Syötkö psyykelääkkeitä?

[Gattaca]

Kadun äskeistä postaustani. Eipä tehdä tästä MINUN ongelmieni ruikutustopiccia, johon monesti ole syyllistynyt.

Lyhyesti:

Niin. Täällä palstoillahan sut on nostettu välillä kuninkaan asemaan tuon vuoksi,

Pretty-Boy Letku/yöritari se tuossa on kuningas. Kaunis poika joka periaatteesta ei penetroi koska ei ole lihapala. Nyt on Letkulta tosin tyyli lipsunut

joten epäilemättä tämä kirjoittelu on sinulle parasta mahdollista terapiaa. Suurimmaksi osaksi olet saanut kuitenkin varmasti etenkin tosielämässä osaksesi vähättelyä tai naureskelua.

Päinvastoin.
Naureskelun ja epäuskoisuuden kohtasin vasta kun avauduin netissä. Tosielämässä ne harvat ystäväni eivät asiasta minulle vittuile ja muut eivät tiedä.

Kysynpä sulta yhden asian: oletko seurassa (mies tai nais) yleensä henkilö, joka puhuu yhtä paljon kuin kirjoittaa - ts. saavatko muut suunvuoroa seurassasi vai oletko ennemminkin vähän hissukka?

Puhun yhtä helposti miehille ja naisille. Alkoholin vaikutuksesta joskus häiritsevän paljon. Mutta kiinnostavalle naiselle en uskalla puhua, koska ITSE tiedän sen herutukseksi. Vain meileillä olen onnistunut treffejä saamaan, silloin suojaukseni ei lukitse. Mutta livenä sen naisen kanssa olen jäykkä ja jäyhä, liian platoninen. En koskaan vonkaa nettityylilläni.

Toinen juttu: pystytkö ARVOSTAMAAN itseäsi juuri sen vuoksi, että niitä kokemuksia ei ole? Ts. - osaatko näyttää ulospäin seurassa hiljaista herkkyyttä ja osaatko kuunnella??

Semisivuten kysymystä:
Just eilen illalla minulle valkeni tärkeä juttu. Että jospas baareista ym. seuraa löytävät ihan oikeasti ovat samalla aaltopituudella siellä tapaamiensa ihmisten kanssa ja siksi juttu sujuu? Ihmiset on niin ihQja ja niinpoispäin.

Minä taas en kiinnostu kenestä vaan hyvännäköisestäkään, ja puhuminen olisi minulle teennäistä pillunvonkuuta. Lakkaan siis vääntämästä väkisin ja kyllä, olen siitä ylpeä.

Kolmas homma: oletko koskaan lähestynyt naista IRL niin, että läväyttäisit totuuden suoraan päin näköä? Esim. sanoen: kannan elämän pituista häpeää mukanani siitä, etten ole koskaan osannut lähestyä naista ilmeisesti oikein, sillä minulla ei ole juuri lainkaan seksikokemuksia. Koska sinä näytät niin kiinnostavalta, voisitko vaikka alkuun suoda edes sen verran aikaasi, että kertoisit miten sinut tehdään onnelliseksi?

No huh. En.
Kun kerran sain naisen petiin asti (karhulerpputapaus siis), niin nainenhan suostui heti kun uskalsin vietellä. Uskomattoman helppoa!! Tosin nainen itse oli tavallaan antanut luvan pyytämällä suukkoa ensitreffeillä.

Sille kymmenen vuoden takaiselle, ehkä jähmeyteeni kyllästyneelle ja minut toisella miehellä korvanneelle ainoalle naiselle johon rakastuin taas tosiaan tunnustin kirjeessä kaiken. Siihen asti oli oltu väleissä, sen jälkeen vaikeni. Liian kauhistuttava asia kerrottavaksi!

Tässä kuussa taidan mennä uudestaan huoriin..

[Storytuuli]

koen olevani tämäntyyppisten kommenttien yläpuolella.

Vaarallinen tunne - en usko, että kannattaa totutella siihen

[Storytuuli]

No huh. En.

Totuuden puhuminen tai kertominen on aina riski, mutta vain asettumalla riskille alttiiksi, voi jotain saada.

Mutta tämänhän sinä jo tiesitkin...Kokemus vain puuttuu!

[Gattaca]

Onko totuudenpuhuminen Cityssä/Kityssä tuonut minulle "suhteita"?
Yhden säälipillutarjouksen, josta tietysti kohteliaasti kieltäydyn.. ja noin kolme lupailevaa, jotka kaikki kohtalon oikusta tai muuten jääneet kesken.

