Jahas, joskohan raportoisi sitten havainnoistaan ja kokemuksistaan kun on saanut levättyä ja on mielikin hieman virkeämpi. Näyttämönä toimii kapitaali ja erityisesti kaisaniemi.
Alku oli äärimmäisen kehno, ilma oli niin pahuksen kuuma, ja asema oli täynnä jotain helvetin mustiinpukeutuneita, yrmyn näköisiä hippejä jotka näyttivät karanneen 69 Eyesistä, mutta tämä ei saanut vielä luovuttamaan. Kitaristi, jonka kanssa olin liikenteessä, vinkui tahtovansa levytukkuun hakemaan jotain piuhaa ja satsillista plekuja. Vitutti aivan hulluna, matka sinne oli täysi painajainen, mutta sieltä päästessä Dumari päräytti ja ihmetteli notta mikä maksaa, vastasin että "kutakuinkin kaikki, ja tässä kestää". Tämän jälkeen oli hampparin paikka, ja sen jälkeen onnistuimme pääsemään jo kaisaniemen puistoonkin asti.
Valuimme hitaasti suihkulähteen edestä, ja jonon poikki, ja silloin ilmoille kajahtaa "Starflare!!" BLuntlyn toimesta, joka jonottaa päästäkseen varsinaiselle iloittelualueelle. Tepastelen Bluntlyn kanssa pari askelta sekavia horisten, mutta perseeseen iskee pelko, että muut jonottajat epäilevät minun kiilailevan, joten matka jatkukoon jonnee sinne nurmelle rinteeseen istumaan varjoon kitaristin jonkin kaverin kanssa. Hetki kuluu ja Ninni soittaa että istuu suihkulähteellä, sinne siis. Suihkulähteen lähellä olevalta penkiltä löytyykin kaljaa kittaava mamma, matami tuntuu tarttuvan följyyn kuin itsestään ja paluumatka nurmelle varjoon alkoi ja loppui ennenkuin edes tajusin mitään. Arvostelemme rehdillä otteella festarille parhaimpiinsa pynttäytyneitä, enkä tässä vaiheessa tuomitse vielä ketään poseriksi. Vessareissulla Ninni törmää Prozac79:iin, joka istahtaa hetkeksi seuraamme, tämän jälkeen hän poistuu näyttämöltä lopullisesti. Ninni tunnistaa Anatheman soittavan Pink Floyd coveria. Paikalle saapuu vielä lisää kotopuolen paikallisia ihmetyksiä, mm. filosofian maisteri, jonka hengentuotteita kuullessaan saattaa herätä epäilys peruskoulun menestyksekkäästä suorittamisesta. Sitten paikalle maleksii Döllis, joka tekee lähtemättömän vaikutuksen Ninniin vastustamattomalla suuhygienialla, ja kolmannen valtakunnan inspiroimalla charmilla. Döllis ei kuitenkaan kuolaa Ninnin tisseille, sillä hän oli saanut jo pataansa sisällä ollessaan joltain neitoselta. Lisää ohikulkijoiden arvostelua, ei vieläkään selkeitä posereita näkösällä.
Ninni lähtee kotipuoleen, ensimmäinen poseri havaittu (ei Ninni). Vessaan jonottaessani jokin naiseläjä tulee kuola suupielistä roiskuen utelemaan mitä teen vessajonossa, ja kysyy tiedänkö mikä tuo tuossa on, osoittaen kusiränniä. Minulla tapahtuu korvien välissä pienehkä ydinrähädys, savua nousee korvista, ja totean metallin olevan liian salonkikelpoista kun en "tuskassa" saa olla rauhassa tiktak faneilta. Mietin ensin joskohan sanoisin meneväni runkkaamaan bajamajaan, mutta hetken jäähdyteltyäni (ja kusirännikysymykseen vastattuani) vastaan että asia ei hänelle kuulu, akka mekkaloi lisää aiheesta, jolloin kehotan maanvaivaa vetämään vitun päähänsä ja jättämään minut rauhaan, tästä hän hämmentyy ja pyytää anteeksi, oloni paranee hieman, vaikka akka tekikin mieli paiskata viilenemään suihkulähteeseen. Palaan retkueen tykö onnistuneen urinoinnin päätteeksi ja ihastelen neitosia. Kitaristinplanttu lähtee kaisaniemen metroasemalle siskonsa kaveria vastaan, ja palatessaan tällä on ihan pätevän näköinen/oloinen neiti, joka on pöyristyttävän paljon erään exän näköinen. En tiedä oliko kys. neiti juonut, mutta yhtäkkiä (pian saapumisensa jälkeen) hän tuntui olevan aivan muusissa, ja ui kitaristin liiveihin, seuraa hirmuista imuttelua ja muuta k-18 materiaalia, ja on ilmiselvää että he ovat huonetta vailla, ehdotan heille bajamajassa käyntiä.
