nojoojust kirjoitti:
..Itse asiassa meidän Noonimme on tavannut Mollin vain kerran, ja sen ensireaktio oli TAPAN-TAPAN-TAPAN. Ja Molli seisoi paikallaan tyhmänä eikä edes tajunnut että sen kimppuun oli käyty, vaikka Noonikin on iso..
Hei, meinasi jäädä tämä viesti välistä kokonaan.. *Herännäinen*
Onko Nooni samainen koira, jonka kita näkyy varsin antavasti gallerian kuvassa? :)
.. Minulla itselläni ei siis ole mitään pieniä koiria vastaan, pidän niistä ja haikailenkin välillä pikkukoiran perään, Mollin elämä vain on ollut niin vaikeaa, koska se haluaa olla kaikkien ystävä, jopa kissojen. Lähinnä omat kissamme ovatkin olleet se syy, miksi koiramme ovat isoja. Kaikki koirat kun kuitenkin jossain määrin leikkivät kissojen kanssa, eikä koskaan voi olla varma siitä, ettei leikki muutu todeksi. Kissat ovat kuitenkin niin paljon ketterämpiä kuin isot köntyskoirat, joten siksi niiden seura on turvallisempaa. Toisaalta meidän Kultu-kissamme muutti kotiin, missä on chihuahua, ja ne ovat kuulemma ylimmät ystävät, ystävystyivät heti ensimmäisenä iltana, joten sellaisen hankkimista ehkä jopa uskaltaisi harkita..
Koirat mieluummin tosiaan tuntuvat olevan kaveria kissojen kanssa kuin päinvastoin, meksikolainen ukkelikin on sangen suosiollinen kissoja kohtaan ja ne taasen (joskus kohdatessaan, ei kuitenkaan aivan kosketusetäisyydeltä turvallisuussyistä johtuen: kissojen kynnet) aikas hämmentyneen oloisia itsensä kokoisen komistuksen edessä. Kissat olleet silmät ympyräisinä ja ihmeellisesti hipsineet hypelleet lähemmäs ja lähemmäs meksikolaista - kaikista reaktioista on voinut nähdä että ne eivät ole todellakaan olleet varmoja siitä mihin otukseen ovat ns. törmänneet.
Hauskin (surkuhupaisaa pikemminkin kun syvemmin aattelee) näky oli se, kun meksikolainen kerran vastaavanlaisessa kissakohtaamisessa nosti hieman etukäpäläänsä kuin innostuneena tervehtimään kissaa ja näytti niin iloiselta uuden tuttavuuden edessä, mutta kissapa vastasi siihen ilotervehdykseen puimalla nyrkkiään ilmassa (kyllä, olen nähnyt tämän). Tämän jälkeen kommunikointi ei edelleenkään oikein natsannut ja meksikolainen todella luuli tätä kissan nyrkin heilutusta mukavaksi eleeksi ja näytti entistä terhakammalta.. valmiina kaverustumaan kissan kanssa. Kissa kääntyi sijoillaan sähäkän oloisesti ja jätti meksikolaisen orpoihin fiiliksiin luokseni. Lohdutin..
Mollin heit ovat vaaleanpunaisia, mikä tekeekin siitä niin surkuhupaisan. Varmasti sen yksinkertaisuus on suurin syy sille, että se on kehittänyt noita ennakkoluuloja..
Tai sitten Molli on lempeyden jättiläinen ja jos siinä lempeydessä on kuitenkin älyä..
.. Pidän enemmän kissamaisista, itsenäisyyteen kykenevistä koirista, joita ei edes pysty kouluttamaan robotiksi vaikka parhaansa yrittäisi. Siksipä Duuri ja Nooni ovatkin alunperin itsenäiseen työskentelyyn tarkoitettuja vuoristokoiria.
Samoin.