Yönmustaritari kirjoitti:.. hylkiöitä tms. Joo joo. Mitä täältä saa lukea.
..
Sitä mitä ei ymmärrä, sitä vihaa, halveksuu yms.
Ne jotka ovat olleet 'vahvoja' eivät välttämäti olekaan sitä (vaan paskahousuja) ja ne joiden olisi pitänyt olla heikkoja, joista piti tehdä heikkoja.. eivät olekaan sitä.
Tämä paradoksi ei aukene jollei miellä miten paskasta voi pukkaa kukkaa ja miten helvetti voi aukaista ovia, minne muuten ei pääse.. ellei ole ensin Outcastia.
Joku viisas on joskus sanonut "Living well is the best revenge". Allekirjoitan tämän.
Vittu ei siinä Revenget auta jos oikeasti on ihme mutantti.
Minun oman tyylini "Living Well" taas olisi Sanojille merkityksetöntä arvoa, ja siten ei minulle siinä Revengearvoa, vaikka itsellä olisi kivaa elämässä.
Sanojille Revengeksi toimisi vain turpiin veto, mutta en minä naisia tai lapsia halua lyödä enkä sattuneesta syystä karatesenseitäkään
Tästähän on kasvanut kunnon koulukiusausketju, tuli paha mieli lukiessa ja tekisi mieli halata kaikkia. Aloin miettiä, pitäisikö joistain noistakin asioista kertoa esim. tulevalle poikaystävälle, voisi olla vähän helpompi käsittää miksi olen niin järkyttävän ujo joihinkin asioihin liittyen ja sitten taas seksijuttuihin en osaa suhtautua mitenkään normaalisti, mutta toisaalta tuntuu typerältä kaivella vanhoja ja ehkä liian pahaltakin jos joutuisi muuttamaan ne taas konkreettisiksi sanojen muotoon pukemalla.
Yksi kaunis asia vaan tuli viikonloppuna, näin pitkästä aikaa vanhaa ystävää joka oli ollut vaikeasti masentunut ja kertoi esitellessään uudemmille kavereilleen kuinka minusta oli ollut hänelle niin paljon tukea, ettei tiedä olisiko enää hengissäkään ilman apuani. Arvostin todella koska se aika ei tosiaan ollut kovin helppoa itsellenikään (mm. itsemurhayritysten seurauksena jatkuva huoli / hälytysvalmius). Tulen nykyään niin iloiseksi, kun näen hänet aidosti, tasapainoisesti onnellisena (aiempien ohimenevien maniakausien sijaan), se ihana ihminen josta näkyi ennen vain aavistuksia on päässyt esiin sairauden alta, ihan sama minun vai kenen ansiosta.
Gattaca kirjoitti:Vittu ei siinä Revenget auta jos oikeasti on ihme mutantti
No, kunhan totesin..
Tämä maaperä on niin karu ja sivutuuli niin pureva, ettei yksikään tiputettu siemen koskaan kasviksi kasva, eikä kukinto kuki.
Joojoo.
KillKillin periaate elää omaa elämäänsä hyvin on oikea. Ottaisin onkeeni ellen olisi jo valmiiksi samaa mieltä. Puutuin vain tuohon Revenge-sanaan, koska edellisessä viestissä pointtinani oli, että pääasia minulle ei ole sosiaalinen närkästys että joku loukkaa minua. Vaan että niiden totuuksien sisältämä tieto nujertaa minut.
Silti sellaisia ei minusta pitäisi toiselle sanoa, vaikka miten totta olisi.
Sanktioita ulkonäön kommentoijille toki haluaisin antaa. Estottomat totuudenlaukojat pitäisi pudottaa omasta erinomaisuudestaan edes hetkeksi samaan kipuun esim. turpaanvedolla. Ei ne sittenkään minua kauniina pitäisi ja oikeasti ruma olisin edelleen, mutta heihinkin sattuisi.
hermine kirjoitti:.. Aloin miettiä, pitäisikö joistain noistakin asioista kertoa esim. tulevalle poikaystävälle, voisi olla vähän helpompi käsittää miksi olen niin järkyttävän ujo joihinkin asioihin liittyen ja sitten taas seksijuttuihin en osaa suhtautua mitenkään normaalisti, mutta toisaalta tuntuu typerältä kaivella vanhoja ja ehkä liian pahaltakin jos joutuisi muuttamaan ne taas konkreettisiksi sanojen muotoon pukemalla.
..
