- kokkaus, tietty
- kesällä "puutarha"-hommia
- kotosalla juNppailen muutamia kertoja viikossa (ihan jo pitääkseni selän kuosissa)
- reippailla kävelylenkeillä käyn 1-5 kertaa viikossa, ilmoista riippuen
- lukemista harrastan, mm. sisustuslehtien selausta siis
Niin, ja kavereitten kanssa tulee joskus hutkittua bilistä, surkealla menestyksellä.
Kid kirjoitti:mut yksin ei tuu lähettyä uuteen lajiin.
Et sinä yksin ole vaikka yksin aloitatkin. Niin minäkin ajattelin kun aloitin yksin jonkun harrastamisen. Tutuiksi siellä ihmiset tulee. Suurin osa on samalla lähtöviivalla joten sinne vaan sekaan. Et sinä erotu joukosta niin ettet muka uskaltaisi aloittaa jotain.
Mikä siinä on että jotkut eivät pysty yksin aloittamaan jotain ?
Onko siinä joku aloittamisen kynnys, pelko tulla hylätyksi vieraassa joukossa tms. ?
Mitään säännöllistä, tietyllä tavalla aikataulutettua ei tää tyttö oikein voi harrastella, vaikka joku kuntonyrkkeily aina keskiviikkosin kuudesta seittemään oliski nastaa..... mutku ei ni ei. Ehkä sinä päivänä ku ei tarttis keskittyä ku ainoostaan töihin tai ainoostaan opiskeluihin. Elämä on.
Mut säännöllisen epäsäännöllisistä harrastamisista seuraavia kehissä:
-kuntosaliharjottelu + nyrkkeilysäkin tappaminen
-uiminen
-sauvakävely
-larppaaminen
-nuorten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien kerhon pitäminen
-leireily protu-leiri ohjaajana (tulevana kesänä uuesti vaellusleirille, kuulema)
-vaeltelu noin niiku muutenki, mettässä siis tai tunturilla
ja sitte tommonen työsuhdeliikunta.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
