Muutostoiveet suhteessa - mikä kohtuullista, mikä ei?

[Rouva Pupu]

Me olemme poikaystäväni kanssa ehdotelleet toisillemme monenmoisia käyttäytymiseen ja toimimiseen liittyviä parannuksia. Näissä kaikissa on se yhteinen nimittäjä, että muutoksista voisi olla hyötyä myös muuttujalle itselleen. Poikaystäväni on kannustanut minua näissä muutoksissa, mutta olen myös itse halunnut yrittää. Siitä sen on lähdettävä.

Kyllä sitä joutuu aina uuteen suhteeseen astuessaan muuttamaan jotain. Jos ei itseään, niin muutosta sekin että ei ole enää sinkku, ja on pystyttävä huomioimaan myös suhteen toinen osapuoli.

Tässä ketjussa myyn sieluni ja tyydyn vain

[AarneAnkka]

Näissä kaikissa on se yhteinen nimittäjä, että muutoksista voisi olla hyötyä myös muuttujalle itselleen.

Ainakin tupakoinnin lopettamisen tai alkoholin / rahan kohtuukäytön luulisi olevan tällaisia. Ja painon ollessa epäterveellisen korkea, ehkä myös laihduttaminen. Tuo viimeinen vaan menee sinne rajoille että voiko sellaista toiselta pyytää.

[Keikaus]

Joo, kerran oli yksi suht ärsyttävä nuori brassipoikaystävä, jonka jutuista sain sellaisen käsityksen, että tykkää laihemmista tytöistä. Onneksi suhteemme loppui pian niin että hän pääsee nauttimaan unelmiensa laiheliineistä. Tosin ei hänen nykyinenkään taida täydellinen olla, kun ei ole blondi.. Sekin kun oli tämän miehen toivelistalla.

[Rouva Pupu]

Ainakin tupakoinnin lopettamisen tai alkoholin / rahan kohtuukäytön luulisi olevan tällaisia. Ja painon ollessa epäterveellisen korkea, ehkä myös laihduttaminen. Tuo viimeinen vaan menee sinne rajoille että voiko sellaista toiselta pyytää.

Tuota painon pudotusta/lisäämistä voi mielestäni vaatia, toisaalta taas ei. Ei:n puolelle käännyn lähinnä tapauksissa joissa painoa/ei painoa on ollut suhdetta aloitettaessa.

[-Superior-]

Uskomattoman helppoa tuntuu joillain tällaisten päätösten tekeminen. Sanotaan vaikka, että viiden vuoden suhteen jälkeen seksielämä ei olekaan enää niin auvoista, niin eikun äijä vaihtoon ja uutta suoleen?

Viiden vuoden kuluttua olisi harmillista vaihtaa mies, jonka kanssa ei ole lähtökohtaisestikaan ollut yhteensopiva.

Kaikilla on prioriteetit kyllä erilaisia, mutta joutuu silti ihmettelemään tätä seksin supertärkeyttä ihmisten elämässä.

Onko parisuhteessa prioriteetteja? Hellyys vaikuttaa yhteenkuuluvuuden tunteeseen, yhteenkuuluvuus vaikuttaa avoimuuteen, avoimuus vaikuttaa seksiin, seksi vaikuttaa läheisyyteen, läheisyys vaikuttaa arkihuoliin, arkihuolet vaikuttavat riitoihin, riitojen määrä vaikuttaa henkiseen syvyyteen, henkinen yhteisymmärrys vaikuttaa seksiin, seksi vaikuttaa avomielisyyteen, avomielisyys vaikuttaa luontevuuteen, luontevuus vaikuttaa yhdessäoloon, yhdessäolo on parisuhde. Ei se seksi siinä olennaista ole.

[AarneAnkka]

Viiden vuoden kuluttua olisi harmillista vaihtaa mies, jonka kanssa ei ole lähtökohtaisestikaan ollut yhteensopiva.

Martzahan tuossa juuri kiteytti että jos seksi alussa kuitenkin toimii auvoisesti mutta myöhemmin lakkaa toimimasta, se on oire jostain muusta joka suhteessa on pielessä, ja jota seksihaluttomuus vain indikoi.