Siirrymme ylemmäs rinnettä ja oikeastaan hieman sinne taakse, rataa reunustavan aidan lähelle. Filosofian maisteri viihdyttää horinoillaan, samalla kun kitaristilla on lähestulkoon täysi hönkä päällä sen neidin kanssa, ja jolla on myös kutakuinkin hamekorvissa tässä vaiheessa. Minua hieman hävettää, maisteri pakenee ja pyydän kitaristia ja neitiä laittamaan jäitä kalsareihin, neiti närkästyneenä sanoo ettei hänellä ole kalsareita. Paikalle pärskähtää Vaola, joka on miehensä bändin propagandaministerinä tyrkyttämässä ihmisille tietoutta kyseisen aktin tuskanjälkeisestä messusta jossain juottolassa kävelymatkan päässä. Seuraa yllättävän pitkää dialogia, ja Vaolan ystävä, joka on myös propagandaa levittämässä, saapuu paikalle. Unohdan sen lähellä olevan kiimaa uhkuvan painajaisen hetkeksi. Jutustelu jatkuu, mutta vessahätä alkaa taas pullistella esille, ja saan mennä tämän toisen propagandattaren kanssa vessaan koska en ole "sellainen poika", rinnassa vihloi pahasti ajatus Vaolan jättämisestä kahden niiden höyryäjien kanssa (vai olikohan kitaristi mennyt jonnee jäähdyttelemään?), mutta ilmeisesti mitään epämääräistä ei ollut kuitenkaan tapahtunut, ja onnekseni vessareissukin meni kivasti ja selvisin siitä ilman että minulle tultiin urputtamaan.
Propagandattaret yrittivät vielä loppupuheessa saada meitä sinne keikalle, lupasin harkita, vaikka tiesinkin sen turhaksi lompakossa olevan matin takia, ja niin he menivät julistamaan ilosanomaa eteenpäin terhakkaasti. Meno jatkuu normaalisti, maisteri saapuu paikalle ja turinoimme lisää kahden muun muhinoidessa, toteamme että on huono asia ettemme voi arvostella täältä käsin niitä maittavan näköisiä neitejä. Bluntly on soittanut, soitan hänelle takaisin ja selviää että ukko on ulostautunut sieltä iloittelualueelta. Nolaan hänet julkisella paikalla, saamme kuitenkin elää ja kerromme tarinaa eteenpäin. Bongaan pari poseria. Taas tuntui vessatauolta, Bluntly mukaan jonoon niin saisi olla rauhassa, ei toiminut alkuunkaan, nainen sen olisi pitänyt olla, sillä nytkin tuli joku retardi heittämään niin paskaa läppää että teki ihan mieli ampua itseäni. Tilanne kulminoitui siihen, että puhelinsoitto kitaristilta jossa kehotettiin junalle, sai minut hylkäämään paikkani jonossa, ja kuseksimaan sitten jossain aseman lähettyvillä luontoon. Bluntly menee etsimään junaa itselleen ja minäkin talsin siihen jolla pääsen määränpäähäni. Junamatka menee tuskatta, mutta kitaristin kiihkeääll neidillä alkaa esiintymään marttyyrinpiirteitä, mikä harmittaa minua suuresti.
