Olin paikallisessa, tanssin ja nautin elämästä. Söin pitsaa aamuviideltä puistonpenkillä. (se ei varsinaisesti ollut siis enää iltaa, vaan sen jatkumoa..)
Oli pakko pysyä hereillä, jotta unirytmi tasaantuisi, niin siivosin keittiön kaapit. Järjestelin ryynit, jauhot ja sokerit siististi hyllyille ja pyyhin roskat pois. (Kaapista löytyi ainakin kolme vuotta sitten parasta ennen päiväyksen saavuttanutta Mummon Muusi jauhetta kolme pakettia). Lisäksi siivosin mikron ja pyyhin pölyt jääkaapin takaa. Siivousurakan päätteeksi kävin Hietsussa pulahtamassa ja hain fillarini Kalliosta, jonne se jäi viime viikolla.
Olin eilen niin kuolemanväsynyt, että mun piti nyt tosissani miettiä, mitä oikein tein illalla... Olin pitkään duunissa, kävin kaupassa, pesin pyykkiä, tein ruokaa ja kattelin Red Dwarfia. Mentiin nukkumaan joskus kymmenen maissa. Vanhuus ei tule yksin.
Juhlin kämppiksen synttäreitä, hillittömät pileet vaikka suurin bilehilekämppis ei osallistunut. Vahva humalatila ja meillä oli jälleen kerran parhaat jatkot. Kaveri toi mukanaan jotkut identtiset kaksoset jatkiolle, niillä tuli oksennuskin yhtä aikaa. Onneks on lukaalissa kaks vessaa.
Sain myös lohkaistua työkaverilta, jota olen piirittänyt enemmän ja vähemmän jo viime syksystä. Nyt se oli vapaa ja ite käytin viimeinkin tilaisuuden.
Kinastelin myös tekstiviestien välityksellä Amsterdamissa olevan kämppiksen kanssa siitä, että saanko olla onnellinen ilman mitään syytä.
Prosessin lapsuudenystävä putkahti vierailulle jälkikasvunsa kanssa, mitä tietenkin edelsi ankara siivousruljanssi.
Vieraiden lähdettyä huomattiin "mini"possun sairastuneen terminaalivaiheen suolitukokseen, joten loppuillan ohjelmassa oli hätäteurastus.
Naapurin isäntä kävi laittamassa possulle lyijynapin ohtaan ja allekirjoittanut leikkeli ruhon lihaisiksi paloiksi. Kissoilla, koirilla ja muilla lihansyöjillä (Homo Sapiens -lajin edustajat poislukien) oli juhla-ateria.