Pehmovanukas kirjoitti:Gattaca kirjoitti:Ja arvaan, ettei nuo kokemukset useimpien mielestä täällä ole yhtään mitään. Suuri osa avioerolapsia ja on vain ihanaa kun vanhemmilla on uusia seurusteltavia ja ihanaa kun on velipuolia- ja sisaruksia. Minulle se ydinkoti oli tärkeämpi.
Luulen että keskiverto avioerolapsella on silti vähemmän traumoja kuin sinulla. Moni heistä kuitenkin kykenee täysin normaaleihin ihmissuhteisiin muiden kanssa. Vanhempasi eivät kuullosta minusta kovin fiksuilta, kivoilta tai ihquilta. Huonoja kasvattajia ainakin, vaikka olisivat miten älykkäitä.
On siinä se toinen puoli, että vielä karumpaa olsi ollut kasvaa kodissa, jossa vaikka toinen vanhempi uskovaishihhuli, toinen puolueaktiivi, jotain kerrostalokyttääjätason siisteysnipottajia, lakien ja normien tottelijoita, koira aina hihnassa, eivät lukisi mitään, ei suvun perinteitä, ei luonnon rakkautta...
Että onnekas olen ollut. Sen verran tosiaan "ei-boheemeja" tavisvanhempia kavereillani oli.
Kumma jako meillä, että isä vaikuttaa olevan se pinnallisempi, mutta jo huumorintajunsa ja asioiden ytimeen (muuten kuin kasvatuksessa) menevä intuitionsa se vasta syvyydestä todistaakin. Äiti on enemmän sivistynyt lukutoukka, kirjastonhoitaja, mutta joskus tuntuu että asiansa ovat pintaa.
Minä sitten niin hyvä sekoitus molemmista, että jos eivät olisi antaneet rumuus- ja laihuusgeenejä, olisin valioluokan siitoseläin
Pehmovanukas kirjoitti:
Ja isäsi on tekopyhä arvostellessaan Kityläisiä irstaudesta kun on itse sentään moninkertainen pettäjä. Katumus ei muuta sitä mitenkään..
Kyllä se pitää Kityläisiä antamani ehkä valikoivien näytteiden perusteella paskasakina muutenkin. Vaikka nuo ulkonäön ja pukeutumisen arvostelut, joita minulle pyytämättä töksäytellään. Seksipuolella kai on ihmetellyt kun olen sanonut ihmisten kertovan panoistaan ja runkutteluistaan täällä, ja se on sen ikäpolven miehelle ihan käsittämättömän rahvaanomaista. En ole selostanut omia juttujani
Ihmetteleehän tuo nykyään Kitystä riippumatta ihan yleisesti nykyajan seksitapoja. Ei siinä tarvi sen tekopyhyyteen puuttua, vaikka on itse ollut samanlainen. Paska on paskaa vaikka ex-paska sanoisi.
Pehmovanukas kirjoitti:
Pidän jokaista rehellisesti irtosuhteita harrastavaa monin verroin moraalisesti parempana niin kauan kuin he eivät kuseta ketään, pelaa toisten tunteilla tai petä kumppaniaan.
Täysin samaa mieltä olen. Pettäminen on kaikkein alhaisinta.
Oma lukunsa sitten tietysti varattujenkin kanssa irtosuhteita harrastavat, jotka mielestäni pitäsi ampua.
Ja kyllä kummastelen nykyistä avointa irtosuhdekulttuuriakin. Niin kaukana minun alkuperäisestä käsityksestäni ihastumisesta, rakastumisesta, pariutumisesta ja parittelusta. Kovin raadollista ja sanoisinko esineellistävää. Usein mietin, mitä irto- ja sarjasuhteina luonnollisina pitävät ajattelee lukiessaan vanhoja romanttisia romaaneja tai katsoessaan romanttisia klassikkielokuvia. Niissähän riiustellaan pitkään, ei paneskella ympäriinsä ja mennään peräti naimisiin sen valitun kanssa. Pitävätkö epärealistisena? Vai onko heillä sama kuvitelma omasta elämästään, vaikka käytännössä elämänsä on irtopinppaa, irtokikulia ja sarjasuhteita? Eikö tunnu halvalta ja itseä alentavalta oli sitten pukki tai lutka? Miten se on voinut niin unohtua?
Olihan ennenkin kyläsonneja ja helppoja lutkia. Mutta se oli hävettävä ja naurettava asia, reppanoita ne. Tuollainen vakavampi asenne ainakin ideaalina vielä joskus 50-luvulla vaikka kortsua ja pessaaria sai miten paljon vain.Niin ettei se ehkäisyn puutekaan selitä.
