Vanhemmat, lapset ja viina. Mahdoton yhtälö?

[Flipperix]

Ja oma ei-enää-taapero kohtaviisveekin ei nyt keskellä yötä enää usein heräile, mutta saattaa singahtaa esim. seitsemän maissa ylös, ja jos aamuyöstä on baarista kotiutunut niin ylösnouseminen, aamupalan väsääminen jne ei krapulassa varmaan olisi kovinkaan mukavata, vaikka sitten aamupalan jälkeen voisikin köllähtää lapsen kanssa soffalle torkkumaan ja katsomaan lastenohjelmia.

Toikaan ei musta oikeen kuullosta nyt riskiltä. Kyl se vaipanvaihdon riskipitoisuuskin sen vuoks ettei ole ajokunnossa kuullostaa hemmetin kaukaa haetulta.

Maidossahan on alkoholia yhtä paljon kun äidin veressä, eli esim. puolen promillen luokkaa parin siiderin jälkeen. Ennemmin äidin kompurointi aiheuttaa vahinkoa vauvalle kuin imettäminen.

Meillä ainakin oli pikkuMiähen ns. vauvaiässäkin iltaa istumassa kavereita, ja otettiin vähän zidukkaa. En siksi ymmärrä oikein tuota vauvaiän rajoittamista pois tästä keskustelusta...

Kyl mä ton tiedän. Ja pikkumuksujen mutsitkin tietää. Mut moni ei silti juo, en tiedä johtuuko se siitä että vaavi saa mahanpuruja vai siitä että pelätään et se kuitenkin tekee jotain. Ihan samoin kuin sitä, että maailma romahtaa jos sen pikkupaketin jättää yhdeks yöks anopin hoitoon. Ja silti soitetaan 3 kertaa illan aikana perään.

[Clay]

Ja oma ei-enää-taapero kohtaviisveekin ei nyt keskellä yötä enää usein heräile, mutta saattaa singahtaa esim. seitsemän maissa ylös, ja jos aamuyöstä on baarista kotiutunut niin ylösnouseminen, aamupalan väsääminen jne ei krapulassa varmaan olisi kovinkaan mukavata, vaikka sitten aamupalan jälkeen voisikin köllähtää lapsen kanssa soffalle torkkumaan ja katsomaan lastenohjelmia.

Kaukaa viisaalla on tietysti loiventavaa kaapissa siltä varalta, että aamulla kenkku olo. Minä kyllä itse lapsena odotin aamupalaa kiltisti vanhempien heräämiseen asti, eikä tehnyt edes tiukkaa. Hassua, että mulla on vieläkin tapana antaa nukkuvan ihmisen nukkua.

[saika]

Minä kyllä itse lapsena odotin aamupalaa kiltisti vanhempien heräämiseen asti, eikä tehnyt edes tiukkaa. Hassua, että mulla on vieläkin tapana antaa nukkuvan ihmisen nukkua.

Jaa-a. Mistä iästä lähtien? Henk. koht. tuntuisi todella pahalta antaa pienen lapsen (kouluikäinenhän osaa jo itsekin tehdä) odottaa aamupalaa tuntikaupalla vain siksi että itse on valvonut pikkutunneille. Minusta on lapsen oikeus vaatia vanhemmaltaan apua tuollaisessa tilanteessa, vaikka äiti olisikin väsynyt.

Ja oma ei-enää-taapero kohtaviisveekin ei nyt keskellä yötä enää usein heräile, mutta saattaa singahtaa esim. seitsemän maissa ylös, ja jos aamuyöstä on baarista kotiutunut niin ylösnouseminen, aamupalan väsääminen jne ei krapulassa varmaan olisi kovinkaan mukavata, vaikka sitten aamupalan jälkeen voisikin köllähtää lapsen kanssa soffalle torkkumaan ja katsomaan lastenohjelmia.

Toikaan ei musta oikeen kuullosta nyt riskiltä. Kyl se vaipanvaihdon riskipitoisuuskin sen vuoks ettei ole ajokunnossa kuullostaa hemmetin kaukaa haetulta.

En mä itse puhukaan ajokunnosta. Mutta se olisi minusta riski tuossa tilanteessa, jos nukahtaisin ja lapsi kyllästyisi olemaan kiltisti, päättäisi esim. lähteä yksin ulos ja putoaisi järveen. En väitä että neljävuotiaat keksisivät useinkin tuollaisia tempauksia mutta oma lapsi voisi hyvinkin saada kyseisen päähänpiston vaikka tietäisi hyvin että yksin ei ole mitään asiaa ulos, saati rannalle.

