No, en käy vänkäämään. Väitän kuitenkin, että se "alfaurous" on myös paljon omasta itsestä kiinni. Tietenkin jos on AINA kokenut pettymyksiä ja vastoinkäymisiä suhteissa vastakkaiseen sukupuoleen, on se sisu ja yrittäminen hankala kaivaa esiin. Kun kuljette kaupungilla, jokainen itsensä "omega-ukkeliksi" kokeva bongaa varmasti huomattavasti itseään kolhomman näköisiä miehimyksiä, joilla on naisseuraa käsipuolessa.AarneAnkka kirjoitti:Disclaimer: Hyppysellinen suolaa.
Jos tuntisitte minut paremmin, tietäisitte että minulla on ollut kaikki edellytykset päättää päiväni sosiaalisena hylkiönä. Lihava, koulukiusattu finninaamainen nörtti sai jatkuvasti turpaansa välitunneilla, joutui luokkatovereidensa ilkeämielisten jekkujen kohteeksi. Kun sitä paskaa oli tullut tarpeeksi kauan niskaan, jostain kuitenkin löytyi sisua tyyliin "vitun paskanaamat, minähän vielä näytän teille". Läskistä pääsee eroon, finnit voi hoitaa. Rupesin urheilemaan säännöllisesti. Pikkuhiljaa itsetunto nousi. Yhdeksän lähestymisyritystä kymmenestä päättyi edelleen torjutuksi tulemiseen, mutta kun tarpeeksi kauan yritti, löytyi joku heila minullekin. Onnistumisilla on taipumusta ruokkia itseään, kun alkuun on päässyt. Myöhemmin tuli päihdeongelmia ja vakavia vaikeuksia ihmissuhteessa sekä työelämässä, mutta kas vittua, niistäkin on selvitty.
Miksikö?
En antanut periksi.
Tom Mountin sanoin "Quitting is the only unforgiveable sin".