Destination Roswell, ei sentään, vaikka Järvenpään voi siihe rinnastaakin. Asemalla jokin 13v ritsa huudahtaa "Mayhem" nähtyään hihamerkkini, säikähdän aivan helvetisti. Likka pölöttää nuoruuden innolla Mayhemista ja Burzumista, minä pidättelen tirskahteluani. Suositamme kitaristin kanssa hänelle Rotting Christia, Necromantiaa ja Rootia, teini menee häkeltneeksi. Mutta onneksi hänen poikaystävänsä tietää kaikki bändit, kyseisellä poikaystävällä on blackmetal bändikin, tässä vaiheessa puren kieleeni melkoisen lujaa etten alkaisi ulvomaan naurusta. Poistumme asemalta kantaräkälään, jossa ihmisiä kummastuttaa kokiksen tilaaminen suuresti. Tapaamme siellä kaksi tuttua pariskuntaa ja yhden neitosen jonka seuraan sitten liitymme, illan myötä kitaristin kiihkeä neiti onnistuu loukkaamaan minua ja kitaristia lukuunottamatta kaikkia pöydässä olevia, mikä on jo jonkinasteinen saavutus. Pidän kitaristille ulkopuolella pienehkön tenttaamisen kyseisestä akasta, ja epäilykseni siitä että hän on täysi kahjo. Ei tullut epäilyilleni napakymppiosumaa, mutta seitsemän pistettä, ja he lähtivätkin noin tunti sen jälkeen (tämän tenttaamisepisodin aikana neiti oli istunut tuolissaan kaksin kerroin ja höpissyt jotain tyhjälle tuolille). Nyt on sitten sen toisen neidin vuoro, sillä hän on tintannut itsensä taas kerran siihen kuntoon ettei edes pystyssä pysy, ja pokekin huomasi tämän, eli poistuimme siis, ja jäin tämän neidin ja toisen pariskunnan, Riston ja Erjan kanssa. Risto kutsui mukaan, ja mielellän meninkin, matka jatkui taksilla toiseen räkälään, jossa otin härskisti batteryn. Risto kuvaa innokkaasti kaikkea Erjan esitellessä painajaismaisen kamalaa tatuointiaan joka ei sovi hänelle yhtään. Mukavata. Sitten pitäisi lähteä pois kun laittavat paikkaa kiinni, olen ylä-bronxissa eikä pitkä kotimatka hirveästi innosta, mutta Ristolta löytyy onneksi sohvapaikka väsyneelle matkailijalle.
Vielä olisi ennen lepoa kuitenkin yksi rasti hoidettavana. Se känninen akka, joka onneksi asuu matkan varrella. Minähän häntä jouduin pystyssä pitämään, koiranvirka, sillä pari kertaa hän riistäytyi ottesta irti, ja kaatui samantien. Kerran ojaan ja kerran tielle. Vitutti, siitä paskahommasta kiitollisena sosialisoin Riston kanssa hänen jääkaappinsa sisällön.
Sitten pääsikin jo määränpäähänsä, ja sai unta kuulaan, kahdeksalta olisi heräätys, sillä Risto ja Erja aikoivat mennä PuistoBluesiin aikaisin. Unta sai hyvin, ja satuinpa heräämään rakkauden aiheuttamiin ääniinkin, onneksi Risto ei ollut kovinkaan kestävä kaveri, tai sitten suurin osa hommasta oli jo takanapäin. Ylös, pesulle ja sitten talsimaan kotia kohti euromarketin kautta, otan vielä yhteyttä kitaristiin pohdiskelleen onkohan se kahjo tappanut hänet, mutta kaikki olikin hyvin.
Kotiin päästyäni aloin höpöttää Munsterille, ja mietin joskohan sunnuntaina jaksaisi vielä mennä? Kyllä varmaan, innokkaimmat menivät tänäänkin, ja pyysivät mukaan mutta olisi mennyt niin myöhäiseksi etten enää viitsinyt. Kivaa oli kuitenkin.
Kaikki bändit kuulostivat ihan paskoilta, Imppaa lukuunottamatta, erityisen perseestä olivat Anathema ja Sonata Arctica, joista jälkimmäinen aiheutti naurunremakkaa jopa.
Onnistuin myöskin välttämään Turbon, Dumarin, Swirlin, Melnaisin ja Kissandran totaalisti. No, ehkä jo ensi kerralla.
Aiotko kokea Tuskaa tänä kesänä?
-
Dumari
-
SikaMika
Ei kiinnostanut Tuska tänä(kään) vuonna. Venomin olisin voinut käydä tsekkaamassa, mutten viitsinyt maksaa lipun hintaa pelkästään vanhojen satanisti-pierujen näkemisestä.
Juorujen mukaan Amorphis oli kovassa kunnossa, ja juorut on helppo uskoa todeksi. Uusi laulaja pesee vanhan mennen tullen ja uusi levykin on hyvä. Jään odottamaan bändin liveaktin todistamista tulevaisuuden festarikeikoilla.
Celtic Frost olisi ihan nostalgiasyistä ollut kokemisen arvoinen, mutta bändin helmituotanto on liian suppea maksaakseni päivälipun hinnan.
Minä menen Ruisrockiin...
Juorujen mukaan Amorphis oli kovassa kunnossa, ja juorut on helppo uskoa todeksi. Uusi laulaja pesee vanhan mennen tullen ja uusi levykin on hyvä. Jään odottamaan bändin liveaktin todistamista tulevaisuuden festarikeikoilla.
Celtic Frost olisi ihan nostalgiasyistä ollut kokemisen arvoinen, mutta bändin helmituotanto on liian suppea maksaakseni päivälipun hinnan.
Minä menen Ruisrockiin...
