Adoptiogallup
Adoptiogallup
Jatketaanpa perheasioilla. Vastatkaa adoptiogallupiin ja kertokaa kernaasti mietteitänne. Tarkennan vielä sen, että kyseessä ei tällä kertaa ole puolisolla jo olevat lapset, vaan aivan uudet adoptiot.
Joillekin adoptio voi olla jopa omien lasten siittämisen edellä. Tässä maailmassa kun noita hylättyjä lapsia on jo olemassa ihan tarpeeksi. Monet vanhemmat varmaan adoptoisivatkin mieluummin, jos siitä ei olisi tehty niin hankalaa ja kallista. Enkä nyt väitä, että sen tulisi olla helppoa ja ilmaista...
Ovela kuin orgasmi
Kyllä mä voisin adoptoida, vaikka omia biologisia lapsia olisikin. Jos käy niin, että omia ei pystytä saamaan, en ehkä hedelmöityshoitoihin ryhtyisi (tietty riippuu kummassa "vika" on), vaan samantien alkaisin/mme miettimään adoptiota.
Meillä on perhetutut joilla on kolme omaa ja kolme adoptoitua lasta. Kaikki yhtä rakkaita. Musta se on hienoa.
Meillä on perhetutut joilla on kolme omaa ja kolme adoptoitua lasta. Kaikki yhtä rakkaita. Musta se on hienoa.
Jälkikasvun hankkiminen ei ole meillä suunnitelmissa, mutta jos olisi, niin adoptio olisi todennäköisempi vaihtoehto kuin synnyttäminen. Maailma on täynnä lapsia, jotka eivät saa sitä rakkautta, hoivaa ja huolenpitoa, jonka tarvitsevat. Mieluummin tarjoaisin mahdollisuuden täysipainoiseen elämään lapselle, jolla muuten ei olisi sitä mahdollisuutta, kuin saattaisin lisää lapsia maailmaan.
Sutoisvarmaanpitänyabortoidajoalkumetreillä.Nih.mölli kirjoitti:Voisin adoptoida tai pitää huolta lähisuvun orvoksi jääneistä yms vaikka olisi omiakin. Sit jos olisi miljonääri niin voisi jollekin valkoselle lapselle antaa hyvät lähtö kohdat, omien lisäksi.
Hei mihin ne sun rahat katos?
Hei ämmä, sulla on väärä asenne.
- LillyMunster
- Kitisijä
- Viestit: 2007
- Liittynyt: 15.08.2005 12:55
Adoptoisin.
Kuka tahansa (tai no ei nyt kuka tahansa, anteeksi yleistys) voi saada lapsen, vahingossa, huolimattomuuttaan, välinpitämättömyyttäänkin. Mutta adoptio on pitkä ja hankala prosessi, täynnä paperisotaa ja taistelua, ja kelpoisuutesi vanhemmaksi punnitaan tarkkaan. Adoptiolapsi on todella toivottu ja haluttu, hän ei voi olla vahinko.
Joku sanoi; "Lapseni ei ole kasvanut sydämeni alla, hän on kasvanut sydämessäni."
Pidän adoptiota hyvänä ja minulle sopivana vaihtoehtona, koska maailma valitettavasti on täynnä näitä "vahinkolapsia" tai lapsia, jotka ovat muista syistä pudonneet väliin.
Haluan toki omia biologisia lapsia, mutta jos en niitä saa, ei maailmani siihen muserru. Olen harkinnut jo pitkään, että kaksi omaa ja kaksi adoptoitua. Saas nähdä miten se sitten menee, mutta en epäile hetkeäkään, etteivätkö adoptiolapseni tulisi olemaan ihan yhtä rakkaita kuin biologisetkin, he olisivat vain "syntyneet" eri tavalla.