Nyt pitää karata, vaikka mielenkiintoinen keskustelu onkin...

Lastenhoito on sellainen asia että siitä on melkeinpä kaikilla mielpide, ja tottahan jokainen pyrkii olemaan mahdollisimman hyvä vanhempi sen pohjalta kuin hyvän vanhemmuuden itse kokee. En usko että kovinkaan moni on niin ongelmainen että tieten tahtoen lastaan vahingoittaakseen vetää kännejä tms.

[Mylwin]

"Oot tullut äitiis", kuulen monesti sanottavan.

Oonkohan mäkin?
En muista ainakaan.

[Clay]

Minä kyllä itse lapsena odotin aamupalaa kiltisti vanhempien heräämiseen asti, eikä tehnyt edes tiukkaa. Hassua, että mulla on vieläkin tapana antaa nukkuvan ihmisen nukkua.

Jaa-a. Mistä iästä lähtien? Henk. koht. tuntuisi todella pahalta antaa pienen lapsen (kouluikäinenhän osaa jo itsekin tehdä) odottaa aamupalaa tuntikaupalla vain siksi että itse on valvonut pikkutunneille. Minusta on lapsen oikeus vaatia vanhemmaltaan apua tuollaisessa tilanteessa, vaikka äiti olisikin väsynyt.

Niin pitkään kuin muistan. Olin siitäkin sangen omituinen lapsi, ettei minulla ollut heti ensimmäisenä herättyäni syöminen mielessä. Minulla oli silloin vielä parempaakin tekemistä kuin syöminen.

[1108]

Minulla oli silloin vielä parempaakin tekemistä kuin syöminen.

Aamupalaksi valkovenäläinen?

[Clay]

Minulla oli silloin vielä parempaakin tekemistä kuin syöminen.

Aamupalaksi valkovenäläinen?

Kyllä kiitos. Paitsi nykyään on kyllä jo tapana syödä jotain vatsanpohjalle ennenkuin jatkaa juomista, täysjyväkorput ja näkkileipä on aika hyviä. Nyt meni kyllä hieman off-topic, mutta luulen lapsenkin nälän katoavan aamusta, kun tyrkkää käteen kuivan näkkärin.

[Kreitsu]

Meillä ainakin oli pikkuMiähen ns. vauvaiässäkin iltaa istumassa kavereita, ja otettiin vähän zidukkaa. En siksi ymmärrä oikein tuota vauvaiän rajoittamista pois tästä keskustelusta...

Mä en kyllä imetysaikana ottais yhtään siideriä. Sisko kävi kerran imetysaikana hummailemassa ja maitoa lypsettiin etukäteen pulloon. Nyt on ipana vierottunut tissistä, mikä johtuu todennäköisesti siitä, että siskoni on raskaana ja maidon makuun on voinut tulla muutoksia, joista pentu ei pidä. Niin että on kuulemma tutkittu äidin ruokavalionkin vaikutusta maidon laatuun ja makuun. Itse en menisi imetysaikana ottamaan edes yhtä siideriä.

Sen jälkeen voisinkin ottaa, mutta en lapsen edessä esiintyisi kaatokännissä eikä se (kaatokännissä oleminen) toisaalta kuulu muutenkaan tapohini. Enpä usko lapsen saavan traumaa, jos vanhempi joskus vähän ottaa etenkin kun pentu on jo nukkumassa. En usko myöskään vanhemman henkisen läsnäolon katoavan pieruna saharaan tällaisen takia.

Tai sitten ipana on yliherkkä ja sen sopiikin saada vähän siedätyshoitoa. Joo, ei musta tule koskaan äitiä, huoli pois. Ihmettelen vaan, miten herkästi jotkut luulevat lapsen traumatisoituvan. Lapset ovat yllättävän vahvoja ja unohtavat nopeasti. Toki on yksilöllisiä eroja, mutta minun on vaikea uskoa, että vanhempien ravintolaillanvieton aikana nautit viinakset ja pieni huppeli ketään traumatisoisi.

Muutenkin tätä ketjua lukiessa on tullut sellainen olo, että lasten kasvatus on extreme-laji, josta vain harva ja tietyllä tapaa elävä voi suoriutua siten, ettei tapa eikä traumatisoi lastaan.

