Helvetti soikoon! Teillä taitaa olla siellä läntisessä sairaalassa vähän parempi koulutusTiikeriankka kirjoitti:Liikkumista ei kyllä edelleenkään kannata lopettaa eli siis raajan liikuttamista. Ylempien nivelten dynaamiset liikeharjoitukset ja venyttely ovat hyvästä ja kuin kipsatun osan staattiset harjoitukset (kevyesti). Aineenvaidunnan ylläpito nopeuttaa paranemista, vähentää turvotusta ja lihaskatoa. Olettaisin myös, että jalalla on raajanpainovaraus? Sekin vähä auttaa osteoporoosin syntymistä vastaan.Saz kirjoitti:Ok, kiitos. Taitaa mennä sohvalla makoiluksi tämä päivä. Osasyy tuohon kramppailuun on varmasti sekin, että olen tottunut urheilemaan lähes päivittäin. Nooh. ½ viikkoa takana, n.5 vielä edessä.Tiikeriankka kirjoitti:Aina on mahdollista, että osia kipsataan väärään asentoon mutta tuossa ei käsitykseni mukaan sillä asialla ole kummemmin merkitystä kramppien suhteen. Myöskään koholla pitäminen tai pitämättä jättäminen ei kai ole mitenkään relevanttia kramppitaipumuksen suhteen. Vahvin ehdotus on tosiaan se Mg-lisä ja polven suoristaminen mahdollisimman suoraksi. Muuta et paljon voi. Sen voit suoristaa ylös, sivulle, vasemmalle, alaoikealla tai minne tahansa. Mahdollisen turvotuksen kannalta kuitenkin ylös kuten mainitsit.
Jos ei hoitava lääkäri kirjoittanut fysioterapialähetettä, niin pyydä sellainen. Saat ohjeita.
Kerro vaivasta
The great club outshines the individual, always and forever.
Ensin mainittua olen varovasti yrittänyt harrastella. Mutta mitä tarkoittaa tässä tapauksessa "kipsatun osan staattiset harjoitukset"? Lihasten jännittämistä ja rentouttamista? Kyseessä ei mulla ole murtunut luu, vaan kokoon parsittu akillesjänne.Tiikeriankka kirjoitti: Ylempien nivelten dynaamiset liikeharjoitukset ja venyttely ovat hyvästä ja kuin kipsatun osan staattiset harjoitukset (kevyesti).
No minä olen vähän hukassa oleva fysioterapeutti, tai aika paljonElppis kirjoitti: Helvetti soikoon! Teillä taitaa olla siellä läntisessä sairaalassa vähän parempi koulutus
Juu tiedossa on. Staattisista harjoituksista se akillesjänteen kuntouttaminenkin muistini mukaan alkaa kipsivaiheessa. Ei heti mutta pian.Saz kirjoitti:Ensin mainittua olen varovasti yrittänyt harrastella. Mutta mitä tarkoittaa tässä tapauksessa "kipsatun osan staattiset harjoitukset"? Lihasten jännittämistä ja rentouttamista? Kyseessä ei mulla ole murtunut luu, vaan kokoon parsittu akillesjänne.Tiikeriankka kirjoitti: Ylempien nivelten dynaamiset liikeharjoitukset ja venyttely ovat hyvästä ja kuin kipsatun osan staattiset harjoitukset (kevyesti).
Leikkaavan lääkärin olisi pitänyt antaa ohjeita mobilisoinnista. Ja mielellään lähete sinne fysioterapiaan. Mutta kun se on niin tyypillistä, että kirurgit ei anna mitään ohjeita enempää kuin tyyliin mitä on tehty ja milloin kipsaus poistetaan.
Riivaapa sitä lääkäriä vähän, että laittaisi sen lähetteen.
No, näin kävi. Kuntoutuksen mainitsi kyllä, mutta ei yksityiskohtia saati sitten lähetteitä. Menen samaista lääkäriä kyllä tapaamaan kohta, eli pääsen kyselemään aiheesta. Ehkä mä päädyn sun vastaanotollesi. Be gentle with me.Tiikeriankka kirjoitti: Mutta kun se on niin tyypillistä, että kirurgit ei anna mitään ohjeita enempää kuin tyyliin mitä on tehty ja milloin kipsaus poistetaan.
Toivottaisin tervetulleeksi, jos sellainen olisi.Saz kirjoitti:No, näin kävi. Kuntoutuksen mainitsi kyllä, mutta ei yksityiskohtia saati sitten lähetteitä. Menen samaista lääkäriä kyllä tapaamaan kohta, eli pääsen kyselemään aiheesta. Ehkä mä päädyn sun vastaanotollesi. Be gentle with me.Tiikeriankka kirjoitti: Mutta kun se on niin tyypillistä, että kirurgit ei anna mitään ohjeita enempää kuin tyyliin mitä on tehty ja milloin kipsaus poistetaan.
