Niba kirjoitti:
Ei ne koskaan sano mitään pehmytkudosvauroista, kun niitä ei näy röntgenissä!
mikä röntgen? se vaan tökki mun kylkiä, ilmoitti että ei ole kylkiluita murtunut, ei voi sattua.
Pätevää.
Melkein yhtä pätevää kuin terveyskeskuslääkäri, joka tuossa viime kesänä diagnosoi n. 1½ sentin välein sijaitsevat reiät jalassa ympäröivine siniseksi menneine kudoksineen "paarmanpuremaksi" ja kehotti huljuttelemaan lämpimässä vedessä. Joo, emmää vissiinkään mitään antibiootteja tarvi vaikka koko nilkka onkin sinivioletti.
Kummallisia on paarmat meilläpäin, ei lainkaan siipiä vaan semmonen musta sahalaita selässä.
segma kirjoitti:Niskalaukaus Seinä(hullu)joelle, tällä paikkakunnalla ei ole mitään tekemistä. :F
Miksiköhän Seinäjoki kuulostaa mun mielestä tosi eksoottiselta. Ehkä siksi, että en muista käyneeni siellä. Pitäisi varmaan lähteä, monessa pienemmässä paikassa on jotenkin jännä tunnelma, etenkin kesäisin. Helteessä uinuvat pikkukaupungit ja niiden hiljaiset auringon lämmittämät kadut, ihanaa. Muistelen Kouvolaakin rakkaudella. Ai vinetto, pitäisi varmaan hieman matkailla.
Mun tekemisenpuute johtuu lähinnä siitä, että teen töitä 12+h päivässä, eikä kavereitakaan oikeastaan ihan Seinäjoella ole. Kaupungin vika se on silti.
segma kirjoitti:Mun tekemisenpuute johtuu lähinnä siitä, että teen töitä 12+h päivässä, eikä kavereitakaan oikeastaan ihan Seinäjoella ole. Kaupungin vika se on silti.
mene palaveriin ja ala jauhaa paskaa baarimikon kanssa. ne on pääsääntösesti viihteellisiä siellä.
Niskalaukaus viikonlopuille, jolloin ihminen tottuu löysäilyyn ja muutenkin viihtyy. Maanantai on vaan kahta kauheampaa, jos on hetken tuntenut elävänsä. Ja vittuun myös lomat, koska kylläpä paluu arkeen sitten vasta onkin hirveää!
Niskalaukaus tolle kissalle (ei tosissaan). En kestä kuunnella tota mouruamista, tuijottaa minua miehenkipeällä katseella ja mouruu tauotta. Aargh. Onneksi siihenkin olisi yksinkertainen ratkaisu ja vähemmän brutaali kuin niskalaukaus mutta just tällä sekunnilla ei auta yhtään.
Niskalaukaus sille, joka keksi radiossa laulattamisen!
Muksuna kuunneltiin aina viikonloppuisin ruokapöydässä jonkun Ylen Vanhus -kanavan soitto-ohjelmaa, minne mummot soitti ja lauloi onnittelulaulun lapsenlapsen, lapsenlapsenlapsen tai lapsenlapsenlapsenlapsen syntymäpäivän kunniaksi. Joskus riitti nimipäiväkin. Niillä mummoilla oli kaikilla aina samanlainen veisaan-virttä-joulukirkossa -lauluääni, joka kyllä särkee tärykalvot.
mutta just tällä sekunnilla ei auta yhtään.
