EveryWoman kirjoitti:
Niinniin. Noinhan sitä ihmiset sanovat, ja sitten kerrotaan tarinoita siitä miten vaikeaa sillä-ja-silläkin oli peruskoulussa (tietänet nimeä mainitsemattakin, kenestä henkilöstä on puhe).
Uskon kyllä, että jutuissa on jotakin perää, ja että osan on vaikea sopeutua yhteiskuntaan. Sopeutumisvaikeudet eivät kuitenkaan ole nerouden välttämätön seuraus, mikä olisi hyvä muistaa. Nerous voi aivan hyvin ulottua myös sen hallitsemiseen, miten tulla ihmisten kanssa hyvin toimeen neroudestaan huolimatta.
Jos tuttavapiiristäni yrittää hakea jotakin korrelaatiota, niin siinä keskimääräistä lahjakkaammat kipuilevat ja tuskailevat omituisuutensa ja joukkoon kuulumattomuutensa kanssa, kun taas poikkeuksellisen lahjakkaat hyväksyvät itsensä helpommin eivätkä anna friikkiytensä muodostua ongelmaksi. Jos henkilö itse ei pidä omituisuuttaan ongelmana, harvemmin niin tekee ympäristökään.
Einsteinia varmaan tarkoitat.
Muita vaikka Van Gogh, joka ei kelvannut edes taidekouluun, ja joka ei saanut eläessään kaupaksi yhtään taulua. Nyt valtaväeställe Van Gogh on nero, koska koulukirjoissa sanotaan niin.
Sitten minulla on Winston Churchillin nuoruudenmuistelmat. Tuo nerokkaana pidetty poliitikko ja likimain Euroopan pelastaja kitisee kirjassaan, miten INHOSI koulua. Churchill kehuskelee, miten ei oppinut yhtään latinan lausetta, miten lunttasi tehtävissä ja miten lintsasi pakollisesta jalkapallosta!
Eikö luulisi, että nämä "nerot" olisivat menestyneet myös koulussa? No ei, koska koulumenestys edellyttää pääasiassa vain kiltteyttä, hyväuskoisuutta ja hyvää muistia. Kympin oppilaista tulee useimmiten koneiston tusinarukkasia tai opettajia, kuten Juhani30/Turbohaltijasta
Oikeat nerot taas menestyvät vain tuurilla ja joskus vasta postuumisti. Suurin ongelma on miten KOMMUNIKOIDA oma maailmansa muille ja saada oudotkin juttunsa ymmärretyiksi ja hyväksytyiksi kouluohjelmoidulle väestölle.
Ihan poikkeusyksilölle se "itsensä hyväksyminen" ja sopu maailman ja itsensä kanssa voi vaatia melkoista valaistumista, johon ei ympäröivä maailma anna minkäänlaista tukea. Vahva se, joka yksin siinä seisoo eikä turhaudu kanssaihmisiin.
Jos kröhöhöhöm.. vaikka minulla on "harhainen" kuvitelma, että länsimainen filosofia on 99% paskaa, ja MINÄ pystyisin ratkaisemaan tai turhiksi osoittamaan ne näennäisongelmat, joita nykyään koulussakin viattomille lapsille päänsaasteeksi pakotetaan... niin minkäs teen?
Vaikka olisin oikeassakin, en saa ketään juuri ymmärtämään. Sama kuin yrittäisi osoittaa kaksiulotteiselle olennolle, että kolmaskin ulottuvuus on olemassa. Heiluttelemalla kynää ylösalas.. kaksiulotteinen olento näkisi siitä vain merkityksettömiä pisteitä omassa tasossaan, ei mitään hienoa kaksiulotteista kuviota.
Enkä ole tenttinyt filosofian opintoja läpi. Eikä nykyään akateemisessa filosofiassa saa mitään omaa sanoa, saa vain referoida vanhoja suuruuksia. No joo.. en ole yrittänytkään..
Kai sitten pitää lohduttautua, että on ainoita, jolla on edes nenä paskan yläpuolella.
------------
Topicciin.. saako tällä NAISIA? No ei saa.. ties mistä syytä itsevarmat amikset saa naisia.
Itse en baarissa naisille filosofoisi tietenkään... mutta satunnaisesti valittu baarimisu ei millään todennäköisyydellä olisi yhtään minun tyyppiäni henkisesti. Ja sen jututtaminen olis aika niljakasta teennäistä pillujahtia vain. Kun en ole niitä, joista kaikki ihmiset on ihQuja, kunhan elävät ja hengittävät.