Olin jo silloin hirmun herkkä, ja otin tietenkin kaiken itseeni, mutta osasin myös sanoa takaisin. Kerran yhdelle 10 -v pojalle sanoin pikkuvanhasti, että "Mikä oikeus sulla on nimitellä mua, ja kuvitteletko olevas mua parempi?". Poika meni ihan hiljaseksi, mutta tuskin siitä syystä, että olisi alkanut pohtia mitä kysyin vaan siksi että ei tuskin tajunnut koko kysymystä...
Mä oon kakarasti asti päättänyt, että tulen tekemään elämässäni jotain sellaista jolla voin vaikuttaa...edes pienessä mittakaavassa, ja suunta on nyt oikea. Halu näyttää niille kiusaajille oli suuri ja se on alitajuisesti ajanut vieläkin eteenpäin
Olen pohtinut koulukiusaamista omissa kirjoituksissani ja hämmästellyt miten sitä ei vieläkään ole saatu kuriin. Olen joskus ajatellut, että olisi mukava ilmoittautua johonkin kouluun vapaaehtoiseksi kiusaajien vahtaajaksi, joka varmistaisi, että jokaikistä kiusaajaa rangaistaisiin teoistaan.
<-- lehmä-hymiö, jolla ilmaisen että tunteeni eivät kuohu, oon ihan viilipytty vaan
