Muutostoiveet suhteessa - mikä kohtuullista, mikä ei?

[Uusiopehmis]

Kuuluu kaiketi yliopiston pakollisiin peruskursseihin, jonka käytyään pikku oppilaat tuntevat itsensä niin tärkeäksi, joten pakkohan se on mainita. Mä olin vähän samikset silloin teininä.

Ei kyllä kuulu ainakaan millään "kovalla" koulutuslinjalla. Lääkisläisistä, kauppislaisista, oikislaisista ja tekniikan alan opiskelijoista koostuvalle laumalle Derrida on jotain jota saa nakkikioskilta sinapin kanssa, jos ei ole angstinen, tiedostava tai ainakin omasta mielestään kultivoitunut. Mutta koskaan ei ole ehkä liian myöhäistä alkaa angstiseksi tiedostavaksi nuoreksi kosmopoliittiaikuiseksi tai ruveta diggaamaan indeätä ja alkaa vegeksi?

[mustakikkeli]

Pahus, meinasin tarkentaa puhuvani lähinnä humanisteista ja wannabe-filosofeista jotta kukaan ei takertuisi tuohon, mutta en enää jaksanut editoida.

Onneksi on Wikipedia, joten nyt minäkin olen vähintään Herminen tai ehkä jopa Edithin tasoinen älykkö, ainakin mitä tulee dekonstruktioon. Mutta en ihan urpiaisen tasoinen kuiteskaan.

Kuinka usein te muut muuten turvaudutte intertekstuaalisuuteen teksteissänne? Se on mielestäni oivallinen kirjoittamisen(*) työkalu. Olen aina ollut tätä mieltä.

(*)Anteeksi, piti sanomani kirjallisen analyysin.

[Lilo]

.

Kuinka usein te muut muuten turvaudutte intertekstuaalisuuteen teksteissänne?

Siis mitä tää interseksuaalisuus nyt sitten on? Tulix tää sen metrojutun tilalle?

[mustakikkeli]

Lilo: tuo heittosi oli kyllä aivan kohtuutonta tässä suhteessa.

[Clay]

Harmi kun en ole lukenut mitään Derridalta. Dokumentin näin joskus Ylen Yköseltä ja siinä mies mielestäni selitti asioita aika kansantajuisesti, mutta silti joukossa oli välillä hyviä oivalluksia.

Sanot tuon niin kuin kansantajuisuus ja hyvät oivallukset olisivat toisensa poissulkevia asioita...?

Totta. Sanoin hieman väärin. Enkä nyt väitä, että kansantajuisuus olisi hyvä asia, kun korjaan itseäni. Mutta siis.. Derridan käsittelemät asiat olivat kansantajuisia, eikä aiheet eksyneet mihinkään metafyysisiin sfääreihin. Oivalluksia mahtui joukkoon muutama, mutta enemmän teki ehkä vaikutusta se miten laajalti, hyvin jäsenneltynä ja miltei runollisesti Derrida jäsenteli asioita. Dokumentti oli siis enemmän minäkuva kuin filosofinen esitys.

[Lilo]

Lilo: tuo heittosi oli kyllä aivan kohtuutonta tässä suhteessa.

Anteex. Mä en kyllä halua olla meidän suhteessa yhtään kohtuuton enkä haluu siihen interseksuaalisuuttakaan jos säkään et haluu, mä lupaan yrittää enemmän!1!1

[Ann]

Missä raja kulkee?

Perseseksissä.

Ei muututa yhdessä yössä, eikä millään periaatepäätöksillä. Sitä vaan mennään mukautuen.

[Edith]

Mutta siitäkin, että ymmärtää jotain kieltä, on hyvin pitkä matka siihen, että osaisi itse puhua sitä yhtä luontevasti kuin natiivit, tai alkuun että uskaltaisi edes avata suutaan. Varsinkin kun on nainen?

Nii-i. Just ne ekan vuoden poolokaulukselliset filosofipojat puhu siellä luennoillakin mitä vaan, oli niillä rohkeutta haastaa luennoitsija älylliseen väittelyyn. Samalla pienet suomenkielenopiskelijatytöt istuttiin eturivissä pastellinvärisissä villapaidoissa ja epäröitiin, uskalletaanko nauraa luennoitsijan vitseille. Mut nykyään mä siis pystyn jo kuulemaan sanan Derrida ihan punastumatta.

Intertekstuaalisuudesta taisin oikeastikin nähdä painajaisia ja jätin sen kurssin kesken, samoin kuin myös kuluneita latteuksia ("Kauppakeskus - julkinen tila vai vartijoiden valtakunta") käsitelleen "Tila, paikka ja identiteetti" -kurssinkin. Lopulta löysin sateenkaaren päästä Metsätalon ja aivan toisenlaiset peruskurssit - ja pelastuin!