Päinvastoin minun muulla nettimagolla saattaisin kylpeä VakkariPiNpassa jos ei olisi tuota Poikuusleimaa!

[nypari]

koen olevani tämäntyyppisten kommenttien yläpuolella.

Vaarallinen tunne - en usko, että kannattaa totutella siihen

Löysit TAAS sen olennaisen. Ponttinihan oli, että olen vaarallinen, koska minulla on krooninen yyberihmisen tunne. Käyn jatkuvaa jakobinpainia päästäkseni siitä eroon.

[Exsat]

[quote="Zeb"][/quote]

Hyvin pitkälle samankaltaisia tunteita havaittavissa tällä suunnalla.


"Hyvät ihmiset särkyvät herkimmin"

[Clay]

Tämä keskusteluhan alkaa mennä kiinnostavaksi. Ei voi olla herkkä ja/tai hyvä ihminen, jollei syö masennuslääkkeitä. Kuinkahan kauan niitä masennuslääkkeitä pitää syödä tullakseen Hyväksi ihmiseksi? Voin mä pari pilleriä syödäkin. Se on pieni hinta.

Enkä minä ole masennuslääkevastainen, vaan vastustan kaikkia lääkkeitä eli lääketeollisuutta.

Moni on vedonnut siihen, että masennus on sairaus. Entä sitten? Paranee suuri osa sairauksista ilman lääkkeitä. Masennus on niin yleinen, että voisi sanoa sen olevan mielisairauksien nuhaflunssa.

Kreivitär sanoi, ettei saa olla aina iloinen ja halipusinaminami. Jättäkää lääkkeet syömättä. Nauttikaa surunne ja murheenne puhtaina ilman haitallista puudutusta.

Ja aivokemiaa syyttävä ihminen on jo luovuttanut. "En minä sille itse mitään voi, kun mun aivokemia on huono. Eihän sitä aivokemiaa edes tunneta vasta kuin ihan hiukan. Ja jollei ne serotoniinitasot parane ilman lääkkeitä, niin miten ne on alunperin huonontuneet ilman ulkokemiallista apua? Vai onko se niin, että serotoniinitasot voivat itsestään mennä vain huonompaan? Hurja hypoteesi.

happyhappy joyjoy

[Vaola]

On varmasti mahdollista toipua masennuksesta myös ilman lääkkeitä, mutta ainakin moni muu mielisairaus käsittääkseni voi "kasvattaa vauhtia" ilman ärhäkkää ja asianmukaista hoitoa. Toki asianmukaiseen hoitoon kuuluu paljon muutakin kuin lääkkeet, mutta en voi ymmärtää miksi olisi pahasta jos esim. minä sairastuisin masennukseen ja saisin sitten lääkkeistä akuuttia apua. Menisi se masennus varmaan kärvistellenkin suuntaan tai toiseen, mutta miksen kokeilisi jotain joka saattaisi vaikuttaa nopeammin? Ajattelen tällä ensisijaisesti lapsiani, heille ei taatusti tekisi hyvää katsella täysin rapakuntoista ja alakuloista mutsia kovin pitkään. Ja kun puhun masennuksesta, puhun siitä yksilön totaalisesti lamauttavasta tyhjyyden tunteesta ja kaikesta siihen liittyvästä, en vitutuksesta kun on fyrkat loppu tai jotai...

Omasta mielestäni masennusta ei todellakaan hoideta pelkillä lääkkeillä, mutta näen että joissain tapauksissa ne antavat hyvän boostauksen alkuun pääsemiseksi, kun pitäisi lähteä etsimään sitä kadonnutta tarmoa hoitaa itsensä kondikseen.

[Gattaca]

Clay saa lainata mun kipuja koska vaan. Olis lysti kuulla kun sellaisiin tottumaton mies kiljuu kuin Helvetin lieskoissa!

[Mojo]

Silti kuitenkin jaksan uskoa, että jos elämän perusasiat ovat kunnossa esim. läheisiä ihmisiä ympärillä ja muutakin elämää, kuin työ ja netin käyttö 24h/vrk sosiaalisten suhteiden hoidossa. Niin lääkkeiden käytöltä vältyttäisiin useassa tapauksessa.

