Viikonpäiväkeskustelussa oli mielenkiintoinen kulinaristinen keskustelu liittyen koiranruokaan. Koska eläinten ruoka tulee joka tapauksessa kuulumaan meidän kaikkien eläkepäivien ruokavalioon, ajattelin kysäistä oletteko jo ehtineet tutustua makumaailmaan mihin lemmikkinne ja (iso)vanhempanne pakotatte?
kissankuivaruokaa. kaverilla oli ne semmosessa lasipurkissa. aamulla karpulassa kävelin keittiöön, katsoin, että aah, muroja! kaadoin lautaselle, maitoa päälle ja aloin syömään. maistu näkkärille ja työnsin kissoja pois mun lautasen äärestä ja marmatin niille, että mun ruoka, etsikää itse omanne.
kaveri sitten heräs, tuli siihen ja mainitsi että syöt muuten kissanruokaa. taisin syödä silti loppuun, ei se pahaa ollu.
Mun oli pakko vastata hevosten ruokaa tallilla. Tosin ihan porkkanaa nappasin aikoinaan ruunapojan porkkanasäkistä, en nyt sentään kauroihin tai heinään koskenut.
Kissan ja koiranruokaan en ole koskenut, enkä koske. Pthyi.
Ei kylläkään ihan noroina, se tapahtuu vain hehkeässä miesseurassa kun haluan päästää feromonit - nuo parinmuodostuksen pikku nokkosherhiläiset - ilmaan hikikarpaloitten kautta.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
mustakikkeli kirjoitti:oletteko jo ehtineet tutustua makumaailmaan mihin lemmikkinne ja (iso)vanhempanne pakotatte?
Juu, koska meillä lemmikit pakotetaan syömään ihmisruoaksikin soveltuvaa sapuskaa pääosin, kuten esim koirat ja kissat, jotka ovat syöneet kokonaisia kaneja, sikoja ja lampaita. Hevosten, lampaiden ja kanien porkkanat, herneet ja omenat ovat myös ihmispöytään kelpaavia, possu puolestaan syö pääosin ihmisruokien tähteitä. Elukoitten kuivamuonia en kylläkään ole maistellut.
Kissan suklaata olen joskus maistanut, ei se kai pahaa ollut, kitalakeen tarttuvaa vain.
Kissan kuivamuonaa olen myös kerran maistanut, jotta saisin kisulinkin koittamaan, ei tainnut sekään sen kummosempaa olla.
Kissanminttupastillia oli pakko maistaa, mutta ei sillä ollut samanlaista vaikutusta muhun ku kissaan. Makukin oli aika pettymys ja koostumus vahamainen. En suosittele.
Kanini ruokia tuli lapsuudessa maisteltua. Siemenseosta, suolakiveä, kanin suklaata. Makuelämys oli keskinkertainen, mutta ei kai kovin paha kun ei kertaan jäänyt.
Oon varmaan vähän tylsä ihminen, kun en ole ikinä maistanut eläinten ruokia. Elukat on kyllä vähän turhankin usein maistelleet mun ruokia, ja sen jälkeen on pelattu peliä jossa elukka määrää suunnan ja minä vauhdin.
Ainakin kalojen kuivahiutaleita olen joskus maistanut, siitä olen varma. Muista en. Voi olla että olen maistanut myös marsunsuklaata. Ja semmoisen kissan maitonapin. *muistelee* Eiku joo, kyllä mä kissain kuivamuonaakin olen maistanut. Ja koirankeksiä.
Opettihan se Huiman linkkaama "All marketers are liars" -luentokin että kissanruoka - ja erityisesti sen markkinointi - ei ole kissoille, vaan ihmisille suunnattua ja tarkoitettua. Muutenhan tehtäisiin hiirten ja linnunpoikasten makuista kissanruokaa.
jaa, pienempana olen saattanut syoda koirille tarkoitettuja kiitospaloja, siis sellaisia suklaanappeja jotka sopivat koirien syotavaksi. Olivat varsin mukavan makuisia.
Valmisruokia en kylla muista syoneeni... paitsi ehka kuivamuonaa pari raetta maistanut joskus.
Ts. kylla on maistettu.
Koiranmakkaraa vahingossa leivän päältä, en digannu. Kuivanappuloita, varsinkin kissojen maukkaampaa laatua, nappailen joskus kun yritän saada koiran kiinnostumaan taskuni herkuista koulutuksessa edes ihan vähäsen...
Muistaakseni toissavappuinen (tai sitä edeltävä? En pysty muistamaan. ) reilu kymmenkiloinen vappukinkku oli jo eläintenruoaksi luokiteltu kaupan kylmäaltaassa, mutta apinoillehan se menikin ja tuntui maistuvan. Aaton ja päivän välisen yön jälkeen oli vain rippeet jäljellä.
Nuorempana kun meillä oli perhessä koira niin tuli naposteltua niitä kuiva-papanoita. Iso säkki oli aina mun vessassa joten nakersin niitä samalla kun olin tarpeilla ja lueskelin kalle ankkaa.
