Rippituoli
Kakarana päätin musiikkileikkikoulun jälkeen, joka pidettiin kirkon tiloissa, lähteä vähän tutkimaan kirkkoa. Löysin seurakuntasalin, jossa oli pöytiä joiden päällä oli maljakoita ja kukkia. Näppäränä tyttönä kaadoin kaikki maljakot ja katselin, miten jännästi vesi imeytyi pöytäliinoihin. Hullaantuneena näkemästäni toistin tämän tempun seuraavallakin kerralla. Epäonnekseni minut nähtiin. Siihen loppui tämän tytön hienosti alkanut saatananpalvaajan ura.
Nyt tuli tunnustettavaa. Suoritan parhaillaan suurta rikkomusta, jännittää.
Vein maton taloyhtiön pesukoneeseen vaikka se on kiellettyä!!
Riski jäädä kiinni on melkoinen, taloyhtiö on täynnä kyttääjäsetiä ja -tätejä, ja olen liikkeissäni hidas kiitos kainalokeppien.
Lieventäviä asianhaaroja ovat maton pieni koko ja asukkaan vammaisuus (eli ei voi lähteä mattopyykille). Mut silti, miten jännittävää ja pelottavaa!
Vein maton taloyhtiön pesukoneeseen vaikka se on kiellettyä!!
Riski jäädä kiinni on melkoinen, taloyhtiö on täynnä kyttääjäsetiä ja -tätejä, ja olen liikkeissäni hidas kiitos kainalokeppien.
Lieventäviä asianhaaroja ovat maton pieni koko ja asukkaan vammaisuus (eli ei voi lähteä mattopyykille). Mut silti, miten jännittävää ja pelottavaa!
Tunnustan, että unohdin hevosen irti käytävälle viime viikolla. Siis unohdin kiinnittää sen riimunnaruista mihinkään. Kävelin tyytyväisenä satulahuoneeseen hakemaan suojia ja varusteita, ja palatessani polle seisoi kuitenkin kiltisti irti keskellä käytävää. Onneksi se ei tajunnut olevansa irti (tai sitten ei vaan viittinyt häipyä) mutta aika hyvää tuhoa se olisi voinut saada aikaan kirmatessaan vapaana pitkin tilan maita ja mantuja.
Tosin hevosen tuntien se olisi korkeintaan kävellyt ovesta ulos ja pihalle ruohoa syömään...
Tosin hevosen tuntien se olisi korkeintaan kävellyt ovesta ulos ja pihalle ruohoa syömään...
Tämä on nyt sitä konservatiivista anarkismia.Uusiopehmis kirjoitti:Sazin syntinen elämä sai miettimään, jos tekis tänään jotain yhtä hurjaa. Taidan mennä kääntämään taloyhtiön tiedotteet ylösalaisin ilmoitustaululla. Hähä.
Mä lähden kohta kinkkaamaan pesutupaan, joten jos mut napataan kiinni niin jääkää hyvästi! Paitsi Pehmis, tarvitsen tietenkin lakimiestä.
Olen teininä ollut myymälävaras. Big time.
Sittemmin olen päässyt taparikollisuudesta eroon ja käyttäytynyt nätimmin.
Viime viikonloppuna löysin maasta lompakon ja kolikot olivat levinneet lattialle. Keräsin kolikot ja tungin taskuuni. 8e. Lompakon seteleineen vein baaritiskille. Ihan riittävä sädekehä mielestäni -olisinhan voinut tyhjentää setelipuolenkin.
Annan hölmöläisten tarjota baarissa, jos ne niin väkisin haluavat. Tilaan usean terävän, vedän ne huiviin, annan väärän puhelinnumeron ja häivyn.
Mutta näin vain paikoissa, joissa en käy usein. Huvikseni valehtelen myös nimeni, ikäni, paikkakuntani ja henkilöhistoriani.
En koskaan merkitse pesutupavuorojani vaan pesen ilmaiseksi.
