päässäni uusilla jännillä tavoilla. Tällaista kirjaa olen kaivannutkin, tällaista joka antaa uusia ajatuksia.
Mutta nyt sen eläinkirjan kimppuun. Tai ehkä pieni sulattelutauko ensin.
Keskeisiä ajatuksia oli esimerkiksi tuo aiemmin mainittu, eli Descartesin yksiulotteisen "mieli versus materia" -dualismiakselin korvaaminen rakenteen, prosessin, materian ja merkitysten avaruudella; miten kieli ja teknologia ovat kehittyneet käsi kädessä; ja se, että kaikki toimii keskenään verkostona ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kirjan puolivälissä kerrottiin miten nämä mekanismit näkyvät esimerkiksi yrityskulttuurissa, ja miten ne tulisi huomioida organisaatiossa ja johdossa.
Loppupuolella kirja alkoi mennä vähän idealismin puolelle suomiessaan globalisaatiota, miehiä ja patriarkaalista arvomaailmaa, geenitekniikkaa ja maailmankauppaa, ja lainaten useassa kohtaa lempiraivopäätäni Vandana Shivaa, joka kuuluu sarjaan "oikeassa(?), mutta aivan vitun ärsyttävä nalkuttaja". Myös puheet vetytaloudesta ja hyperautoista olivat aika villin optimistisia.
Kirja siis toi paljon mielenkiintoisia ajatuksia ja uusia tapoja nähdä asiat, mutta toisaalta ei ole ihan puhtaaksi tislattua Absoluuttista Totuutta. Suosittelen tätä kenelle tahansa jota tämmöiset jutut kiinnostavat, mutta joka on myös valmis ensinnäkin plaraamaan Oxfordia koska Capra käyttää paljon jänniä sivistyssanoja, ja myös reality checkaamaan kirjan ajatukset esimerkiksi täällä Kitinässä Asiakeskusteluissa. Kuten kokeilin tehdä esmes tuon "Geeniruokaa vaiko eikö" -ketjun kanssa. Jopas sieltä löytyikin oivia kontrapunkteja tämän kirjan ajatuksille.
Loppukaneetti: Whoah, man. Parempaa synestesiaa kuin sienistä saa. Ajatukset kasautuvat päässäni uusilla jännillä tavoilla. Tällaista kirjaa olen kaivannutkin, tällaista joka antaa uusia ajatuksia.
Mutta nyt sen eläinkirjan kimppuun. Tai ehkä pieni sulattelutauko ensin.
Erikoinen opus mustakin. Ällöttävä, muita manipuloiva hyypiö pääosassa ja kammottava loppu. Jotenkin kyyninen kirja muistaakseni, mutta pakko lukea loppuun.Lolita kirjoitti:Patrick Süskind: Parfyymi
Olipas erikoinen. Vaikea sanoa muuta. En oikein osaa päättää oliko se hyvä vai ei, luulisin kuitenkin hyväksi, koska mielelläni luin loppuun.
...
-
AarneAnkka
Risto Isomäki: Herääminen
Oli kompaktin kokoinen joten otin sen luettavaksi lentomatkalle. Ekologinen scifi-kirja jossa eletään vuotta 2039 ja ilmastonmuutos on edennyt jo pitkälle. Ja kaikki on päin persettä. Ja sitten alkaa tapahtua.
Olihan toi ihan ... no, kivahko, mutta kaikki jännityksen rakentaminen tuntui menevän hukkaan kun noiden jännitysjuonenkäänteiden loppuratkaisut arvasi jo alkupäässä. Tuli vaan sellainen olo että mitä mutkia toi kirjailija nyt vielä keksii ennen kuin kirjan hahmot vihdoin oivaltavat mistä on kyse, lukijan ajatellessa siinä vaiheesa jo että daaaaah, tajutkaa nyt jo.
Ei kovin moni ole tästä kirjasta tykännyt. En minäkään kauheasti. Saman kirjailijan seuraavaa kirjaa, Sarasvatin Hiekkaa on taas puolestaan kehuttu kovasti. Ehkäpä siirryn siihen kun saan ensin yhden toisen tärkeämmän teoksen alta pois.
Oli kompaktin kokoinen joten otin sen luettavaksi lentomatkalle. Ekologinen scifi-kirja jossa eletään vuotta 2039 ja ilmastonmuutos on edennyt jo pitkälle. Ja kaikki on päin persettä. Ja sitten alkaa tapahtua.
Olihan toi ihan ... no, kivahko, mutta kaikki jännityksen rakentaminen tuntui menevän hukkaan kun noiden jännitysjuonenkäänteiden loppuratkaisut arvasi jo alkupäässä. Tuli vaan sellainen olo että mitä mutkia toi kirjailija nyt vielä keksii ennen kuin kirjan hahmot vihdoin oivaltavat mistä on kyse, lukijan ajatellessa siinä vaiheesa jo että daaaaah, tajutkaa nyt jo.
Ei kovin moni ole tästä kirjasta tykännyt. En minäkään kauheasti. Saman kirjailijan seuraavaa kirjaa, Sarasvatin Hiekkaa on taas puolestaan kehuttu kovasti. Ehkäpä siirryn siihen kun saan ensin yhden toisen tärkeämmän teoksen alta pois.
-
Lepikkorapu