Pehmovanukas kirjoitti:
Eivät varmasti silti huonoimmat mahdolliset vanhemmat, valitettavasti vieläkin huonompia on. Kuitenkaan avioero ei sinänsä ole erityisen paha asia, ne ovat ne eroon liittyvät muut asiat joista ne pahimmat traumat tulevat. Minulle sellainen ydinkoti, jossa olisi ollut tuollaisia traumaattisia kokemuksia, mollaamista ja alas painamista ei olisi mistään kotoisin.
Kyllä ihmettelen tuota avioerojenkin yleisyyttä. Ei ihmiset niin äkkiä muutu, että yhtäkkiä eivät sovikaan yhteen just kun lapset on pieniä. Onko sitten alunperinkin valittu se puoliso liian pinnallisesti? Vai onko takana oman ilon tavoittelu? Mun mielestä emäntä pitää valita huolellisesti, ja jos pukkaa sen paksuksi, ensisijainen vastuu on sitten siitä perheestä, ei siitä että onko itse kaikin ajoin ihan tyytyväinen.
Naapurissa asui äiteeni työtoveri miehineen ja lapsineen, sitten erosi. Äitee kysyi mitäs lapset nyt ajattelee. Muija ällistyi, että eipäs ole tullut mieleenkään ajatella. No huh helvetti. Kylmät vanhemmat, kylmät lapset jos eivät mitään kärsi.
Pehmovanukas kirjoitti:
Karmeaa on myös vetää lapsi mukaan keskinäisten välien selvittelyyn, siihen eivät syyllisty edes kaikki avioeropuolisot, vaikka kuinka katkeria olisivat.
Saiskos kysyä miten se lapsen erillään pito siitä olisi muka mahdollista? Jos asutaan kaksiossa kuten me valkokaulusköyhälistö silloin. Isän katoilut huomasi peräti helposti sellaisesta pikku jutusta, että isä ei tullut öiksi kotiin. Ja äiti itki hysteeristä itkua. Miten minut olisi voinut pitää siitä erossa, niin kuin en huomaisikaan mitä tapahtuu? Lähettää sotalapseksi Ruotsiin?
Pehmovanukas kirjoitti:
Tietystikään mikään menneisyys ei estä tulevaisuuden muuttamista toiseen suuntaan, mutta paljon vaikeampaa se on, jos kotoa saadut eväät ovat homeista leipää ja hapanta piimää.
En vieläkään usko, että ongelmieni syyt noin itsestäänselvästi löytyvät vanhemmistani. Helppohan se olisi muita kuin itseä syyttää, mutta...
prosessi kirjoitti:Lilo kirjoitti:Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikö psykologin/psykiatrin ole tarkoitus auttaa (potilasta itseään) löytämään ratkaisuja omiin ongelmiin, ei ainoastaan osoittaa mistä ongelmat mahdollisesti ovat peräisin...?
Oikeassa olet. Eipä niitä varsinaisesti edes kiinnosta syyt missään muussa mielessä kuin ratkaisujen pohjustamisena. Valitettavan usein heillä ei kuitenkaan ole edes ratkaisumalleja, psykiatrit kun lähinnä määräävät lääkkeitä, keskusteluihmiset (sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät) vain kuuntelevat kuka mitäkin ja psykologille tulee lähete vasta kun on käynyt puoli vuotta höpöttämässä turhuuksia keskusteluihmisen kanssa.
Luultavasti just tuota. Kuukauden välein käydä keskustelemassa ja kuunnella jotain neuvojaa, joka ei kuitenkaan ehdi tuntemaan minua kuin murto-osan siitä minkä itse tunnen. ja jotain ylesiluonteisia neuvoja ehkä. Lääkkeitä saa muutenkin, neurologilta
Paikalliseen mielenterveystoimistoon en voinut silloin nuorena mennä. Arvatkaas miksi? Koska se isän pitkäikaisin vieras nainen oli siellä psykologina!! Siinähän olis keskusteltu, ja se olisi miettinyt miten osaisi tilannettani auttaa! hahhah.
par-sky kirjoitti:Gattaca kirjoitti:
Ja olen toistanut ja toistanut, että IRL ei minulla tasovaatimuksia juuri ole.
Ei treffaamani 12 niin ihmeellisiä olleet, ja se jonka nuolasin oli suorastaan punkero.
Ja siihen ei menopaussin ohittanut käy.