Niinpä, mutta jaksan itse kuitenkin uskoa että ihan aikuisten oikeasti masentuneella nämä perusasiat tuskin on kunnossa. Masentuessaan ihmisellä on tapana eristäytyä omiin oloihinsa ja karttaa minkäännäköistä sosiaalista kanssakäymistä. Syitä en osa sanoa, ehkä se on osaksi häpeää omasta tilastaan mutta baletin kokeneena sanon ettei "normaali" elämä vaan kiinnosta. Kaikki on tylsää, vittumaista eikä mikään innosta. Ja heh, kuinkas ollakaan tällainen tilanne näin jälkeenpäin avasi näkymiä hiukan ja sanalle "ystävä" tuli uusi määritelmä. Ne katos tuntuvat kaikkoavan kun niitä tarvitset. Ymmärettävää kylläkin. Kuka nyt jaksaisi kokoajan pessimististä, itsetuhoista synkistelevää tylsimystä? Noh, kaverin ja ystävän ero selkeni kerralla.

Muut ovatkin tuoneet aikast hyvin minunkin mielipiteet esiin joten jätän asian tähän.

[HellBell]

Se on aika selvää, että mikäli 1) ei ole herkkä ja/tai 2) ei ole kokenut polkupyörän hajoamista kummempaa vastoinkäymistä elämässään, ei voi tietää mitä se on, kun on ollut/on oikeasti rankkaa. .... Herkkyydessä on hyvät ja huonot puolensa ~ kaikki tuntuu enemmän..
kaikki.

Monelle nämä ovat niin henkilökohtaisia juttuja, ettei niitä voi/halua alkaa selittää esimerkiksi jo syystä ettei sitä persoonaa historioineen ole ymmärrettävästi niin vain e-sanoitse siirrettävissä toiseen mieleen. Ja miksi pitäisi olla? Avautuminen (ilman yksityisempään vastaavaan liittyvää luottamusta) avaa herkän taas enemmän herkäksi kaikelle.

Edit: tai

[Hallusinaatio]

En ole itse popsinut psyykelääkkeitä. Mutta kaipa kellä tahansa meistä voi oma psyyke olla tiukoilla, jos elämän tukipilarit romahtaa ja kattoa pitäisi omin huterin jaloin kannatella.

Lääkitys voi varmasti monessa tilanteessa olla paikallaankin, mutta tuntuu, että nykyään pillereillä pyritään ratkomaan niitäkin ongelmia, joihin voisi olla parempiakin keinoja. Mutta onhan se halvempaa pistää pillerikuurille kuin pitää terapiaa tai vaikka vain kuunnella.

Esimerkkinä huolettomasta lääkityksestä: Satuin näkemään Ylellä jossain ohjelmassa jonkun lievästä dementiasta kärsivän mummelin, jonka lääkitys oli tehnyt miltei kasvikseksi. Omaisten huoli huonompaan suuntaan menneestä tilasta johti siihen, että lääkityksen havaittiin lopulta olleen syypää kasvismaiseen tilaan. Lääkityksen muuttamisella mummelin tila koheni niin, että hän pystyi taas itsenäisesti liikkumaan ja toimimaan muutenkin lähes kuten normaali ikäisensä. Mummeli oli tietysti ikionnellinen, että sai elämänsä takaisin.

[Gattaca]

Sen kyllä sanoisin, että masennuslääkkeiden kanssa kannattaa itse aktiivisesti testata eri reseptejä, lukea Pharmaca Fennicaa, jopa ehdottaa lekurille ainetta ja annostusta. Minäkin kokeilin kolmea ja vasta viimeinen toimi. Ja itse säätää annostustaan tarpeen mukaan, jos resepti on niinkin väljä kuin minulla eli 1-4 pikkutabua oman harkinnan mukaan. Mutta se vaatii fiksuutta ja tuntemustensa tarkkailua.. sekä myötämielistä, keskustelevaa yksityislääkäriä. Lääkkeitä tuntevat paremmin neurologit eikä psykiatrit.

[Herra Manala]

!

Siis sinusta on ihan OK ja coolia käyttää aivojen kemiallista tasapainoa muuttavia huumaavia lääkeaineita viihdekäyttöön, niinkuin olet monesti huumausaineita koskevissa keskusteluketjuissa maininnut, mutta näiden huumausaineiksi laskettavien lääkkeiden todelliset tarvitsijat tuomitset luusereiksi?

Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että olet jäänyt jollekin vähän pidemmällekin tripille.

[Clay]

Clay saa lainata mun kipuja koska vaan. Olis lysti kuulla kun sellaisiin tottumaton mies kiljuu kuin Helvetin lieskoissa!

Skviik! Skviik! Skviik! Skviik!

