nokkaelain kirjoitti:
Toistan: osoittaa vain typeryyttä tehdä tuollaisia johtopäätöksiä taustoja tuntematta. Ja sinä vielä syytät muita rivien välistä lukemisesta. Eipä vaan näytä sinussa olevan naista myöntämään, että saattaisit olla väärässä, vaan heität lisää vettä myllyyn.
Mielenkiintoista, että väität vitamiinen yms. olevan lähestulkoon merkityksetön asia ihmisen ruokavaliossa. Aiheeseen kannattaa tutustua, ihan jo siitäkin syystä, että siitä saattaa löytyä ratkaisu sinunkin ongelmiisi. Yleensä ihmisiä kiinnostavat aiheet, jotka liittyvät itseen tavalla tai toisella ja sinua tämä aihe tuntuu todella kiinnostavan.
Mitä tulee johtopäätöksien vetämiseen niin se on todella helppoa, kun kyseinen eukko toi koko sairaushistoriansa kaiken kansan nähtäville. Oppikirja esimerkki, kuten jo aijemmin totesin.
Kaksi merkittävää sairastumista. Elimistö joutuu hälytystilaan ja tarvitsee normaalisti toimiakseen tuplamäärät rakennusaineita. Ruuasta sitä ei kuitenkaan irtoa tarpeeksi ja syntyy puutosta. Kuluu kuukausia/vuosia ja tilanne ei ole muuttunut mitenkään. Sitten yhtäkkiä yllättäin kroppa vaan alkaa piiputtaa entistä pahemmin. Tulee unihäiriöitä, masennusta.. Masennusta aletaan heti hoitaa lääkkeillä ja kaikki menee entistä enemmän vituralleen, kuten tässä on nähty. 4v. lääkkeiden syömista ja tuloksena huomattava ylipaino ja siitä seuranneet muut ongelmat. Kyllä tässä vaiheessa pitäisi alkaa hälytykellojen päässä soimaan, että ei vittu nyt mennään metsään ja helvetin pahasti.
Sinä voit sanoa, että ihan täyttä paskaa. Syökää mun puolesta niitä onnellisuuspillereitä elämänne loppuun saakka ja turvotakaa muodottomiksi. Eihän se jumalauta minulta ole pois tai oikeastaan on, koska minun kantamistani veroroposista teidän kaltaisianne hoidetaan.
Tietysti on vaan helppo napsia pillereitä, kun se on helpoin ja vähiten vaivaa aihuttava tie. Luojan kiitos kaikki eivät kuitenkaan ole noin saatanan saamattomia ja etsivät vaihtoehtoja tullakseen kuntoon.
Siinä mielessä vastaavasta tapauksesta kerroin edellä, että kyse oli ihmisestä, joka oli paria vuotta aiemmin hankkiutunut määrätietoisesti eroon lievästä ylipainosta, söi terveellisesti ja harrasti säännöllisesti liikuntaa, eikä käyttänyt käytännössä ollenkaan alkoholia yms. Masennus ilmaantui suht. äkillisesti, ja lääkehoito ei auttanut kunnolla, mutta sivuvaikutuksina oli mm. nopea lihominen ja nesteen kerääntyminen. Sairastunut halusi siksi lopettaa lääkkeet, mutta sen jälkeen tilanne paheni nopeasti sairaalahoitoa vaativaksi.
Sinä kun erityisesti tunnut rakastavan esimerkkejä, niin tässä sinulle yksi, josta sietäisi ottaa mallia eikä vaan tyytyä parkumaan oman elämänsä surkeutta. 35-v. nainen, joka työhistoriansa oli tehnyt kampaajan duunia. Sairastui pahaan astmaan työssä käytettyjen myrkkyjen takia. Siihen loppui sen työn teko ja huoli painoi mieltä, että mites tästä eteenpäin. Lääkärit löivät jatkuvasti vahvempaa astmalääkitystä ja sanoivat, että ikinä et ilman lääkkeitä selviä hetkeäkään. Seuraavaksi väsyi mieli, tuli unihäiriöitä ja koska nukkumaan ei kyenny väsymys painoi entistä enemmän ja lääkitystä lisättiin.
Tässä vaiheessa nainen tajusi, ettei näin voi jatkua. Rupesi pala palalta hoitamaan itseään kuntoon muuttaen koko ruokavalionsa ja elämäntapansa. Opiskeli uuden ammatin. Tänäpäivänä tuo nainen, jonka ei ikipäivänä olisi lääkäreiden mukaan pitänyt selvitä päivääkään ilman vahvaa lääkitystä, ei käytä mitään lääkkeitä. Astma ei ole häntä vaivannut enää vuosiin...
Ei jonkin ravintoterapeutin sanaan masennuksen syistä kannattaisi niin sokeasti uskoa, että asiaa lähemmin tuntematta rupeaisi toisten sairauksia asiattomasti kommentoimaan.
Eikä myöskään lääkärien. Itseään kannattaa kuitenkin kuunnella, koska oma kroppa kertoo kyllä hyvin pitkälle missä ollaan menossa ja missä on parannettavan varaa.