Mutta kyllä, sinä tarkoitit tietenkin suhteen alkuvaihetta, jolloin pissavehkeiden yhteensopivuutta vasta sillee niiq testaillaan.

[MGandhi]

Uskomattoman helppoa tuntuu joillain tällaisten päätösten tekeminen. Sanotaan vaikka, että viiden vuoden suhteen jälkeen seksielämä ei olekaan enää niin auvoista, niin eikun äijä vaihtoon ja uutta suoleen?

Viiden vuoden kuluttua olisi harmillista vaihtaa mies, jonka kanssa ei ole lähtökohtaisestikaan ollut yhteensopiva.

Kaikilla on prioriteetit kyllä erilaisia, mutta joutuu silti ihmettelemään tätä seksin supertärkeyttä ihmisten elämässä.

Onko parisuhteessa prioriteetteja? Hellyys vaikuttaa yhteenkuuluvuuden tunteeseen, yhteenkuuluvuus vaikuttaa avoimuuteen, avoimuus vaikuttaa seksiin, seksi vaikuttaa läheisyyteen, läheisyys vaikuttaa arkihuoliin, arkihuolet vaikuttavat riitoihin, riitojen määrä vaikuttaa henkiseen syvyyteen, henkinen yhteisymmärrys vaikuttaa seksiin, seksi vaikuttaa avomielisyyteen, avomielisyys vaikuttaa luontevuuteen, luontevuus vaikuttaa yhdessäoloon, yhdessäolo on parisuhde. Ei se seksi siinä olennaista ole.

Jaa. Nyt se menikin monimutkaiseksi. Minäkun olin lukevinani aiemmasta viestistäsi jotain tällaista: Jos seksi ei toimi, jätän sen sian. Olin väärässä.

Kaikki siis vaikuttaa kaikkeen, mutta jos seksielämä ei tyydytä, niin mies vaihtoon vaikka tiedätkin, että syyt löytyy syvemmältä?

Emmä tajuu.

[Patz]

Kumma kyllä, mieleeni ei tule yhtäkään sellaista asiaa mitä minulta olisi erityisesti pyydetty, enkä muista itsekään minkään erityisen asian suhteen barrikaadeille nousseeni. Ainoa mihin olen eräässäkin suhteessa puuttunut on se, että kakkua ei voi sekä syödä että säilöä, eli kun seurustellaan niin ei voi käyttäytyä kuin sinkku (=mennä ja tulla oman mielen mukaan kysymättä edes toisen milipidettä/ilmoittamatta asiasta). Tämä ei siis tarkoita sitä että kahlitsen kumppanin ja estän tapaamatta ystäviää, päinvastoin.

Jotkut hammastahnailut ja pöntönkannet on kyllä ihan triviaa, joista tuntuu narisevan vaan ihmiset joilla ei oikeasti ole koskaan ollut mitään todellisia ongelmia elämässään.

Jos nyt jotain pitääehdottaa, niin sanottakoon vaikka että jos suhteen kuluessa kaveri alkaa alkoholistiksi/narkkariksi tmv. idioottimaista, on tapojen muututtava tai sitten jaetaan lusikat.

[-Superior-]

Kaikki siis vaikuttaa kaikkeen, mutta jos seksielämä ei tyydytä, niin mies vaihtoon vaikka tiedätkin, että syyt löytyy syvemmältä? Emmä tajuu.

Minä en tajua, miksi joku haluaa välttämättä kaivaa jonkin mahdollisimman yksinkertaisen ja vaivattoman nimittäjän suhteen epäonnistumiselle. Ja sen jälkeen osoitella sitä kuin maaseudun aikamiespoikaa, joka ei kaikkien hämmästykseksi ollutkaan trendikäs uratykki, vaan peräkammarissa asuva hiljainen runkkari: "Ei tää seksi ny ihmeellistä sun kanssa ollukaan, tais olla tossa pippelissäs kuule väärän kokonen terska."