[Geetzu]

Muutenkin tätä ketjua lukiessa on tullut sellainen olo, että lasten kasvatus on extreme-laji, josta vain harva ja tietyllä tapaa elävä voi suoriutua siten, ettei tapa eikä traumatisoi lastaan.

Sama fiilis iskee jostain syystä ihan missä tahansa vaan on äitejä tai muita lapsenmielisiä jakamassa ajatuksiaan (/tuputtamassa niitä). Me kaikki ei vaan osata... :ahdistushymiö:

Tosta maidon mausta taas; mulle on uskoteltu, että äidin tulisi jo raskausaikana syödä mahdollisimman monipuolisesti (mausteisestikin), jotta lapsi jo sikiövaiheessa tottuisi eri makuihin. Makuaistihan kehittyy melko varhaisessa vaiheessa. Eipä kyllä juuri kokemusta, mun tisseistähän ei mihinkään asian suhteen ollutkaan. "Juo kotikaljaa!" kehottivat kun itkin, ettei maitoa tule. Join ja oksensin, maitoa ei vieläkään tullut. Hitto se kotikalja ois varmaan maistunu muksun mielestä jännälle. Yäk.

[Lolita]

Muutenkin tätä ketjua lukiessa on tullut sellainen olo, että lasten kasvatus on extreme-laji, josta vain harva ja tietyllä tapaa elävä voi suoriutua siten, ettei tapa eikä traumatisoi lastaan.

Mutta niinhän se on. Lapsia osaavat kasvattaa oikein vain ne, joilla jo on lapsia. Lapsettoman mielipide on aina väärä, koska sitä ei voi perustella sillä, että tekee jo näin ja hyvin toimii. Mutta kun ei ole vain yhtä oikeaa tapaa, jopa vastakkaiset käytännöt voivat olla joissain asioissa ihan yhtä "oikein". Ei se mitä tehdään, vaan miten.

Pakko kai kommentoida ihan aiheestakin jotain. En ymmärrä mikä siinä Kuningas Alkoholissa on niin hienoa, että sitä pitäisi voida juoda aina kun siltä tuntuu. Ettekö te pysty olemaan juomatta? Itse en edes uskaltaisi juoda lapsen ollessa ihan pieni, haluan olla selvä ja skarppi. Vaikka sitä alkoholia kotona käytettäisiinkin, niin kyllä paikalla pitää olla ainakin se yksi selvä ja lapsen silmissä siis normaali aikuinen.

[saika]

Muutenkin tätä ketjua lukiessa on tullut sellainen olo, että lasten kasvatus on extreme-laji, josta vain harva ja tietyllä tapaa elävä voi suoriutua siten, ettei tapa eikä traumatisoi lastaan.

Mutta niinhän se on. Lapsia osaavat kasvattaa oikein vain ne, joilla jo on lapsia.

Ei se ihan noinkaan mene, koska äidit ne vasta keskenään toisiaan syyllistävät, ja loukkaavatkin mitä verisimmin. "Cityläisittäin" TJEU: vauva-lehden tai kaksplussan keskustelupalstat.

Lasten kasvatus on vaan niin herkkä laji. Siinä jos missään ihminen pyrkii olemaan mahdollisimman täydellinen ja hyvä, koska kyseessä on sellaisen ihmisen hyvinvointi, joka on täysin riippuvainen sinusta. Ja sitten sitä ollaan jo huolissaan toistenkin lapsista ja lynkataan äiti jonka kasvatusmenetelmä ei ole samanlainen kuin itsellä, koska halutaan vain auttaa... Ja sit ollaan kateellisia äideille jotka jaksaa enemmän kuin itse, koska se satuttaa niin kovin katsoa kun joku toinen on täydellisempi itsestäkin maailman tärkeimmässä ominaisuudessa: vanhemmuudessa.

[cardic]

lapsen nahden en ole kanneja vetany, enka muista lasta kauheessa kanuunassa hoitaneeni.
sivistyneesti on kylla tullu otettua ruokaviinta, seka nautittua muutama pullo olutta

[EveryWoman]

Olen niitä, joista vanhempien pienikin humalaisuus tuntui lapsena selkeästi pahalta. Ja onhan sitä ymmärtääkseni tutkittukin - se, että vanhempi ei ole oma itsensä, on yleisesti ottaen lapselle pelottava ja turvattomuutta aiheuttava kokemus. Lapsi vaistoaa kyllä, onko vanhemman iloisuus aineilla aikaansaatua vai aitoa. Sitä onkin sitten vaikeampi sanoa, missä laajuudessa vanhempien satunnainen humalatila vaikuttaa lapsen kehitykseen. Veikkaan, että ihan tasapainoisia lapsia saa kasvatettua vaikka välillä heidän nähtensä olisikin jonkin verran outona. Vanhemmat eivät koskaan ole täydellisiä - samanlaista turvattomuuden kokemista lapsille aiheuttanee myös vaikkapa vanhempien riitely.

