minimaissia en oo grillannu, mutta kai siihen pätee samat kun tavalliseen maissiin: muistaa pyöritellä ahkerasti ettei pala, riittää että on kuuma, ei tarvitse olla musta. grillisoosia niskaan jos maku on itselle liian vaisu.
Kalkkunavartaat = namskis.
Ainoana miinuspuolena grilli oli ehkä astetta turhan isolla teholla, joten vartaan pinnasta tuli hiukan, tuota, polyaromaattinen.
Hyvää lihaa ja oivallinen marinadi. Jos minä saan päättää, niin näitä syödään meillä toistekin.
Kaverini opetti minulle varsin hyvän tavan viillellä makkara. Vinoja, lähes makkaran suuntaisia 3 cm viiltoja makkaran ympäri, sitten toinen kierros niiden alapuolelle niin että ne menevät lomittain, jne.
Siis niiq näin:
///
///
///
///
... mutta niin että viillot menevät lomittain. Makkarankuoresta tulee tavallaan 'verkko' joka venyy.
Näin makkaraan tulee paljon rapeaksi muuttuvaa reunaa, eikä se poksahda auki turvotessaan. Testattu on, ja toimii. Makkara ei tällöin tosin naurakaan, joka voi haitata jotakuta.
Hitsi, nyt alko tehdä mieli grillimakkaraa. *kuolaa*
Grillattu ruoka on namZ. Siihen jää koukkuun. Jos grillaa vaiks kahtena iltana peräkkäin, saleen alkaa tehdä kolmantenakin iltana mieli grillata. Ja puuhiillos on ehdottomasti paras, nuotiossa, mutta myös "grilli" käy.
Mylwin kirjoitti:
Älä nyt, mie vedin ainakin kaksi karsinogeenimakkaraa koffin miitissä. Vähän kun rapsutteli enimpiä pois niin hyvin meni suusta sisään.
Voin tähän lisätä, että tulivat aamuyöstä suusta uloskin ihan miellyttävällä painella.
Aluksi mieto purskaus, joka täytti nenäontelon hiukan epämiellyttävästi, mutta sen jälkeen soljuivat ulos mukavan tasaisena virtauksena suoraan kurkusta kiertämättä nenän kautta.
Palaneen tuntu nenässä on huomattavasti miellyttävämpi kuin perinteisten vatsahappojen.
Kutsun Niban slerboja siis Yrjömakkaroiksi.