En käsitä, miten joku ylipäätään jaksaa nähdä seksin suoraviivaisena syynä parisuhteen epäonnistumiselle. Jos seksi ei toimi, ei suhteessa varmaankaan toimi kovin moni muukaan asia. Avoimuus ja keskustelualttius tuskin ainakaan pilaavat suhdetta, ellei kyseessä satu olemaan kuumin lemmenpari Pekko Aikamiespoika ja sen mopo.

[mustakikkeli]

kun ihana Keikaus nuuhkaisee miestä eikä ole tyytyväinen nasaaliseen nautintoonsa, niin mies tietysti toivoo, että asia otetaan puheeksi ja lähdetään after shave -ostoksille sen sijaan, että Keikaus vain ottaa hatkat yrittämättä muuttaa miestä.

Oijoijoi, vaivun epätoivoon! Minut on ymmärretty väärin, kirjoituksiani on luettu huolimattomasti! Jos minä en pidä miehen ominaistuoksusta, joka johtuu hänen MHC-immuniteettigeeneistään, niin siinä eivät mitkään after eikä pre shave -hajustukset auta!

Käsitin urpiaisen tarkoittaneen että jos toteaisit esim. urpiaisen vääränhajuiseksi, hän olisi kyllä valmis after shave-ostoksille kanssasi, tietämättä ettet sinä ole valmis samaan.

[-Superior-]

Viiden vuoden kuluttua olisi harmillista vaihtaa mies, jonka kanssa ei ole lähtökohtaisestikaan ollut yhteensopiva.

Martzahan tuossa juuri kiteytti, että jos seksi alussa kuitenkin toimii auvoisesti mutta myöhemmin lakkaa toimimasta, se on oire jostain muusta joka suhteessa on pielessä.

Harmillisinta olisi huomata elävänsä parisuhteessa, jossa ei kyetä keskustelemaan asioista.

[Keikaus]

kun ihana Keikaus nuuhkaisee miestä eikä ole tyytyväinen nasaaliseen nautintoonsa, niin mies tietysti toivoo, että asia otetaan puheeksi ja lähdetään after shave -ostoksille sen sijaan, että Keikaus vain ottaa hatkat yrittämättä muuttaa miestä.

Oijoijoi, vaivun epätoivoon! Minut on ymmärretty väärin, kirjoituksiani on luettu huolimattomasti! Jos minä en pidä miehen ominaistuoksusta, joka johtuu hänen MHC-immuniteettigeeneistään, niin siinä eivät mitkään after eikä pre shave -hajustukset auta!

Käsitin urpiaisen tarkoittaneen että jos toteaisit esim. urpiaisen vääränhajuiseksi, hän olisi kyllä valmis after shave-ostoksille kanssasi, tietämättä ettet sinä ole valmis samaan.

Kääk, luinpas Urpsutuksen kirjoituksen huolimattomasti. Voihan odotushorisontti sentään! Yritän keskittyä hiukan paremmin seuraavalla kerralla. Olen kuitenkin onnellinen, että Urpiainen selvästi tuntee minut kuin omat taskunsa. Pelaakohan hän taskubiljardia, mietin seuraavaksi.

[mustakikkeli]

Ällöttävää kontrollointia. Olen kyllä kuullut vastaavia tapauksia muiltakin..

Samikset. Yleensä kylläkin olen kuullut juuri päinvastoin, eli nainen pyrkii kontrolloimaan ettei mies katsele väkivaltaelokuvia, pornoa, pelaa videopelejä tai muutakaan sellaista kovin miehekästä. Pitäisi kuulemma vaan käydä yhdessä teatterissa ja silleen, kaikkea henkevää.

Sipsin kertomus oli ensimmäinen jossa olen kuullut miehen yrittäneen estää naista katsomasta Salkkareita ja lukemasta Harlekiineja. Jonkinlaista pikku kritiikkiä olen toki kuullut sivusta, esim. kun isosiskoni selitti aikoinaan kovinkin innoissaan Thelma & Louise elokuvasta ja kuinka hieno se oli, hänen humaani psykologimiehensä selitteli vieressä ivallisesti kuinka laskelmoivasti naisia nuoleskeleva elokuvasta oli tehty; kaikki miehet olivat joko pahoja tai yksinkertaisesti tyhmiä, ainoana poikkeuksena ehkä naisia seuraava etsivä joka oli ainoa mies maailmassa joka edes vähän tajusi heitä ja motiivejaan.