Omalla kohdallani tämä asia ei tuottane päänvaivaa. Kun en tunne halua humaltua muutenkaan, miksi tekisin niin lasteni edessä? Viinilasilliseni illallisen yhteydessä aion kuitenkin pitää.

[Elukka]

Ihan pikkulapset ovat alttiita vahingoille ja arvaamattomia, kyllä niitä käsitellessä täytyy pystyä olemaan valppaana ja hallita liikkeensä vähintään siinä missä autoa ajaessa.
...
No jos putoamisesimerkkejä otetaan, niin kyllähän varmaan tosi liikkuvaista taaperoa on aika vaikea pitää hoitopöydällä vaippojen vaihdon ajan, varsinkin jos samalla vanhempi kävelytaitoinen mutta kieltoja tottelematon kiitää kohti vaaratilannetta (esim. otsaa uhkaava terävä pöydänkulma) ja kädet tärisee krapulasta.

Ihmettelemmekin nyt, että miten pikkulasten vanhemmat oikein voivat edes nukkua[1], kun vähintään toisen pitäisi olla 24h vahtimassa, etteivät kamikazekakarat ole tekemässä joukkoitsemurhaa kello 06 aamuyöllä?
[1]ainakaan ilman hirveitä "Olen huono vanhempi ja laiminlyön lastani!" -omantunnontuskia

[Riemumieli]

Aamuherätyksiin hyvä lääke on se, ettei syö/opeta lastaan syömään aamupalaa. Näin saa nukkua piiiiiitkään, eikä edellisillan keittoilu haittaa yhtään. Pääasia, että itsellä on kivaa, sillä jos ei itseään rakasta, ei voi antaa rakkautta muillekaan.

[saira]

Mä olen kanssa niitä ihmisiä, joista oli mukulana kivaa valvoa ja kuunnella vanhempien ja heidän tuttujensa keskustelua ja nauramista. Pelkästään hyviä muistoja niistä illoista. Ei vaivannuttanut tai hämmentänyt vanhempien pieni humala, päinvastoin opin ehkä siitä kuinka ottaa alkoholia niin, että on oikeastikin hauskaa. Isäni näin ehkä useammin humalassa, koska joutui välillä työpaikkansa juhlissa ottamaan hiukan.

Täytyy kyllä sanoa, että en koskaan nähnyt vanhempiani kaatokännissä, sitä meillä ei kukaan harrasta. Ehkä sitä yhtä kokemusta lukuun ottamatta. Itse opin siitä kerrasta pysytellä kaukana wiskistä...

Ollessani nuorempi ja alkaessani viettämään aikaani enemmän iltaisin ulkona, vanhempani lupautuivat ostamaan juomat ensimmäistä känniäni varten. Ihan vain, jotta löytäisin turvallisessa ympäristössä omat rajani. Koskaan en tarjousta vastaan kyllä ottanut, mutta siitä tuli ehkä kuitenkin sellainen olo, että asia ei ole kiellettyä, näin ollen ei siihen ei tullut mitään hirveämpää kiinnostustakaan.

Itse en nykyäänkään juo kovin usein, ehkä kerran, kaksi vuodessa. Silloinkin yleensä vain muutaman. Meistä lapsista juon kuitenkin eniten, pikkuveljeni eivät käytännössä juo ollenkaan.

Oman tyttöni aikana olen antanut itselleni luvan juoda sen kaksi, kolme, silloin harvoin kun mieleni tekee jotain. Jos muksu nukkuu, voin ottaa kaksi lisää. Eli pystyn toimimaan muuten, paitsi en aja autoa. Tosin en aja autoa edes sen yhdenkään jälkeen, eli taksilla tai ambulanssilla sitten liikuttaisiin muutenkin. Alkoholin käytössä kuten kaikessa muussakin uskon hyvän esimerkin näyttämiseen. Eli en aio tehdä asiasta tabua, vaan opettaa omalla käytökselläni tavan juoda "oikein".