Ajoin Heinolasta Iisalmeen, aikavälillä 19.50-23.50. 337 kilometriä. Mankka hajosi vasta kolmenkymmenen kilometrin jälkeen, eli loput 307 kuuntelin vain unettavaa renkaiden huminaa. En pysähtynyt kertaakaan, tupakoin ketjussa ja söin mansikkajogurttisuklaata.
Kirosin kanssa-autoilijoita ja ikävöin. Mukava tapa viettää aikaa.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Karkuriheppa oli siis se varsa, josta taitaa tulla todellinen ongelma. Se oli nimittäin _ryöminyt_ sähköpaimenlankojen alta. Ilmeisesti täytyy laittaa vielä yksi alalanka, melkein maan tasalle, mikä teettää kesäisin sikana hommaa, jos aidanalus täytyy niittää kovin usein. En ole koskaan ennen edes kuullut ryömivistä hevosista, en edes sirkuksessa.
Katoin Eurofiisu vinaaleja ja kauhistelin kuinka kammottava biisi Janen VIP on..
Mietin, kuinka väsynyt olen ja että onneksi en lähtenyt baariin nuokkumaan.
Sitten menin nukkumaan ja näin oikein mukavia unia.
Mä olin töissä niinkuin olen nyt taas, ja koneet kaatui jo kerran jo jouduin soittaa päivystäjän apuun. Nyt kaikki rauhallisesti ja Milosevicin ruumiinavaus tehdään huomenna...
Mä ostin tänään Clas Ohlssonilta pienen työkalupakin meikkilaukuksi...
Käväsin syömässä hyvän ystäväni kanssa, vuodatin sisimpäni --> helpotti.
Menin kotio, luin hetken aikaa, rapsuttelin kissaa ja makasin sängyssä kunnes uni tuli.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