-
Sudenhenki
-
Dumari
-
swirl
Olihan retki pääkaupunkiin! Ääni lähti jo perjantaina, lauantaina sama tapahtui myös kumppanille, joten täällä sitä hymyillään hiljaa toisillemme.
Musiikillinen anti oli...yllättävä. Perjantaina kolahti Deathstars, lauantaina Amorphis ja Kalmah sekä sunnuntaina Gojira. Ah, ja jatkoklubilla Cause For Effect, jonka outo fuusiogrind (?) oli ainoa jota sain mukaani saakka hankittua. Surkeimmat esitykset per päivä tulivat yhtyeiltä Sisters Of Mercy, Venom sekä Verjnuarmu.
Kuten aina kun bändejä katsoo, jäivät nytkin ystävät ja maanmiehet vähemmälle. Anteeksi surkea tavoitettavuuteni, aistivammojen vuoksi en nähnyt, kuullut enkä lopulta pystynyt puhumaankaan, joten kommunikointi jäi lähinnä teksiviestien varaan joita naputtelin kun huomasin puhelimen niitä vastaanottaneen.
Kiitokset kuvista, täältä tulee lisää kunhan kamera ja voimat löytyvät. Siirryn vapaapäivältä sairaslomalle toipumaan tästä elämyksestä.
Musiikillinen anti oli...yllättävä. Perjantaina kolahti Deathstars, lauantaina Amorphis ja Kalmah sekä sunnuntaina Gojira. Ah, ja jatkoklubilla Cause For Effect, jonka outo fuusiogrind (?) oli ainoa jota sain mukaani saakka hankittua. Surkeimmat esitykset per päivä tulivat yhtyeiltä Sisters Of Mercy, Venom sekä Verjnuarmu.
Kuten aina kun bändejä katsoo, jäivät nytkin ystävät ja maanmiehet vähemmälle. Anteeksi surkea tavoitettavuuteni, aistivammojen vuoksi en nähnyt, kuullut enkä lopulta pystynyt puhumaankaan, joten kommunikointi jäi lähinnä teksiviestien varaan joita naputtelin kun huomasin puhelimen niitä vastaanottaneen.
Kiitokset kuvista, täältä tulee lisää kunhan kamera ja voimat löytyvät. Siirryn vapaapäivältä sairaslomalle toipumaan tästä elämyksestä.
Elämä kantaa, jos sen antaa
-
Sinkkumatti
-
Sudenhenki
-
Sudenhenki
Eikä mennyt ku mulle, tuo mulkku ei ansaitsisi muuta kuin turpaansa.Dumari kirjoitti:lippu meni starflarelle, pitäkää huskaa ja tuskaa munkin puolesta!
Mulla oli kivaa, ja Celtic Frost oli kova. Kiitos Dumikselle että näin kyseisen aktin, ovat äijät sen verran raihnaisen oloisia että keikkailua ei kannata odotella ihan heti niilta naavaparroilta.
Pahoittelut Bluntlylle ja Kissandralle, toivottavasti ei hermot palaneet aivan peruuttamattomasti.
Päätin pontevasti myös lähennellä vastakkaista sukupuolta, asiallisesti tietenkin. Tuloksena oli niin jäätäviä katseita että munat taitavat olla vieläkin huurussa, sekä yksi 15 vuotias. Hiljaista siis sillä rintamalla.
-
KisSandra
- Kitisijä
- Viestit: 1126
- Liittynyt: 14.08.2005 21:43
- Paikkakunta: Hevonvitunjeera jota Tyrnäväksikin kutsutaan
Mitä häh? Hermot? Missä? Ei mennyt siis ei, oikein mukava oli nähdä sinuakin ja myös toimia hetken naulakkonasi, unohdit kuitenkin poislähtiessäsi maksaa narikan.. ensi kerralla siis se sitten.Sudenhenki kirjoitti: Pahoittelut Bluntlylle ja Kissandralle, toivottavasti ei hermot palaneet aivan peruuttamattomasti.!
Mukava oli nähdä kaikkia muitakin tuttusia pitkästä aikaa.. Melnaissin kanssa meinasi tosin iskeä hienoinen paniikki, nainen oli silmieni saavutettavissa vasta viimeisenä Tuskaisena päivänä. Loppu hyvin kuitenkin. Ja niin, Ninni tais jäädä kans tällä kertaa vain puhelimen päähän, muistan puhuneeni eräänä yönä kanssaan piitkät päätkät mutta mistä, sitä on ihan turha tulla kýselemään. Ei tarvitse myöskään kertoa
Nyt otan pari pvää ihan levon kannalta ja sit suuntaan kotiin päinkohti Oulua. Nähdään taas!
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)
(T. Janson: Muumipappa ja meri)