Sitä oikeaa etsimässä -- usko horjuu

[kvasaari]

Tää saattais kuulua tonne shrinkin puolelle, mutta olkoon.

En ole koskaan seurustellut vakavasti. Kaikki tapailusuhteet ovat kuivuneet pisimmilläänkin muutamassa kuukaudessa. Etenkin viime aikoina olen tapaillut lukuisia eri naisia, mutta joka ikinen näistä jutuista on päättynyt 1-5 treffien jälkeen jomman kumman (tai molempien) kiinnostuksen lopahtaessa. Ulkonäöllisesti nämä uudet tuttavuudet ovat olleet sopivia, mutta yhdenkään kanssa ei ole klikannut henkisellä tasolla. Parhaimmillaankin ollaan oltu vain sillä (surullisen?) kuuluisalla ihan kivaa -tasolla.

Jatkuva epäonnistuminen masentaa ja saa miettimään onko sitä oikeaa olemassakaan. Baarisähläykset ja lyhytaikainen tapailu toki helpottavat läheisyydenkaipuuta hetkeksi, mutta onko se ainaisen pettymyksen arvoista? Kuinka sitä voikaan tutustua aina epäsopiviin ihmisiin? Aika usein tuntuu, ettei enään jaksa edes yrittää.

Ehkä mun ongelma on siinä, että haen seuraa vain yhden kanavan kautta: baareista. Tosin tähän minulla on muka hyvä tekosyy. Pääkaupunkiseudulla asuva lähipiirini on vahvasti miesvoittoista, joten enpä paljon muualla kuin baareissa pääse tutustumaan naisiin. Muutenkin sosiaalinen verkostoni on luvattoman kapea täällä pääkaupunkiseudulla, vaikka olenkin asunut täällä jo jonkin aikaa. Jonkun uuden harrastuksen aloittaminen pelkästään pokailumielessä tuntuisi jotenkin epäaidolta. Nettitreffailusta olen kuullut pelkkää huonoa, mutta olen sitäkin harkinnut. Tästä kuulisin mielelläni kitinäläisten kokemuksia.

Vaikka etsinkin seuraa vain baareista, en siltikään ymmärrä miksi mulle käy aina yhtä onnettomasti. En ainakaan tietoisesti tutustu aina samanlaisiin naisiin, ja baareissa ko. tapaukset ovat vaikuttaneet varsin sopivilta. Joka tapauksessa alkaa tuntua tosi pahalta ja tilanteen muuttumiseen en jaksa enään uskoa.

Miten parisuhderintamalla epäonnistuville ihmisille lopulta käy: luopuvatko he sen oikean etsimisestä ja pariutuvat yksinäisyyden pelossa sen "ihan kivan" kanssa? Vielä en ole yhtä katkera, mutta kaukana se piste ei enään ole.

Mikä tän kirjoituksen pointti oli? Lähinnä terapiaa itselleni. Tuntuu itse asiassa melkoisen hyvältä vuodattaa tällä tavalla. Joka tapauksessa olis kiva kuulla mikäli kitinäläisille on ollut tai on samanlaisia fiiliksiä. Vinkit olisivat totta kai tervetulleita. Omille ongelmille on niin helppoa tulla sokeaksi.

[Melnais]

Kun aikanaan tuntui että eteen tulee vain vääriä ihmisiä, lakkasin hetkeksi näkemästä miehiä mahdollisina kumppaneina. Olen aina ollut parisuhdehakuinen joten tuntui vaikealta olla suuntimatta suhdetta kohti, mutta olin vaan niin jumalattoman kyllästynyt koittamaan ja epäonnistumaan, yrittämään ja pettymään. Tutustuin yhä miehiin samaa tahtia kuin ennenkin, lähinnä baarien, netin ja ystävien kautta, mutta en antanut tilanteiden livetä eteenpäin. Kai se oli jotain itsensäsuojelua, olo tuntui jo vähän arpiselta kun itse tuntui olevan yhdelle jos toisellekin juuri se oikea ilman että itse näin onnistumisen mahdollisuuksia.