Kuka tahansa (tai no ei nyt kuka tahansa, anteeksi yleistys) voi saada lapsen, vahingossa, huolimattomuuttaan, välinpitämättömyyttäänkin. Mutta adoptio on pitkä ja hankala prosessi, täynnä paperisotaa ja taistelua, ja kelpoisuutesi vanhemmaksi punnitaan tarkkaan. Adoptiolapsi on todella toivottu ja haluttu, hän ei voi olla vahinko.
Joku sanoi; "Lapseni ei ole kasvanut sydämeni alla, hän on kasvanut sydämessäni."
Pidän adoptiota hyvänä ja minulle sopivana vaihtoehtona, koska maailma valitettavasti on täynnä näitä "vahinkolapsia" tai lapsia, jotka ovat muista syistä pudonneet väliin.
Haluan toki omia biologisia lapsia, mutta jos en niitä saa, ei maailmani siihen muserru. Olen harkinnut jo pitkään, että kaksi omaa ja kaksi adoptoitua. Saas nähdä miten se sitten menee, mutta en epäile hetkeäkään, etteivätkö adoptiolapseni tulisi olemaan ihan yhtä rakkaita kuin biologisetkin, he olisivat vain "syntyneet" eri tavalla.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Kyllä, ja se on päällimäisenä vaihtoehtona, jos lapsia haluan kasvattaa.
Ei lapsella tarvitse minun geenejäni olla, että sitä rakastaisin.
Jos jonkun körilään matkaani vielä joskus huolin, niin ehdoton kriteeri on että jos niitä mukuloita on pakko saada, niin sitten ajatukset kanssani adoptioasiasta olisivat samankaltaiset.
Voi johtua siitäkin, että tässä iässä ainakaan ei tuo biologinen kello juuri kilju, mutta ei kyllä ole mitään tarvetta röhkiä kuin emakkosika valtavan mahan kanssa ja puskea vesimeloonia lantiosta läpi.
Ei lapsella tarvitse minun geenejäni olla, että sitä rakastaisin.
Jos jonkun körilään matkaani vielä joskus huolin, niin ehdoton kriteeri on että jos niitä mukuloita on pakko saada, niin sitten ajatukset kanssani adoptioasiasta olisivat samankaltaiset.
Voi johtua siitäkin, että tässä iässä ainakaan ei tuo biologinen kello juuri kilju, mutta ei kyllä ole mitään tarvetta röhkiä kuin emakkosika valtavan mahan kanssa ja puskea vesimeloonia lantiosta läpi.
Perheasiat ei ole silleen ajankohtasia nytten.
Jos joku lähettäis lastillisen hotteja vauvoja Namibiasta, niin joutusin lähettään ne takasin. En tarkota sillä mitään loukkaavaa, mutta ei kiitos kuitenkin. (ihan ykköspostissa pistäsin menee, no worries.)
Postimerkkeilijän merkeissä tarpeeks kestämistä. Puh.
Jos joku lähettäis lastillisen hotteja vauvoja Namibiasta, niin joutusin lähettään ne takasin. En tarkota sillä mitään loukkaavaa, mutta ei kiitos kuitenkin. (ihan ykköspostissa pistäsin menee, no worries.)
Postimerkkeilijän merkeissä tarpeeks kestämistä. Puh.
<3
Henkilokohtaisesti en adoptoisi, mutta mikali puolison kanssa ei onnistu oman hankkiminen niin olisin mieluummin ilman. Mutta mikali puoliso valttamatta haluaa lapsen niin ei minulla varsinaisesti ole adoptiota vastaankaan mitaan.
Yleisesti ottaen lasten hankinta ei minulla ole kovin korkealla prioriteetilla mutta ei niiden olemassaoleminen mikaan valtava harmikaan ole.
Siksi "kylla mikali omaa ei saada" vaihtoehto mutta lisayksella: "mikali vaimo valttamatta haluaa".
Yleisesti ottaen lasten hankinta ei minulla ole kovin korkealla prioriteetilla mutta ei niiden olemassaoleminen mikaan valtava harmikaan ole.
Siksi "kylla mikali omaa ei saada" vaihtoehto mutta lisayksella: "mikali vaimo valttamatta haluaa".