Mä luulin vielä viisi vuotta sitten, että asun koko ikäni Espoon Soukassa. En siis todellakaan tahtonut sieltä pois (mikä näin jälkikäteen tuntuu hassulta), mutta minkäs teet, kun rakastut. Miehen perään Herttoniemeen painuin kissat ja kanit kainalossani. Ja samoihin aikoihin tulin raskaaksi. Saatiin isompi asunto Puotilasta, jossa asusteltiin parisen vuotta, kunnes sekin alkoi tuntua ahtaalta. 56 neliön kolmio ei muuten ole kovin tilava
![Rolling Eyes :roll:](./images/smilies/icon_rolleyes.gif)
Eräänä kauniina päivänä mieheni sitten ilmoitti, että on löytänyt meille asunnon täältä itä-Helsingistä. Naurahdin, kun hän kertoi kyseessä olevan osaomistus-asunto, 100 neliötä, 4 h+ keittiö, sauna, piha ja parveke. "Joopa joo." totesin kuivasti. En tosiaan kuvitellut, että joskus asuisin moisessa, varsinkaan näin nuorena.
Menimme katsomaan asuntoa, ja rakastuin siihen päätä pahkaa. Tämä on saatava. Ja voi sitä riemun päivää, kun saimme tietää asunnon olevan meidän. Tässä asutaan, ja tässä pysytään
Soukassa en siis enää asu, mutta työt ja kaverit ovat edelleen siellä. Kyllä sinne aina pääsee, jos ikävä tulee.