Kun keskityin olemaan tyytyväinen yksin, kävi se mitä vähiten odotin ja mies jota olin hakenut ilmaantui elämääni. Vaikutus oli niin voimakas ettei tarvinnut miettiä haluanko jälleen yrittää vaan sen tiesi. Oli yhteiset ajatukset tärkeimmistä asioista, olemisen helppous ja huumori sekä vetovoima. Omasta kokemuksesta tiivistäisin tärkeimmäksi miettiä mitä itse kaipaa jotta sen tunnistaa kohdalle osuessa. Siinä on eroa etsiikö hauskaa menoseuraa vai loppuelämän kumppania. Ei paikalla niin väliä, koskaan ei tiedä kuka mistäkin eteen tupsahtaa.

Olipas lattea ohjeistus, sori nyt ei pysty parempaan.

[-Superior-]

Jatkuva epäonnistuminen masentaa ja saa miettimään onko sitä oikeaa olemassakaan.

Tietenkään "sitä oikeaa" ei ole - ei ainakaan niin, että sellaisen vain tapaisi. Se oikea muodostuu useammassa suhteessa sopivasta henkilöstä, jonka kanssa syntyy ajan kanssa yhteinen halu tehdä suhteesta merkityksellinen ja antoisa. Parhaimmassa tapauksessa myös molemminpuolinen kyky niiden suhteen sisällä ilmenevien vaikeampien puolien sietämiseen.

Nettitreffailusta olen kuullut pelkkää huonoa, mutta olen sitäkin harkinnut.

Väitän, että loppujen lopuksi kukaan ei todella suunnittele elämäänsä. Joten miksi myöskään ylenkatsoa mahdollisuuksia?

Miten parisuhderintamalla epäonnistuville ihmisille lopulta käy: luopuvatko he sen oikean etsimisestä ja pariutuvat yksinäisyyden pelossa sen "ihan kivan" kanssa?

Ajan kanssa harvempi on ihan kiva, jos tiedät mitä tarkoitan.

[LillyMunster]

Niin no...
Itse olen taas elänyt yleensä parishteessa, ja ne ovat jopa kestäneet kohtuullisen pitkään, ja olen siltikin aina päätynyt etsimään "Sitä Oikeaa".

En usko silti tyytyneeni ikinä "ihan kivaan", ja pullamössöön en aio tukehtua. Tällä hetkellä etäsuhteilen, ja olen jokseenkin varma, että tämän ihmisen kanssa tahdon viettää loppuelämäni. Saas nähdä, käykö tälle niin kuin edellisillekin. Toivottavasti ei.

Mutta joka tapauksessa, oli "sitä Oikeaa" tai ei, niin ei kannata luovuttaa kuitenkaan. Ikinä ei pitäisi seurustella vain seurustelun vuoksi ja tyytyä siihen "ihan kivaan", sillä sillä ei ainakaan lisää mahdollisuuksiaan löytää sitä oikeaa, ja toisekseen siinä saa vain vitutuksensa kasvamaan.

Onnea elämään. Kyllä se sieltä. Uskoisin.

[Turbohaltija]

Uskon asioita kerrakseen. Eipä ole mullekaan mitään ikuista rakkausta 34 vuodessa löytynyt enkä oikein jaksa uskoa moiseen. Vaikka kyllä kovasti haluaisin mennä naimisiin jne. Mutta semmosta se on. Siihen tottuu kyllä. Olen mä ajatellut kompromissina lähteä luostariin jos Jumala ei suo mulle muuta rakkautta.

[mölli]

Mitä väliä tolla on, ns rakkaus on pelkkää oman huoruuden romantisointia. Kerran vuodessa yleensä jossain törmää johonki akkaa jonka silmistä ja katseista näkee selvästi et selvää kauraa viikattavaksi se on jos vaan haluaa, no ei vielä ole tullut semmoista jolla olisi ollut tarpeeksi hyvä ulkönäkö. Kesän jälkeen lähden eurooppaan matkaileen ja odotukset ainakin se siellä on paremman näköisiä ja luonteisia akkoja kuin suomessa. Jos rakkautta on niin sitä ainakaan suomesta saa, se on melko varmaa mutta sillä ei ole niin väliä kerta 50-60 ikäisenä olen varmaan miljonääri jos sijoituksissani olen ollut kohtuullinen ja rahalla saa kaiken mitä näkee.