Lainaan tällä hetkellä kaverin cityshortseja kysymättä lupaa. (tämä on ainoa, mistä omatunto kolkuttelee. Joudun tunnustamaan tosin illalla, kun hän näkee ne päälläni )
Olen silti mielestäni hyvä ihminen, sillä nykyään en valehtele oikeille ihmisille koskaan. Ainoastaan hölmöläisille ja se on niille ihan oikein.
Sittemmin olen päässyt taparikollisuudesta eroon ja käyttäytynyt nätimmin.
Viime viikonloppuna löysin maasta lompakon ja kolikot olivat levinneet lattialle. Keräsin kolikot ja tungin taskuuni. 8e. Lompakon seteleineen vein baaritiskille. Ihan riittävä sädekehä mielestäni -olisinhan voinut tyhjentää setelipuolenkin.
Annan hölmöläisten tarjota baarissa, jos ne niin väkisin haluavat. Tilaan usean terävän, vedän ne huiviin, annan väärän puhelinnumeron ja häivyn.
Mutta näin vain paikoissa, joissa en käy usein. Huvikseni valehtelen myös nimeni, ikäni, paikkakuntani ja henkilöhistoriani.
En koskaan merkitse pesutupavuorojani vaan pesen ilmaiseksi.
Lainaan tällä hetkellä kaverin cityshortseja kysymättä lupaa. (tämä on ainoa, mistä omatunto kolkuttelee. Joudun tunnustamaan tosin illalla, kun hän näkee ne päälläni )
Olen silti mielestäni hyvä ihminen, sillä nykyään en valehtele oikeille ihmisille koskaan. Ainoastaan hölmöläisille ja se on niille ihan oikein.
Yhtä vinkeää on sisääntuloaulassa olevalla taululla olevien asukkaiden nimien kirjainten uudelleenjärjestely. (Miksei sitä postiluukuillakin voisi tehdä, jos oikein haluaa nähdä vaivaa.) Meidän talossa joku (en minä) harrasti tuota, nyt on ollut pitkään hiljaista. Portaassamme asuvat muun muassa sen nimiset kansalaiset kuin Peevo ja Kurppa (jep, hönttejä nimiä jo ennestään ihan muuttelematta, sorppa vaan jos johonkuhun osui ja upposi); nokkelasti päätellette, millaisia variaatioita noista saa aikaan...Uusiopehmis kirjoitti:Taidan mennä kääntämään taloyhtiön tiedotteet ylösalaisin ilmoitustaululla. Hähä.
Mäkin annan hyväuskoisten tarjota mulle mutta vain silloin kun ei oo itellä rahaa, muuten ei jaksa.MarthaFocker kirjoitti: Annan hölmöläisten tarjota baarissa, jos ne niin väkisin haluavat. Tilaan usean terävän, vedän ne huiviin, annan väärän puhelinnumeron ja häivyn.
Mutta näin vain paikoissa, joissa en käy usein. Huvikseni valehtelen myös nimeni, ikäni, paikkakuntani ja henkilöhistoriani.
Sitäpaitsi pukillehan ne sedät vaan haluu päästä, kyllä niitä saa hyväkseen käyttää.
Varsinkin nuorempana ja nätimpänä oli varsinainen nautinto käskeä
irstaiden pappojen painua vittuun kun ne on ensin tarjonnu illan kuola valuen pillun toivossa.
Joskus muinoin Tampereella yks äijä otti mun laukun pantiksi aina kun menin vessaan etten häipyis.. Miten alas voi joku vajota?
Siis tietää, että toinen ottaa jalat alle heti kun silmä välttää
ja silti haluaa tarjota.
Se oli jotenki niin säälittävä että oli pakko häippästä, vei kaiken ilon dokailusta.
Kerro joitain meheviä tarinoita, mua kiinnostaa.MarthaFocker kirjoitti:Olen teininä ollut myymälävaras. Big time.
Sittemmin olen päässyt taparikollisuudesta eroon ja käyttäytynyt nätimmin.
Nimim. En ole koskaan varastanut mitään, paitsi karkkia isin karkkikätköstä ja sitäkin jaoin muille lapsille Robin Hood -hengessä
Kikkelis kokkelis.