Kerro vaivasta
Juhannuksena tapahtunutta. En huomannut vasta-aallokkoa, kun silmät olivat lukittuneet 215-heppaisen vesiskootterin nopeusnäyttöön. Hylkäsin laitteen (tahtomattani) ehkä 80-90km/h nopeudessa ja mätkähdin etuyläkautta niskalleni veteen. Niska-, selkä ja pääkipu hellitti ottamalla pari päivää raakasti viinaa, mutta ilmeisesti lentoonlähtiessä isketty/väännetty polvi on edelleen kipeä.
Diagnoosi: vanhuudenheikkous.
Diagnoosi: vanhuudenheikkous.
Nyt ei ole tainnut neljään vuoteen olla poskionteloissa, eikä missään muuallakaan bakteeritulehduksia. Risojen leikkauksella katkesi vuosien angiina, korva ja poskionteloiden tulehdukset.killkill kirjoitti:Ebo: jos noita poskarivaivoja on usein, kannattais harkita leikkausta. Itse en ole sairastanut ensimmäistäkään flunssaa tai poskiontelontulehdusta sen jälkeen, kun röörit avattiin ja nenä vedettiin suoraan.
Nyt jostain syystä olen saanut nämä virusinfektiot riesakseni, eikä loppua näy.
Röörit on useasti kuvattu ja siellä pitäisi olla rakenteet ym. kunnossa. Limakalvon liikakasvua onteloissa kyllä on paljon ---> vitunmoiset päänsäryt. En sitten tiedä onko siellä kuitenkin tuuletusongelmia

Just tosta syystä mulla oli se saaplarin krooninen tulehdus. No nyt on niin avaraa että veto käy ja kaikuu kuin Pietarin kirkossaEbola kirjoitti:En sitten tiedä onko siellä kuitenkin tuuletusongelmia

Omalle kohdalle ei ole seuraavaa osunut, mutta hyvä kaveri odottaa jännityksellä - ja itse asiassa minä teen samoin - juuri testituloksia, onko hänellä PFO eli sydämen eteisväliseinän aukko. Menee meinaan kaikki sukekamat myyntiin, ellei sitten pääse sydänleikkaukseen. On käynyt jo kaksi kertaa painekammiossa kuluneen vuoden aikana, kun reippaan sukellusviikonlopunjälkeen on tullut sukeltajantaudin oireita.. Olis meinaan omalla kohdalla ehkä vaikein päätös minkä elämässä joutuu tekemään tuo, että luopuuko lajista.
Aivan käsittämättömän lamauttava uupumus jatkuu edelleen. Sellainen olo kuin planeettamme painovoima olisi nelinkertaistunut. Kaikki tuntuu tervaisen ja lyijyisen raskaalta. Hyvin huolestuttavaa, jos tällainen jatkuu vielä pitkään. Kuten aiemmin totesin, kyse lienee kortisolitasapainon häiriöstä. Toivottavasti se tasaantuu pian. 

Niin, tai jos olet vain jonkun infektion kourissa? Flunssa oireilee minulla juuri tuollaisena lyijynraskautena, ennen mitään muita oireita. Aika hyvin pärjää kun kuuntele kehoaan ja tekee mitä se mielii, eli niinkuin nyt varmaan aiotkin, lepää. Kyllä se siitä, ellei viikossa mene ohi niin sitten lääkäriin.AarneAnkka kirjoitti:Aivan käsittämättömän lamauttava uupumus jatkuu edelleen. Sellainen olo kuin planeettamme painovoima olisi nelinkertaistunut. Kaikki tuntuu tervaisen ja lyijyisen raskaalta.
Elämä kantaa, jos sen antaa
Hmmm.... voi hyvin ollakin.Melnais kirjoitti:Niin, tai jos olet vain jonkun infektion kourissa? Flunssa oireilee minulla juuri tuollaisena lyijynraskautena, ennen mitään muita oireita.

Jep jep. Tosin periaatteenani on ollut se n kertaa liikuntaa viikossa, ja tänä aamuna pitäisi mennä siksi salille (uimahallit ovat kesällä kiinni). No, jos ei repisi niin kauheasti tällä kertaa...Aika hyvin pärjää kun kuuntele kehoaan ja tekee mitä se mielii, eli niinkuin nyt varmaan aiotkin, lepää. Kyllä se siitä, ellei viikossa mene ohi niin sitten lääkäriin.
Kannattaa kuntoilla sellaisia lajeja jotka parantavat hapenottokykyä, niin maitohappoja syntyy vähemmän. Tuo 400m juoksu oli ihan hyvä sarja ensiaskeleita.mustakikkeli kirjoitti:Aih ja voih! Pohkeet ihan paskana 400m juoksusta. Löytyykö mitään troppia joka estäisi maitohappoja erittymästä lihaksiin, kun ne tuntuvat niin kovin ikävältä?