[Bliss]

Mä en usko, että on olemassa "SeOikea™"
On pelkästään vähiten epäsopiva

[slam]

Onhan sellaisia "rakastettavia" tylleröitä eli nusaa voisi useampaakin.

Molemmat pystyvät istumaan hiljaa ja tuntevat toisensa vastustamattomina ihmisinä. He ovat silloin toisilleen oikeat. Sen hetkiset aivoituksensa tekevät tapahtuman niiden oikeiden yhteiseksi kohtaamiseksi.

Pidempi kestoisuus olisi myös rokkaava, mutta ei se muuta tosi asiaa siitä, että kohtaaminen oli hetkellisesti se "oikea". Toinen ei tunne asioissa kestävyyttä, niin kaatuu paketti ja molemmat joutuvat etsimään uutta.

- hajut ja maut kunnossa
+ ennen kaikkea ihminen on sellainen, että haluat suudella häntä.

[McJanne]

Mä en usko, että on olemassa "SeOikea™"
On pelkästään vähiten epäsopiva

Puhut viisaita. Kaikki kiteytyy siihen että mitä on valmis sietämään.

Then again, "Kun lopetat etsimisen, löydät sen"

[mustaenkeli]

+ ennen kaikkea ihminen on sellainen, että haluat suudella häntä.

Toi on aika tärkee juttu. Ja se hajujuttu kans. Kun ihminen tuoksuu oikealle ja on tunne, että tykkää pussailla.... nam!

[slam]

+ ennen kaikkea ihminen on sellainen, että haluat suudella häntä.

Toi on aika tärkee juttu. Ja se hajujuttu kans. Kun ihminen tuoksuu oikealle ja on tunne, että tykkää pussailla.... nam!

Olen aika kiinni käyvää sorttia, mutta en myä ny ihan jokaista yritä suuella... wink

[Herttua]

en ole mäkään seurustellut vakavasti...ollut vain nuoruudenihastuksia,säätöjä,yhden illan juttuja... ( ei seksi)
alan ite jo uskomaan että olen niin ruma ettei siksi kukaan nainen
halua tälläistä pölöä ristikseen 30 vuodeksi

[aasi]

Jotain erityistä tavoitellessaan voi käydäkin niin että saa mitä haluaa - vain tajutakseen ettei oikeasti sitä halunnutkaan. Taisin valehdella vasta että tuntuu kuinka valitsisin aina reitin jossa aita on matalin; kun oikeastaan tarkoitin että jossain vaiheessa oli pakko oppia kulkemaan siitä mistä tuntuu hyvältä mennä. Korkea este tuntuu vain haasteelta jos on itselle sopivat kädensijat.

Söin muuten jonkun napin äsken.

[1108]

yhden illan juttuja...

No shit?

Veditkö takaapäin, ottiko suihin, antoiko perseeseen?
Vai:
Vedettiinkö sua takaapäin, otitko suihin, annoitko persettä?

Haahaa, yhden illan juttu on niiq HOITO.
Täsmennyksenä:
Sellanen tilanne että pippeli menee pimppiin.
Ei käsi käteen tai pusu poskelle.

TYHYMÄ!!!

[mustakikkeli]

Jos tulee ongelmia tämänkaltaisissa asioissa, kannattaa osallistua Eurosinkkujen Flirttailukursseille sekä "Mistä löytää Se Oikea?"-seminaareihin, ja vienti sekä tuonti ovat varmoja.

[bedlam]

+ ennen kaikkea ihminen on sellainen, että haluat suudella häntä.

Toi on aika tärkee juttu.

Mutta kun kaikki tytöt ei tykkää pussailusta. Silloinhan tuosta on vain haittaa!

[hermine]

Joku, joka oli muutamat ekat treffit vain "ihan kiva" saattaa kyllä vuodessa muuttua joksikin, jota ilman ei enää haluaisi kuvitellakaan elämäänsä. Kaikki ei vaan ole salamaihastujatyyppiä vaan saattaa vaatia pientä kypsyttelyä, joskus asiat on niin helppoja ja selkeitä ettei heti näe metsää puilta...