Liittyykö tämä idiotismi masennukseen, vai onko pelkästään sattumaa, että masennuksesta kärsivät korottavat omat ongelmansa kaikkein suurimmiksi maan päällä? Ehkä se onkin yksi syy "masennukseen" - kuvitellaan omat ongelmat suuriksi ja sitten tulee äitiä ikävä, kun roiskuu lisää kuraa niskaan.

Siis sinusta on ihan OK ja coolia käyttää aivojen kemiallista tasapainoa muuttavia huumaavia lääkeaineita viihdekäyttöön, niinkuin olet monesti huumausaineita koskevissa keskusteluketjuissa maininnut, mutta näiden huumausaineiksi laskettavien lääkkeiden todelliset tarvitsijat tuomitset luusereiksi?

Mikä huumausaine vaikuttaa samalla tavalla kuin vaikkapa esimerkiksi SSRI-lääkkeet? Ekstaasissa on periaatteessa samanlainen vaikutus, mutta se painii voimakkuuden puolesta vähän eri sarjassa. Kannabista ei kai määrätä masennukseen.

[alja]

joku kirjoitti:

- en voi mitenkään uskoa, että sellainen ihminen olisi aidosti tyytyväinen saadessaan LÄÄKETTÄ, vaan huomiotahan sellainen henkilö kaipaa

huomiota! juu huomiota, positiivista sellaista ja rakkautta! mutta vaikka kuinka saisi niin voi sairastua ja sitten ei uskallakaan kertoa kenellekään kun pelkää ihmisten suhtautuvan juuri sillä tavoin kun moni on täällä kertonut - luoksesi tulee hyvä ystäväsi itkien, pyytäen apua, ja kertovan että maailma on musta, ajatukset mustia ja pelottaa ja sinä sanot hänelle että "ota ittees niskasta kiinni, käännä luuseri ne ajatukset positiivisiksi!"
siinä menetätte sen ihmisen, eikä varmasti uskalla hakea apua muualta ja tulos on....no miettikää sitä.

toinen juttu noissa elämänkokemusten vertailussa. ihminen joka itkee kyntensä katkeamista on onnellinen, jos sillä ei sen suurempia murheita ole. ja mä esim oon kateellinen sille kun se voi elää niin simppeliä elämää ja murehtia Turhia. mutta se että se sama tyyppi tulee mulle "vitsinä" heittämään että toivois isänsä kuolevan tai että yrittää tappaa itsensä, tai valehtelee että sen broidi on kuollu joskus ku sitä vähän vituttaa niin menettää mun kunnioituksen täysin. vaikkei tiedä miltä kuolema perheessä tuntuu - tai masennus for that matter - niin ei oikeuta leikkimään vakavilla asioilla. minä en esimerkiksi tiedä miltä abortti tuntuu, tai työpaikan menetys, jne jne, mutta kyllä minulta silti liikenee sympatiaa, myötätuntoa ja auttamisen halua.
onko tälläisessa maailmassa sitten kumma että eristäydytään? että ei uskalleta pyytää apua? että kuollaan yksin?

[Gattaca]

Clay.. sinä et tiedä mitään. Masentuneen tuskatila voi olla yhtä paha kuin pahin fyysinen kipu... tai ei nyt pahempi kuin amputointi tai oksennusmigreeni, mutta melkein.

Neil Hardwick määritteli näin: Vastaava olo kuin joku lähiomainen olisi kuollut edellispäivänä.. ja olo jatkuu ja jatkuu kuukausia tai vuosia.

[Herra Manala]

Mikä huumausaine vaikuttaa samalla tavalla kuin vaikkapa esimerkiksi SSRI-lääkkeet? Ekstaasissa on periaatteessa samanlainen vaikutus, mutta se painii voimakkuuden puolesta vähän eri sarjassa. Kannabista ei kai määrätä masennukseen.

Ei kyse ole nyt siitä määrätäänkö kannabista ja määrätäänkö sitä nimenomaisesti masennukseen, vaan siitä, että puhutaan yleisesti aivojen kemiallista tilaa muuttavista aineista. Aivojen tunteminen on toistaiseksi vielä melko tavalla lapsen kengissä, ja aivokemian tunteminen nykyisessäkin mittakaavassa on vielä melkoisen tuoretta huttua. Onkin mielestäni melko turhaa pilkunnussintaa lähteä erittelemään erilaisten huumaavien aineiden tarkkoja aivokemiallisia vaikutustapoja. Eikä ne aivokemian lääkitystä vaativat sairaudetkaan aina vaadi pelkästään serotoniinin takaisinoton estämistä.

