Ensimmäinen kosketus oulunmurteeseen oli kun naapurin tyttö tuli kysymään "Alakko nää mua?" ja minä kysyin vieressä seisovalta äidiltä että mitä tuo tyttö haluaa. Kotona meillä puhutaan jyväskylää with a pohjoispohjalainen twist. Järkytystä aiheutti aikoinaan pikkuveljeni ilmoittaessaan haluavansa "pannaania". Juu. Koulussa tietty oli pakko puhua oulua, turpiinhan sitä saa jos alakaa hienostelemaan jollai vieraila kielilä(hyyyiih, ihan noin pahasti en sentään puhunut;) ) Minusta Oulussa puhutaan aika kamalasti. Vieläkin puistattaa kun aikuiset ihmiset puhuvat ratiosta tai laukun hihinasta. Toisaalta, vanha murre on paljon hauskempaa kun siinä on niin paljon lainasanoja ruotsista. "Löytyykö siltä röökkynältä hantuukia?"
Savo on kyllä toinen kieli joka ei kauneuskilpailuissa pärjää. Tampere on vähän siinä ja siinä, ehkä ei niin kaunista mutta hieman huvittavaa. Lappilaisten ja karjalaisten miet ja siet ovat aivan ihquja, samoin tykkään jänkhäläisten puheesta
Stadin slangista olen aina tykännyt, siinäkin ruotsalaislainat antavat kivan säväyksen, ja pidän siitä nuotista. Stadilaisilta oppii aina hyviä sanoja, viimeksi opittu "speksei". Uuh. Ja ihan parhautta on erään Anna P.:n harrastama oulun/stadin miksailu, hän saattaa lähteä vaikkapa himmaan dokkaileen. Myös Turussa puhutaan hauskasti, erityisesti pidän siitä että (vähän niinq)konditionaalia käytetään imperfektin tilalla, nuuH.
Tästä aiheesta voisi tässä virkeystilassa

kirjoittaa vielä parikymmentä sivua, mutta säästän teidät moiselta. Tässä analyysissä

raapaistiin vasta murre/aksentti-innostukseni pintaa. Pakko vielä mainita svedujen "skeånska" ja englannista nooh-skotti-irkku-cockney ainakin

Ehkä tästä aiheesta saa jatkaa huomenna, pliis?
Vielä pakko mainita, että minulle selvisi vasta viitisen vuotta sitten ettei "pahki" olekaan ns. yleissuomea. Siis daa.