[Keikaus]

en ole mäkään seurustellut vakavasti...ollut vain nuoruudenihastuksia,säätöjä,yhden illan juttuja... ( ei seksi)
alan ite jo uskomaan että olen niin ruma ettei siksi kukaan nainen
halua tälläistä pölöä ristikseen 30 vuodeksi

Voi hyvät pojat sentään. Sinä ruma??!!! Sähän oot söpö kuin nappi. Itse asiassa sä olet tosi söpö. Sinua, kuten valitettavan montaa muutakin ihmistä (myönnettäköön, että välillä jopa minua), vaivaavat jotkut ihmeelliset negatiiviset harhat omasta itsestä. Unohtakaa ne ja olkaa omia itsejänne, niin kyllä se rakkaus sieltä tulla tupsahtaa. Sitten voittekin seuraavaksi valitella parisuhteen kauheutta tänne...

Tämä koskee myös Kvasaaria, jonka myös söpöksi juuri äsken totesin. Eikä nämä ulkonäölliset seikat olleet tässä jutussa se pääasia.

Enttu, sä olet erikoinen ja erikoislaatuinen ihminen ja erikoisten ihmisten pariutuminen voi joskus kestää hieman kauemmin kuin sellaisten öh, vähemmän erikoisten. Ole ylpeästi se, kuka olet, niin kyllä se nainen tulee elämääsi.

[Keikaus]

Katsoin taas Kvasaarin kuvia. Olipa söpö. Huh. Ihan hikoiluttaa. Lienekö vaihdevuodet tulossa.

[Lolita]

Katsoin taas Kvasaarin kuvia. Olipa söpö. Huh. Ihan hikoiluttaa. Lienekö vaihdevuodet tulossa.

Niinpä! Ihan ihmetyttää, että Kvasaarin ja Segman kaltaiset söpöt nuorukaiset juoksevat vapaalla jalalla. Molemmat vielä vaikuttavat todella mukavilta tyypeiltä. Jos minä vaan olisin vähän nuorempi...

[kvasaari]

Ihan hyviä pointteja monellakin. Ehkä mä sitten oon vaan kärsimätön ja vähän naiivikin. En mä tiiä, jotenkin kai mä lapsellisesti uskon siihen, että joku tyttönen veisi multa jalat alta suurinpiirtein jo muutaman tapaamiskerran jälkeen. Pitää vaan antaa aikaa sekä itselle että vastapuolelle.

Lolita ja Keikaus: Saitte mut punastumaan

[Herra Manala]

alan ite jo uskomaan että olen niin ruma ettei siksi kukaan nainen
halua tälläistä pölöä ristikseen 30 vuodeksi

Voi hyvät pojat sentään. Sinä ruma??!!! Sähän oot söpö kuin nappi. Itse asiassa sä olet tosi söpö. Sinua, kuten valitettavan montaa muutakin ihmistä (myönnettäköön, että välillä jopa minua), vaivaavat jotkut ihmeelliset negatiiviset harhat omasta itsestä.

Niin juuri! Eri asia on olla oikeasti ruma, niinkuin minä. Silloin joutuu jo ihan tosissaan tekemään töitä, että saisi vastakkaisen sukupuolen edustajan kiinnostumaan itsestään. Ja huh huh minkä määrän töitä! Olenhan niin ruma, että jopa Keikaus pitää minua seksuaalisesti mielenkiinnottomana! Silloin täytyy olla jo todella ruma! Tai sitten tyhmä.

Hmm. Olenkohan enemmän ruma vai tyhmä?

[slam]

Usko horjuu, kun ensimmäinen torjuu

[Bliss]

Olenkohan enemmän ruma vai tyhmä?

Et varmasti kumpaakaan, sulla on vaan hiukan rasittava "AinaOikeassa"-tauti mun nähdäkseni

[Keikaus]

Niin juuri! Eri asia on olla oikeasti ruma, niinkuin minä. Silloin joutuu jo ihan tosissaan tekemään töitä, että saisi vastakkaisen sukupuolen edustajan kiinnostumaan itsestään. Ja huh huh minkä määrän töitä! Olenhan niin ruma, että jopa Keikaus pitää minua seksuaalisesti mielenkiinnottomana! Silloin täytyy olla jo todella ruma! Tai sitten tyhmä.

Hmm. Olenkohan enemmän ruma vai tyhmä?

Aaaapua! Älä jaksa. Sä et vaan tuoksu oikealta ja olet välillä hieman rasittava, mutta muuten olet kyllä ihan viehättävä.