[Camilla]

On käsketty laihduttamaan, kampaamaan tukka ja meikkaamaan enemmän.. Jostain kumman syystä en ole enää ko. tyypin kanssa yhdessä

[mustakikkeli]

Niin itse kysymykseen: ainoat varsinaiset toiseen osapuoleen liittyvät "muutostoiveet" ovat liittyneet esim. pinttyneisiin tapoihin tai jopa luonteenpiirteisiin, jotka ovat alkaneet vaikeuttaa omaa elämääni aivan liikaa. Esim. sairaalloinen mustasukkaisuus, taipumus mennä mitättömistäkin vastoinkäymisistä täyteen halvaantuneeseen paniikkiin jne. Luonteenpiirteisiin vain on vaikea vaikuttaa, mutta kyllä toinen oppi jotenkin alkaa kontrolloida mustasukkaisuuttaan, kun huomasi mikä vaikutus sillä oli suhteeseemme.

Jotain vastaavanlaisia muutostoiveita kohdistettiin myös minuun, ainakin pitkässä parisuhteessa. Lyhyemmissä seukkailuissa olen puolestaan jostain syystä huomannut että jos toinen huomaa piirteitä joista ei pidä, mieluummin lopetetaan suhde/vaihdetaan uuteen kuin yritetään asiaan jonkinlaista muuta ratkaisua. Tilanteesta riippuen kumpi tahansa voi olla oikea johtopäätös, ei siinä mitään. Yllättävän pinnallisiakin muutostoiveita on ollut, esim. erään eksäni mielestä olin erittäinkin "kehityskelpoinen yksilö" josta voi saada tosi hottiksen kunhan hän ensin vähän uudistaa vaatekomeroani. Sellainen normaali fååkes-ilmiö ilmeisesti, pistetään homomiehet uudistamaan mies päästä varpaisiin (ulkoisesti), ja johan taivaan portit aukeavat parisuhteenkin osalta.

[Vadim]

ehkä miehet itse asiassa monesti toivovat naisen yrittävän muuttaa heitä.

Tämä tietysti liittyy sukupuoliroolien sisältöön ja niiden herättämiin odotuksiin. Niinpä, kun yleisesti uskotaan, että nainen haluaa muuttaa miestä, tästä tulee ei vain itseään toteuttava ennustus, vaan myös salainen toive. Toisin sanoen nainen tulkitsee itseään nalkuttavan, muutoksia toivovan roolimallinsa kautta, ja mies odottaa naisen toimivan näin, koska odottaa naisen toteuttavan tätä roolimalliaan. Tässä mielessä nainen on miehelle (Derridan termiä käyttääkseni) vaarallinen lisäys, joka sekä tekee hänestä entistä paremman miehen että uhkaa hänen miehistä identiteettiään. (Käytännössä voi pohtia vaarallisen lisäyksen relevanssia esim. tilanteissa, jossa tuurijuoppo ankkuroituu parisuhteeseen pinnalla pysyäkseen, ja vaihtelevasti joko demonstroi riippumattomuuttaan lankeamalla alkoholiin tai sitten luopuu tästä riippumattomuuden osoituksesta, paeten riippuvuuttaan toiseen riippuvuussuhteeseen eli parisuhteeseensa.)

Ehkä tästä syystä nämä keskustelut ovat niin hankalia kuin ovat - niissä yhtäältä kritisoidaan roolimallia, ja kritisoimalla roolimallia vahvistetaan sitä, minkä johdosta roolimalliin liitettävät odotukset vahvistuvat nekin. Ainoana ratkaisuna näkisin persiljan työntämisen korviin tai, Kitinän kyseessäollessa, silmiin. Ei sinänsä, tämä ei ole ollenkaan ainoa palstan keskustelu, jossa pidän tätä toimintatapaa oivana ratkaisuna diskursiivisiin ongelmiin.