Kipsausaikana se liikunta ei sinänsä ole kovin monimutkaista, joten saattaa ehkä itsekin ohjata tekemään jotain mutta sitten se immobilisaation jälkeinen aika olisi ihan hyvä viettää intensiivisemmässä ohjauksessa. Vaikka pääosin se kuntoutus on paljon omia harjoitteita. Niitä vaan pitää sitten jonkun ohjata ja kontrolloida. Jos yksityiselle sitten menet niin esim. FTK tai TUF on ainakin hyviä paikkoja Helsingissä tuon tyyppisessä fysioterapiassa.
Lääkekuuri loppui perjantaina, poskien kolotus yltymässä ja kuumeilu jatkuu. Huomenna siis pakko taas raahautua lekuriin, jotta saavat tökkiä onteloita, en vaan tiedä miksi niitä tökkiä kun ei sitä limaa edelleenkään siellä ole, kunnon tuuletus kenties?
Tai sitten jänistän ja menen töihin, ollakseni loppu viikosta taas jälleen zombie.
Tai sitten jänistän ja menen töihin, ollakseni loppu viikosta taas jälleen zombie.
Hunsvotti. Siellä sitä on räkä poskella riehuttu ja oksenneltu koivujen juurille.Saz kirjoitti:Remuviikonlopun jälkeen leikkaushaava puhdistettu ja kipsi vaihdettu. (Humalainen kehari-Saz kävi Päijänteessä uimassa parikin kertaa.) Nyt opettelen olemaan ja käyttäytymään vamman vaatimalla tavalla.
Krapulakin on.
Mulle tuli jännä vaiva. Mainitsinkin ennen viikonloppua tuolla viikonpäiväketjussa jalkaterän kivun. Nyt se meni jalkapöydän päältä siniseksi ja oli vähän turvonnut vielä eilen. Mitään kohellusanamneesia tapahtuneelle ei ole, ilmestyi ihan ittekseen. Jännityksellä odottelen mitä työterveyslääkäri sanoo, kun on huomenna aika (toisen asian puitteissa). Itselläni ei ole mitään aavistusta mistä moinen voisi johtua, ellei jostain hyytymisongelmista ole kyse..
Mulla oli tuossa taannoin samanoloinen jalkavaiva. Tuli tyhjästä, oli aivan sairaan kipeä, turposi, sinertyi, loppujenlopuksi ei kestänyt kävelyä yhtään. Oli sitten rasitusmurtuma. Loppui lenkkeilyt vähäks aikaa, onneksi ei ole uusiutunut.Tiikeriankka kirjoitti: jalkaterän kivun... jalkapöydän päältä siniseksi ja oli vähän turvonnut...Mitään kohellusanamneesia tapahtuneelle ei ole, ilmestyi ihan ittekseen.
Kyllä, sanon suoraan: olin ahne possu ja söin aivan liian rasvaisesti, ja siitä tuli inha sappivaivainen olo. Eiku itse asiassa en syönyt ahneuttani vaan nuukuuttani, kun en halunnut heittää hyvää pekonia ja herkkusientä menemään.
Onko tähän mitään lääkettä? Happovaivoihin löytyy kyllä vaikka mitä troppeja, mutta mitä tämmöiselle mahassa löllyvälle ihramössölle voi oikein tehdä? Jotain emulgaattoria tarttis kai nauttia, mutta ainoa sellainen jota voi syödä taitaa olla raaka munankeltuainen.
Onko tähän mitään lääkettä? Happovaivoihin löytyy kyllä vaikka mitä troppeja, mutta mitä tämmöiselle mahassa löllyvälle ihramössölle voi oikein tehdä? Jotain emulgaattoria tarttis kai nauttia, mutta ainoa sellainen jota voi syödä taitaa olla raaka munankeltuainen.
Almogran tai joku tuollainen öpötti löytyy apteekista. Sellaista vaaleaa linimenttiä.AarneAnkka kirjoitti:Kyllä, sanon suoraan: olin ahne possu ja söin aivan liian rasvaisesti, ja siitä tuli inha sappivaivainen olo. Eiku itse asiassa en syönyt ahneuttani vaan nuukuuttani, kun en halunnut heittää hyvää pekonia ja herkkusientä menemään.
Toimii.
Kävin katsomassa Mylwinin kuvaa, ja näyttää kyllä just siltä ettei sillä ole yhtään ystävää.
- Ann 2005
- Ann 2005
Lunttasin netistä, ja Almogran on näköjään migreenilääke. Mutta tuollaista lääkettä on siis kuitenkin olemassa, sen halusinkin tietää. Eiköhän apteekkari löydä kun selitän. Kiitti vinkistä, suuntaanpa apotheekkiin tästä.Mylwin kirjoitti:Almogran tai joku tuollainen öpöttiAarneAnkka kirjoitti:söin aivan liian rasvaisesti