Pehmovanukas kirjoitti:No minulla on tapana huomauttaa myöhästelyistä ensin ystävällisesti.
Ainakaan minun kohdallani ystävällinenkään yksipuolinen huomauttaminen ei toimisi. Ainoa, mikä toimii (ja on toiminut) on vastavuoroinen keskustelu asiasta.
Jos toinen on niin rajoitteinen ettei osaa ottaa itselleen riittävästi varoaikaa jos sitä erityisesti pyytää, että anna sellainen ajankohta että varmasti ehdit, niin silloin kyse on kunnioituksen puutteesta. (tai tyhmyydestä, jos yksinkertaisesti kykene ennustamaan todennäköistä ajankohtaa, jolloin on valmis.)
Lähtöoletuksesi, se että kaikkien ihmisten tapa elää ja suhde aikaan ovat samanlaisia kuin sinulla, on virheellinen (ja antaa aihetta epäillä, että sinun kannattaisi vilkaista peiliin ennen kuin ryhdyt muiden tyhmyyttä arvioimaan). Jos pidät omaa suhtautumistapaasi ainoana mahdollisena, et voi välttyä välittämästä muille vaikutelmaa jonka mukaan se on mielestäsi myös
ainoa oikea tapa.
Jos sovin, että lähdetään juhliin kello 20, lähden juhliin viimeistään kello 20:15 tuli toinen sieltä tai ei. Jos odottelulinjalle alkaa, saa odottaa lopun ikäänsä.
Mihin sinulla on noin kiire? Miksi juhliin lähteminen nimenomaan välillä 20.00-20.15 menee ihmissuhteen onnellisuuden ja onnistumisen edelle? Pelkäätkö, että nurkan takaa tulee peikko ja syö sinut, ellet lähde juhliin juuri tuon aikaikkunan sisällä? Vai etkö kestä yksinäisyyttä / omia ajatuksiasi varttia kauempaa? Vai pelkäätkö sitä sosiaalista paheksuntaa, jota jotkut juhlavieraat saattaisivat kohdistaa sinuun jos myöhästyt?
Lopputulos voi olla, että vaikka yksi ilta meneekin kummaltakin pilalle, moni muu pelastuu. Minä nimittäin ärsyynnyn suunnattomasti jos jotain sovittua ei pidetä, enkä voi valita sitä ärsyynnönkö siitä vai en. Pitkällä tähtäimellä on partnerinkin etu, että en ole kiukkuinen joka kerta kun ollaan johonkin menossa. Silloin ainakin ihmiset jotka pilaisivat iltojani säännöllisesti, karsiutuvat pois.
Ymmärrän ärsyyntymisen, joka johtuu siitä, että
jotain sovittua ei pidetä. Keskustelemalla olisi kuitenkin mahdollista muodostaa venyvien aikataulujen ihmisen kanssa sellainen protokolla, että aikatauluja koskevat sopimukset tehdään molemmille osapuolille mahdollisiksi noudattaa (esim. sovitaan:
Lähdetään kasin maissa, ja määritellään että se voi käytännössä tarkoittaa mitä tahansa välillä 20.00-20.30). Jos et ole kiinnostunut keskustelemaan tällaisesta, vaikuttaa siltä että myös venyvät aikataulut sinänsä ärsyttävät sinua - ja sitä taas sinun on turha vierittää myöhästyvän seuralaisesi niskoille. Vain
sinä itse voit pilata iltasi sillä, että seuralaisesi on myöhässä. Maailma on pullollaan ihmisiä, joiden iltaa seuralaisen myöhästyminen ei pysty pilaamaan. On virhe ajatella ettetkö sinäkin voisi omalla kohdallasi asiaan vaikuttaa.
Itse karsin mieluummin elämästäni sellaiset ihmiset, jotka loukkaantuvat siitä että en saavu jonnekin täsmälleen silloin kun on sovittu (pl. tilanteet joissa sillä on oikeasti väliä, kuten vaikka laivan lähteminen satamasta), kuin elämäntapansa vuoksi myöhästelevän mutta muuten hurmaavan kumppaniehdokkaan.
Kertoisitko mitkä ovat ne utilitaristiset syyt, joiden nojalla katsot, että on parempi hukata muiden kuin omaa aikaansa?
Yksittäisiä syitä tärkeämpää on se, millaista elämäni kokonaisuutena on, ja se että valitsen tällaisen elämän mieluummin kuin absoluuttisesti aikataulujen ehdoilla ohjautuvan elämäntavan. Yritän seuraavaksi kuvailla elämääni uravalintani (vaatesuunnittelun) kautta, vaikka muitakin lähestymistapoja olisi.
- 1. Kyetäkseen luovaan suunnitteluun ihmisen on vapautettava mielensä niistä konventionaalisista kaavoista, joita arkiajattelu tyypillisimmillään seuraa, ja onnistuttava myös ylläpitämään tätä tilaa.
2. Tällaisen vapautuneen ajattelun tilan ylläpitäminen vaatii monenlaista itsesuggestiota, yhtenä tärkeimmistä mm. ajan kulun ja deadlinen täydellinen unohtaminen (deadline on siis unohdettava työtä tehtäessä siitäkin huolimatta, että työ on saatava valmiiksi siihen mennessä).
3. Kaikilta osin oikeaan mielentilaan pääseminen ei aina ole helppoa. Joskus siihen pääsee heti kun ryhtyy toimeen - toisilla kerroilla tähän voi mennä pari vuorokauttakin.
4. Kun oikeaan mielentilaan on päässyt, ja luova prosessi käynnistyy, on taloudellisinta antaa prosessin edetä luonnolliseen suvantovaiheeseensa saakka. Prosessin aikana tulee tyypillisesti hetkiä, joita ei ole mahdollista enää kokea uudelleen, ja joiden vastaanottamisesta voi seurata koko prosessin suuntaa muuttava ajatus tai ymmärryksen muutos. Siksi on erittäin epätaloudellista - jopa epäammattimaista ja tyhmää - katkaista prosessi väkivalloin tietyllä kellonlyömällä, esimerkiksi ehtiäkseen jonkun henkilön juhliin juuri sovitulla hetkellä.
5. Jotta oikeaan mielentilaan olisi tarvittaessa mahdollisimman helppo päästä, elämään tulee muutenkin asennoiduttua mahdollisimman rennosti ja vapautuneesti. Tiukkapiposta huippusuunnittelijaksi on vain psykologisesti liian suuri harppaus, jotta sitä voisi vaivattomasti harrastaa päivästä toiseen.
Tuossa siis perustelen toimintaani uravalinnallani. Ymmärrän toisaalta oikein hyvin myös niitä ihmisiä, joille tällainen elämänasenne ei uran puolesta ole välttämätön, mutta jotka valitsevat sen siitä huolimatta. Mentaalinen vapautuneisuus yksinkertaisesti
tuntuu jäykkyyttä paremmalta, eli useimmiten merkitsee onnellisempaa elämää. Enkä minä pidä sitä moraalittomana (= perusteena myöhästelijän väitetylle epäkunnioitukselle), niin kauan kuin oikeita hankaluuksia aiheuttavaa myöhästelyä ei tapahdu. Oikeaksi hankaluudeksi en laske 20 minuutin myöhästymistä jonkun normijuhlista. Siitä koituva hankaluus on häiriintyvän henkilön korvien välissä, eli hänen oma ongelmansa.
Nimim. Neiti Oharit siirretään pakkaseen nopeammin kuin syysmarjat.
Saattaisit yllättyä, jos kuulisit minkälainen mies on kuitenkin kieltäytynyt siirtämästä minua pakkaseen.