[Zeb]

Me-perspektiiviä sen sijaan, että asiat nähtäisiin kahden määräysvallasta kamppailevan yksilön valtataisteluna, jossa toiselle asetetaan vaatimuksia sen mukaan, miten korkealla haluttavuushierarkiassa katsotaan itse oltavan. Individualismi on parisuhteessa, kuten muuallakin, saatanasta.

Tässä pitkälti minunkin näkemykseni siitä, mitä suhteen tulisi olla.

Edellytyksenä suhteen toimimiselle tuolloin toki se, että jo lähtökohtaisesti osapuolten arvomaailmat ja tavoitteet ovat riittävän samankaltaisia, ja siis soviteltavissa yhteen. Mustasta kun ei saa valkoista vaikka mitä tekisi. En usko vastakohtien täydentävän toisiaan.

[Zeb]

Tässä mielessä nainen on miehelle (Derridan termiä käyttääkseni) vaarallinen lisäys, joka sekä tekee hänestä entistä paremman miehen että uhkaa hänen miehistä identiteettiään. (Käytännössä voi pohtia vaarallisen lisäyksen relevanssia esim. tilanteissa, jossa tuurijuoppo ankkuroituu parisuhteeseen pinnalla pysyäkseen, ja vaihtelevasti joko demonstroi riippumattomuuttaan lankeamalla alkoholiin tai sitten luopuu tästä riippumattomuuden osoituksesta, paeten riippuvuuttaan toiseen riippuvuussuhteeseen eli parisuhteeseensa.)

Äh, taas ihanan masentava stereotypia miehestä isona huoltamista ja vahtimista tarvitsevana lapsena tai ikuisena teininä, joka ei pysty kantamaan vastuuta edes itsestään, saati sitten muista. (Masentavuus johtunee siitä, että tälle stereotypialle löytyy hyviä vastineita todellisuudesta ihan liian usein.)

[Sannnu]

Aika vähän on tullut tänne päin palautetta niistä kolmesta parisuhteesta, joissa olen elämäni aikana ollut. Jotain puhetta on ollut siitä, että olen koko ajan menossa, ja että parisuhteeseen voisi panostaa enemmän...uraohjus läppää yms.

Nykyinen suhteeni on kuitenkin oikein hyvä ja juuri sellainen, jossa molemmat ovat kovia sanomaan toisilleen mutta hyvässä hengessä. Ja pakkohan se on vähän niin olla kun vastassa on tälläinen puoli feministi.

[Vadim]

Me-perspektiiviä sen sijaan, että asiat nähtäisiin kahden määräysvallasta kamppailevan yksilön valtataisteluna, jossa toiselle asetetaan vaatimuksia sen mukaan, miten korkealla haluttavuushierarkiassa katsotaan itse oltavan. Individualismi on parisuhteessa, kuten muuallakin, saatanasta.

Tässä pitkälti minunkin näkemykseni siitä, mitä suhteen tulisi olla.

Edellytyksenä suhteen toimimiselle tuolloin toki se, että jo lähtökohtaisesti osapuolten arvomaailmat ja tavoitteet ovat riittävän samankaltaisia, ja siis soviteltavissa yhteen. Mustasta kun ei saa valkoista vaikka mitä tekisi. En usko vastakohtien täydentävän toisiaan.

Tässä ajattelutavassa on vain se ongelma, että se ei poista ongelmaa, vaan valtataistelun lokus siirtyy kahden "minun" väliltä "meihin", mikä tarkoittaa, että mikään ei muutu.

Tätä pitäisin myös kommunitarismin ongelmana.

[millivanilli]

Millaisia pyyntöjä teille on esitetty, ja millaisia olette itse esittäneet? Oletteko viheltäneet pelin poikki vaiko muuttaneet mukisematta tapojanne? Missä raja kulkee?

Minulle ei ole esitetty mitään pyyntöjä sen suhteen, että minun pitäisi jotenkin muuttaa toimintatapojani tai kohentaa ulkonäköäni. Uskon kuitenkin omaavani joitain tai jopa useita sellaisia toimitamalleja, jotka ainakin vähän ärsyttävät avopuolisoani.

