Vastaan nyt tähän täällä, vaikkakin osa jutusta saa jäädä paskanjauhantaosioon.
safi kirjoitti:nokkaelain kirjoitti:Parempi olisi jättää tuollainen huomiotta, jos ei ole itsellä asiasta mitään käsitystä.
Minulla on varsin selvä käsitys siitä, että ihmiset popsivat pillereitä aivan liian kevyin perustein ja se taitaa olla Rollonkin hoitomuoto tällä hetkellä. Ei se ihmisen elämä siitä paremmaksi muutu, jos elämän perusasiat ovat kuitenkin aivan retuperälla kuukaudesta toiseen.
Jyrkimmät mielipiteet vaan tuntuvat kummasti olevan niillä, joilla ei ole asioista monipuolista tietoa. Yhdet sanovat, että "vain psykoterapialla voi parantua", toiset kannattavat vain lääkehoitoa ja jotkut löytävät syyn yksinomaan ravinnosta ja elämäntavoista. Ei ole se mainostamasi tutustuminen ihmisiin ns. "omien piirien ulkopuolelta" näyttänyt ainakaan pehmentämään ennakko-oletuksia.
Syy- ja seuraussuhteet eivät näissä asioissa ole mitenkään yksiselitteisiä. Pitkään masennuksesta kärsineelle ei ole mitään todellista hoitoa käskeä vain ryhdistäytyä. Ei lääkäri voi todeta, että tapaus on toivoton, jos tämä ei pysty auttamaan itseään, eikä usko paranevansa. Normaaliin elämään kuuluvaan masennukseen lääkkeistä taas tuskin saa mainittavaa hyötyä. Jättäisin lääkärin harkittavaksi, milloin jonkun muun lääkkeet ovat tarpeen.
Miksi sitten lääkkeitä määrätään? No, ne ovat yksi niistä harvoista hoitomuodoista, joiden toimivuudesta on vahvaa näyttöä. Eivät ne tietenkään ketään heti liikkeelle potki, jos ei mitään yritystä ole.
safi kirjoitti:Itse asiassa aihetta sivuten tapasin tänään sattumalta naisen, jonka kanssa keskustelin pari tuntia yksipuolisen ravinnon merkityksestä ihmisten sairauksiin, joista masennus, saamattomuus, ärtyneisyys, keskittymishäiriöt ja kaiken maailman nykyajan muotisairaudet suurimmaksi syyksi johtuvat. Tämä vain entisestään vahvisti käsitystäni siitä, että lääkärien määräämien lääkkeiden apuun turvaudutaan liian helposti. Taidan laittaa siitä käydystä keskustelusta lyhennelmän jossain välissä. Sillä naisella (ravintoterapeutti) olisi todella paljon annettavaa aika monellekkin tyypille täällä ja hänen omasta elämästään tullut esimerkki veti minutkin todella hiljaiseksi. Tänne paskanjauhantaan ja viikonpäivään aihe ei kuitenkaan kuulu...
Vakava masennus on kuitenkin edelleen alidiagnosoitu sairaus ja sitä on helpompi hoitaa, mitä aiemmin apua haetaan. Pienempi ongelma ovat mielestäni ne, jotka hakevat hoitoa "väärin perustein". Asiansa osaava lääkäri voi käyttää harkintaansa (vaikka asetetaankin paineta saada kaikki nopeasti ja halvalla työkykyisiksi.)
Ja masennuksen syntymekanismeista... asiaa ei tunneta niin tarkasti kuin yksinkertaistavilla selityksillä annetaan ymmärtää. Valitettavasti tietyt ravintolisiä kauppaavat tahot mainostavat uutena "tietona" mm. rasvahappoihin liittyvää teoriaa masennuksen synnyssä. Aika vahvasti on myös sanottu, että masennus johtuisi valtaosalta yksipuolisesta ravinnosta (kumman paljon tunnen vastaesimerkkejä).
Sinänsä ravitsemuslääketieteen tiedot eivät varmaan ole kaikilla virallisen lääketieteen puolella kunnossa, mutta vastaavasti alalla on paljon myös suoranaisia puoskareita (ja ettei herne menisi nenään, en tarkoita tässä ketään, jota en sen lähemmin tunne).