Epätodennäköistä, että YH-äiti olisi minun henkistä tyyppiäni lähelläkään.
en minä sitä seksiä niin epätoivoisesti halua, että pitäisi päästä panemaan ketä vaan.
irtoseksiin nimenomaan ehkä tarvitaan seksuaalinen vetovoima?
Irtoseksiin nimenomaan pitäsi olla minulle kutakuinkin haluttava yksilö.
ei suohirviökään.
jotenkin tuo eka lause on mielestäni aikamoisessa ristiriidassa loppujen kanssa. jos nainen ei voi vaatia sinulta tyettyjä asioita, niin miten sinä voit vaatia sitä heiltä? kun kerta ne jotka kanssasi ulos lähtevät eivät ole "ihmeellisiä" eivät he selkeästi täytä vaatimustasoasi. eli kerropa, millainen naisen pitäisi olla? ja muutakin kuin "henkinen yhteys"-juttuja, kun sulla kerta on ikä, koko ja ulkonäkörajoitteita.
Jotenkin tulee taas ehkä väärä vaikutelma, että oletat minun kaipaavan koko ajan kumppania ja seurustelua tai seksiä, ja sen takia minun tulisi tehdä mitä vaan kompromisseja. Omaan "tasooni" sopeuttaen. En minä niin epätoivoinen ole, eikä asia minulle sttenkään niin tärkeä. Oli nämä nettijutut sitten mitä on. Yksi kelpoisuudentunnon tuova kokemus vähemmänkin täydellisen naisen kanssa ratkaisisi.
Mutta kun kerran minusta olisi kiva, että minulla olisi perhe, jossa lisääntymiskykyisen naisen kanssa tekemäni pentu tai kaksi, eikä sitten muitten miesten pentuja. Niin sellainen toive jo määritelmänomaoseti sanoo, että sen ulkopuoliset, menopaussin ohittaneet naiset eivät ole minulle siihen "käyttöön" Naisia. Joten en niitä etsikään. Jos etsisin, en heitäkään saisi kun en ketään saa. Mahdollista toki, että heistäkin se rakas löytyisi, mutta välttelen koska muitakin naisia on.
Sitten tuskinpa valtaosalle on sittenkään ihan merkityksetöntä sen puolison ulkonäkö tai ikä. Ihan perusbiologiaa. Muutenhan olisi tasaisemmin frekvenssein yhtä paljon liittoja, joissa toinen on vanha ja toinen nuori, ihan eri rotua, molemmat samaa sukupuolta jne. Vanhemman miehen ja nuoremman naisen liitot taas on melko yleisiä, eikä se ole pervoa. Kyllä siinä parinmuodostuksessa on takana lisääntymisbiologia, olettaa liian humanistiteoreetikot mitä tahansa.
Ja toistanen että ihan irtoseksiin tosiaan tietysti pitää olla seksaalisesti haluttava yksilö. Muutenhan se on pelkkä reikä eikä oikeaa seksiä..
Päivänselvää, että MINÄ en taida kelvata fyysisesti kenellekään naiselle. Mutta eihän se sitä tarkoita, että minun tulisi sitten harrastaa seksiä vaikka Pekan ja Pätkän Justiinan näköisen naisen kanssa. Kun se ei olisi minulle SEKSIÄ. JOS henkisiä asioita löytyisi, niin sitten, mutta miksi irtoseksissä pitäisi kelvata? Minä en kelpaa heille, he eivät minulle. Seksi ei olisi seksiä vaan keinotekoista liikuntaa.
Vaatimukset naisen ulkonäölle?
No tässä keskustelussahan on tullut ilmi, että minulle kelpaavat ja preferoin just niitä laihoja naisia, jotka ei muille kelpaa. Siispä hyvä heille
Mutta laajemmin joo.. en minä ole rumaa naista treffannut vaikkeivat noita kuviani vastaa.. Ehkä sitten tosiaan menopaussin ohittanut ikä tekisi epähaluttavaksi, ja sekin on ihan perusbiologiaa. Ja sitten itse laihapoikana ja laihoihin vanhempiini leimautuneena pulskat naiset eivät ole minulle haluttavia naisia, sama kuin miestä katsoisin. Kyllä nuo tämän ketjun ei-rasvoittuneet-hevonperseetkin livenä kelpaisivat, ideaalityypeistä oli kyse. Mutta sanotaan vaikka ei kelpaisi se yksi lihava nainen Manalan näytteissä, oli sitten neekeri vai ei. Koska en koe häntä yhtään seksuaalisesti haluttavaksi objektiksi, niin sitten en koe. Joku muu kokee, ottakoon. Ei minulle se pelkkä reikä riitä seksiin, niin epätoivoinen en ole.