Tunnustan, että olen esittänyt avokille tuollaisia pyyntöjä. Toisaalta tuntuu tyhmältä, että miksi ihmeessä en tyydy avopuolisoon sellaisenaan, minkälainen hän oli, kun tapasimme. Tiedostan myös sen, ettei avokkini tiedä seurustelun "säännöistä", koska hänellä ei ole aikaisempia suhteita. Osan asioista laitoin tutustumisaikana sinkkuuden piikkiin. Alussa alkoholinkäyttö ja baarissa juokseminen eivät olleet ongelma, ne muuttuivat myöhemmin sellaiseksi.

Patz mainitsikin tuon, ettei voi mennä kuten sinkkuaikoina. Avopuolisoni oli aluksi vaikea ymmärtää, että omista menemistään ilmoittaminen on toisen huomioimista.

Useaan otteeseen olen kyllä miettinyt, että missä menee se raja, että kuinka paljon yrittää vaikuttaaa toiseen. Missä vaiheessa luovuttaa, joko alistuen siihen, että toinen ei pysty/viitsi muokkaamaan omia käyttäytymismallejaan suhteen nimissä, tai siihen, että tajuaa, ettei suhteen tulisi olla sellainen, jossa vaaditaan/toivotaan toisen muuttuvan?

[Lilo]

Tähän väliin hypoteettinen kysymys: henkilö X haluaa suhteeseen henkilön Y kanssa. Henkilö Y ei kuitenkaan halua henkilö X:ää, koska ei koe tätä itselleen sopivaksi. Henkilö X suuttuu ja valittaa kovaan ääneen henkilön Y olevan nirso kakkiainen.

Keneltä henkilö X odottaa muutosta? Odottaako hän, että henkilö Y muuttaisi omia toiveitaan siten, että henkilö X vastaa näitä, vai ajatteleeko hän itse kykenevänsä muuttumaan henkilön Y toiveita vastaavaksi vaikkei henkilö Y sitä käsitäkään?

[AarneAnkka]

Keneltä henkilö X odottaa muutosta? Odottaako hän, että henkilö Y muuttaisi omia toiveitaan siten, että henkilö X vastaa näitä, vai ajatteleeko hän itse kykenevänsä muuttumaan henkilön Y toiveita vastaavaksi vaikkei henkilö Y sitä käsitäkään?

Varmaan molempia. Se kumpaan suuntaan tämä ajattelu kallistuu on tapauskohtaista, ja se miten kauan tämä pään seinään hakkaamien jatkuu riippuu siitä kuinka itsepäinen tämä sinua joskus hypoteettisesti lähestynyt herra X on.

Kyllähän mäkin olen joskus toivonut kykeneväni muuttumaan kaljuksi itsevarmaksi sikaniskakorstoksi jotta isotissiset naiset jotka ovat julistaneet pitävänsä sellaisista rupeaisivat pitämään minusta. Tosi realistista ja kypsää ajattelua, eikö sinustakin?

[millivanilli]

Tähän väliin hypoteettinen kysymys: henkilö X haluaa suhteeseen henkilön Y kanssa. Henkilö Y ei kuitenkaan halua henkilö X:ää, koska ei koe tätä itselleen sopivaksi. Henkilö X suuttuu ja valittaa kovaan ääneen henkilön Y olevan nirso kakkiainen.

Keneltä henkilö X odottaa muutosta? Odottaako hän, että henkilö Y muuttaisi omia toiveitaan siten, että henkilö X vastaa näitä, vai ajatteleeko hän itse kykenevänsä muuttumaan henkilön Y toiveita vastaavaksi vaikkei henkilö Y sitä käsitäkään?

Henkilö X odottaa Y:n muuttavan käsityksiään siten, että X vastaa Y:n haluamaa.

[Yönmustaritari]

ei ole enää sinkku, ja on pystyttävä huomioimaan myös suhteen toinen osapuoli.

Vittu mitä paskaa! Tämä on hammasrautaisten, silmälasipäisten tai muuten vain lihavien ja koulukiusattujen harhaoppeja.