Hyvä pointti tuo "kertominen saattaisi valottaa", samaa asiaa olen joskus pohtinut, mutta tullut siihen tulokseen ettei se kannata kuin sellaisen ihmisen kanssa (jos silloinkaan ja juuri niistä syistä jotka jo mainitsit), johon todella voi luottaa ja joka liikkuu semmoisilla aallonpituuksilla ~~ että tajuaa.
Jos tähän vastaisi että ’minä rakastan sinua’ ja taas vastakohtaisesti ’minä en rakasta sinua’. Tai vaikka korottaisi jälkimmäistä muotoon ’minä en rakasta sinua enää’. Niin pitäisikö nämä sanat saman ihmisen sanomina tulkita ensin kauneimmiksi sanotuiksi ja sitten kauheimmiksi sanotuiksi? Ehkä ei. Ehkä se kertoo enemmänkin sanojan kyvyttömyydestä ymmärtää mitä on rakkaus. Mitä rakkaus ikinä onkaan, sitä en tiedä. Silti voimakkaan oloisia sanoja sanotuiksi heppoisin perustein.
Kauheimmat: "Musta tuntuu, että mä en rakasta sua enää niin paljon kuin pitäisi." Miten viiltää vieläkin, vaikka vuosia on jo kulunut. Samalla sekä surullinen että vihainen, ei mua täydy rakastaa, joko rakastat tai et.
Yönmustaritari kirjoitti:Taisin joskus kertoakin tarinan, jossa sattumalta tapasin samoilla alaluokilla olevan naishenkilön. Semmonen mitään sanomaton hissukka. Tyhjännauraja ja nykyisin vissiin joku mukataiteilija. Uskovainen ja pastorin vaimo kait. No nappasi hihasta jossain pippaloissa ja alkoi tilittämään kuinka olin jotain painajaisia sille aiheuttanut.
Oletko koskaan tullut ajatelleeksi että jos olisit ollut häntä kohtaan mukavampi aikoinaan alaluokilla, olisi hän tuon tilittämisen sijaan saattanut olla tarjoamassa sinulle lämmintä piparia päiväkahvien kera, hmmm?
Ihana neiti josta olisi tullut loistava valmentaja kaikenmaailman nassikoille motivoi syömään vähemmän Ben & Jerry-jäätelöä kutsumalla laardiperseeksi.
Ihana neiti josta olisi tullut loistava valmentaja kaikenmaailman nassikoille motivoi syömään vähemmän Ben & Jerry-jäätelöä kutsumalla laardiperseeksi.
Laardiperse
Kaveriani oli solvattu vielä raaemmin, kun luokkakaveri oli jossain lukiossa haukkunut vellihousuksi.
--
Minulle ei ole koskaan sanottu mitään kamalan kaunista. Eikä kauheaakaan. Mutta mielestäni sanoin itse eilen kauniisti, kun sanoin ihan sponttaanisti isälleni kahden kesken, että se on hyvä isä. Pitäisi vielä sanoa äidillekin jotain samansuuntaista. Ehkä se hyvä kiertää joskus takaisin.
Ihana neiti josta olisi tullut loistava valmentaja kaikenmaailman nassikoille motivoi syömään vähemmän Ben & Jerry-jäätelöä kutsumalla laardiperseeksi.
Laardiperse
Kaveriani oli solvattu vielä raaemmin, kun luokkakaveri oli jossain lukiossa haukkunut vellihousuksi.
--
Solvattu?
Tuo oli siis _ihaninta_ mitä Huimalle on sanottu.
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
Sikäli, kun viestissäni ollut "solvattu" -sana tarkoitti sarkastisella piiloirveellä varustettuna jotain ihan päinvastaista, oletan huiman viestin sisällön tarkoittaneen sitä ihan samoin perustein. Tuloksena on itseään rajattomasti väistelevä hyperpoloitunut väiteparadoksi, jolla on fraktaalimainen rakenne. Lopputulos on, että sillä ei ole niin kissan vasemman kiveksen verran väliä, mitä uskoin tuota kirjoittaessani, koska tärkeintä on, mitä kirjoitin - ei mitä ajattelin.
Lilo kirjoitti:Aika monimutkasta näin heti aamusta. Selitätkö vielä kerran?
Ok. Tarkoitti huiman kirjoitus sitä mitä siinä lukikin (Laardiperse = ihq) tai ei (Laardiperse = solvaus), sillä ei ole mitään merkitystä. Koska minun viestissänikin on kaksi mahdollista tulkintaa (solvaus = solvaus tai solvaus = ihqsti sanottu).