Mulla on reidet kipeät, hyvä kun pääsee vessanpöntölle istumaan ilman tuskanparahduksia (ei-munansaannos). Olin kuitenkin huomaavinani takapuolessani muodonmuutosta taas. Mun luonnostaan lättänä takapuoli on kyllä viime vuosien aikana saanut vähän muotoa.mustakikkeli kirjoitti:Aih ja voih! Pohkeet ihan paskana 400m juoksusta. Löytyykö mitään troppia joka estäisi maitohappoja erittymästä lihaksiin, kun ne tuntuvat niin kovin ikävältä?
Kikkelis kokkelis.
*gurgle* Ihanata. Nousi justiin veskissä istuessa vatsahapot suuhun. 
Stressi näyttää ryhtyneen kahden rintaman sotaan meikäläisen ruoansulatusta vastaan:
Sen lisäksi, että stressi jo itsessään aiheuttaa närästystä,
stressaantuneena ei myöskään saa nukuttua kunnolla
töissä väsyttää
"Kofeiinia... kofeiinia..." *zombie-äänellä*
närästys pahenee entisestään. 

Stressi näyttää ryhtyneen kahden rintaman sotaan meikäläisen ruoansulatusta vastaan:
Sen lisäksi, että stressi jo itsessään aiheuttaa närästystä,
stressaantuneena ei myöskään saa nukuttua kunnolla





Heij, samaa vikaa! Paitsi että nyt on paska sää ja hyvä mieli, mikä on aika epätavallista.AarneAnkka kirjoitti:Jaaha, se katosi pilvien myötä. Ja sen myötä että sain päivän työn tehdyksi. Taidan olla aika tuuliviiri kun mielentila riippuu näin paljon säätilasta.AarneAnkka kirjoitti:pikku hiljaa nousemassa vitutus.
Yritätkö sä jotenkin miettiä, että "Minä aina teen näin..." ja "Minä aina reagoin näin..." ja "Minä olen tällainen" ja niin poispäin ja sitten keksitkin, että perhana, enhän mä aina olekaan tuollainen ja reagoi noin? Onko ikääntyessä tullut odottamattomia, ehkä ikäviä ja pelottaviakin puolia esiin? Etkö olekaan sellainen, joka sinun odotettiin olevan? Jos näin on, se on vain elämää, tässä iässä ainakin minä tajuan olevani niin montaa asiaa ja täynnä ristiriitoja, että turhat määritelmät ovat lentäneet mäkeen.segma kirjoitti:Niin mutta mitä olisin? Kun en tiedä. :FKeikaus kirjoitti:Onko pakko määritellä? Jos vaan olisit?segma kirjoitti:Mmh, psyykkisiä ongelmia. Oma minäkuva rakoilee. Vituttaa määritellä itseään itselleen (työ)päivät pitkät.
Kikkelis kokkelis.
On, joo, kyllä. Tuota rataa se ajatuskuvio jokseenkin menee. Paljon mullistuksia elämässä pienellä aikavälillä varmaan aiheuttaa tätä melko pitkälti. Pitäisi osata suhtautua uusiin juttuihin ja sitten haen tavallaan turvaa entisestä.Keikaus kirjoitti:Yritätkö sä jotenkin miettiä, että "Minä aina teen näin..." ja "Minä aina reagoin näin..." ja "Minä olen tällainen" ja niin poispäin ja sitten keksitkin, että perhana, enhän mä aina olekaan tuollainen ja reagoi noin? Onko ikääntyessä tullut odottamattomia, ehkä ikäviä ja pelottaviakin puolia esiin? Etkö olekaan sellainen, joka sinun odotettiin olevan? Jos näin on, se on vain elämää, tässä iässä ainakin minä tajuan olevani niin montaa asiaa ja täynnä ristiriitoja, että turhat määritelmät ovat lentäneet mäkeen.
Niinkuin nytkin pitäisi koettaa keksiä, miten "oikeasti" toimisin tuon yhden tyttösen kanssa, jonka kanssa melkeinpä-peuhasin juhannuksena ja joka tulee luokseni viikonlopuksi noin 300km matkan joskus kuukauden päästä. Koettaisinko olla yhteydessä tiheään vai olisinko ottamatta liiemmälti yhteyttä riskaten samalla sen, että annan kuvan etten olisi kiinnostunut (vaikka tilanne on todellakin päin vastoin). En tiedä, enkä edes odota tuohon vastausta, koska en halua elää muiden ihmisten neuvojen pohjalta koko elämääni, varsinkaan näitä tärkeitä ihmissuhteita.