Tosiasia on kuitenkin se, että monet mielialalääkkeistä luokitellaan huumausaineiksi, niiden johdannaisiksi tai niiden kaltaisiksi. Esimerkiksi dekstroamfetamiinia käytetään varsin useasti ADHD:n ja masennuksen hoidossa. Opiaatteja taas käytetään esimerkiksi hermostollisten häiriötilojen hoidossa. Diapameja taas vedetään viihdekäyttöön yms. Samaa paskaa, toinen lääkepaketissa, toinen katukaupassa. Toinen käyttää huumeita kiputiloihin siinä missä kolmas vetää lääkkeitä viinan kanssa saavuttaakseen toivotun euforiatilan.

Ja pointti oli edelleenkin se, että kummaksun syvästi sitä että ollaan valmiita viihdekäytön puolesta sekoittamaan aivojen kemiallista tasapainoa vaan jotta olisi kliffaa, mutta oikeasti aivojen kemiallista tasapainotusta tarvitsevat tuomitaan luusereiksi. Minusta sellainen on aika, noh, luuseritouhua.

[Exsat]

Tämä keskusteluhan alkaa mennä kiinnostavaksi. Ei voi olla herkkä ja/tai hyvä ihminen, jollei syö masennuslääkkeitä.

Onnittelut onnistuneesta tulkinnasta!

[Storytuuli]

!

Siis sinusta on ihan OK ja coolia käyttää aivojen kemiallista tasapainoa muuttavia huumaavia lääkeaineita viihdekäyttöön, niinkuin olet monesti huumausaineita koskevissa keskusteluketjuissa maininnut, mutta näiden huumausaineiksi laskettavien lääkkeiden todelliset tarvitsijat tuomitset luusereiksi?

Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että olet jäänyt jollekin vähän pidemmällekin tripille.

Olen kannabismyönteinen puhtaasti siksi, että se on luonnontuote (kukka). Ei se silti varmasti ihan kaikille sovi sekään.

Mutta tee sinä vaan ihmeessä merkintöjä ihmisten mielipiteistä, kokemuksista ja rasvaprosenteista arkistoosi ja jatka valitsemallasi linjalla keskustelupalstan ylituomarina. Minä sanon silti, että jokainen olkoon oman itsensä lopullinen tuomari ja vapahtaja. Ne ketkä tästä keskustelusta ja sanasta "luuseri" vetivät lopullisen herneen kitusiinsa, voivat itse koittaa kaivella sitä ulos erilaisilla virkkuukoukuilla. En aio pyydellä anteeksi sitä, että kirjoitan asioista, niin kuin minä ne tunnen.

Siinä olet kuitenkin oikeassa, että olen pitkällä, pitkällä tripillä

[Zeb]

Tämä keskusteluhan alkaa mennä kiinnostavaksi. Ei voi olla herkkä ja/tai hyvä ihminen, jollei syö masennuslääkkeitä.

Onnittelut onnistuneesta tulkinnasta!

Jep, sahanpurupainotteinen suoritus tällä kertaa.

[Starflare]

Tämä keskusteluhan alkaa mennä kiinnostavaksi. Ei voi olla herkkä ja/tai hyvä ihminen, jollei syö masennuslääkkeitä.

Onnittelut onnistuneesta tulkinnasta!

Jep, sahanpurupainotteinen suoritus tällä kertaa.

Sahanpurut lienevät kastuneet.

[ManZel]

En ole koskaan käyttänyt, eikä kyllä tarvettakaan ole ollut. Onneksi.

[Herra Manala]

Mutta tee sinä vaan ihmeessä merkintöjä ihmisten mielipiteistä, kokemuksista ja rasvaprosenteista arkistoosi ja jatka valitsemallasi linjalla keskustelupalstan ylituomarina.

Mukavaa, että jaksoit provoutua tällä tavalla asiallisesta kommentistani provottuasi ensin itse asiattomasti muita luusereiksi ja helpon tien valitsijoiksi ihan kybällä. Katsos kun jokainen meistä on hyvä jossain. Minä itse olen hyvä herättämään tunteita ja nostamaan myrskyjä. Itse asiastahan minä en sinäänsä tiedä juuta enkä jaata, mutta intuitioni kyllä ohjaa minua ihan kybällä.

[Tiikeriankka]

Kerran kokeilin syödä litran jäätelöä vitutukseen. Kai se toimi...

Toimii. Saattaa jonain viikkoina mennä varmaan 4:kin litraa jäätelöä. Siitä tehdään anti-vitutus juomaa.