Tästä tuli mieleeni, että arvostatko itseäsi vain sen takia, että käyt töissä? Eikö sinussa edes omasta mielestäsi ole mitään muuta arvostamisen ja itsekunnioituksen aihetta kuin työ?Sinkkumatti kirjoitti:Ja oma vastaus. Koska tahansa mielummin duunissa kuin työtttömänä. En halua kokea sitä itsensä arvostamisen romahtamista, mitä kaikille työttömille tulee.
Eikä niiden duunien tarvitse olla paskaduuneja. Jos nyt joutuisin työttömäksi, hankkituisin vaikka ilamaiseksi jollekkin muurarille apumieheksi sillä diilillä, että se opettaisi mua samalla...
***
Sehän on selvä, että tämä yhteiskunta on hyvin työorientoitunut ja arvottaa ihmiset ensin sen perusteella, onko työtä vai ei ja sen jälkeen mitä työtä tekee.
Aika surullista on, jos ei näe itsessään muuta arvoa kuin työssäkäyvän juhdan.
Minä heittäytyisin mielelläni olemaan ”tekemättä mitään” (siis palkkatyötä – se ei tarkoita, etten tekisi mitään) niin kauaksi aikaa kunnes saisin haluamani (tekemistä kyllä piisaisi), mutta en tee sitä useasta syystä. Tässä muutama syy:
1. Mitä kauemmin on poissa työelämästä, sen vaikeampi saada työtä
2. Arvostan sellaista elintasoa, joka mahdollistaa shoppailun ja matkustelun – se ei toteudu käymättä töissä ellei satu voittamaan lotossa.
Kysymys muuten teille (jos teitä on...), jotka arvostatte itseänne (vain) töidenne kautta. Jos voittaisitte lotossa niin paljon rahaa, ettei teidän tarvitsisi koskaan enää tehdä töitä niin halutessanne, kävisittekö silti nykyisissä töissänne (ihan vain sen takia, ettei tarvitse lakata arvostamasta itseään)?
Eri asia tietty tuossakin on, jos oikeasti tekee kutsumustyötään, jota haluaa tehdä ihan vain tekemisen halusta eikä sen takia, että voisi arvostaa itseään.
