Aivan. Epämiellyttävien asioiden kohtaaminen on yleensä kannattavampi vaihtoehto kuin niiltä pakeneminen.nojoojust kirjoitti:Itse asiassa pidän todennäköisempänä, että ystäväksi päätynyt ihailija jopa jossain vaiheessa ymmärtää, miksi suhde ei sen toisen näkökulmasta ollut hyvä valinta. Ja harvemmin sen ymmärtäminen johtaa samanlaisiin tuntemuksiin omasta riittämättömyydestä kuin pelkkä torjutuksi tuleminen.
"Ollaan vaan kavereita"
-
EveryWoman
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Kumma kyllä, olen ollut huomaavinani, että jotain joskus saavuttaneilla miehillä on merkillistä taipumusta öykkäröintiin, varsinkin Suomessa.Mylwin kirjoitti:Meillä on koulussa 3453453 esimerkkiä täysin katteellisesta itseluottamuksesta, joka on johtanut öykkäröintiin. Itsevarmuuden ja nöyryyden tasapaino kai lienee se avain sivistykseen.
Luulisin sikäli olevani moisesta vapaa, että pidän johdonmukaisesti kaikkia saavutuksiani melko mitättöminä. Kompensoin tämän vaatimattomuuteni tietysti käyttäytymällä muuten huonosti ja joskus arrogantisti, mitä kyllä häpeän kohtuullisesti jälkikäteen.
-
RolloTomasi
Minua kiinnostaisi tietää, mikä tunne on naisten vastine sille, että mies tuntee itsensä eunukiksi. Tai sille, että torjutuksi tulemisen tunnetta parhaiten helpottaisi kastraatio.nojoojust kirjoitti: Ja harvemmin sen ymmärtäminen johtaa samanlaisiin tuntemuksiin omasta riittämättömyydestä kuin pelkkä torjutuksi tuleminen.
-
Aito_Johanna
No minä ajattelin joskus Elämäni Rakkautta (muka, hah) surressani, että olisi hyvä, jos apteekista saisi pillereitä, jotka poistaisivat ihmisestä läheisyyden kaipuun yms. elämää vaikeuttavat tunteet.RolloTomasi kirjoitti:Minua kiinnostaisi tietää, mikä tunne on naisten vastine sille, että mies tuntee itsensä eunukiksi. Tai sille, että torjutuksi tulemisen tunnetta parhaiten helpottaisi kastraatio.
-
RolloTomasi
Ai. Minäkin olen tuon suuntaisia ajatellut, mutta en kuitenkaan apteekista saatavina pillereinä. Ennemminkin olen usein pohtinut, että miten saisi mielensä sellaiseen tilaan, ettei olisi tunteita ollenkaan ja näkisi toiset ihmiset vain mekaanisina koneina tai numerosarjoina, tai oikeastaan kokisi koko maailman niin. Tunteethan ovat lopulta tarpeettomia.Aito_Johanna kirjoitti:No minä ajattelin joskus Elämäni Rakkautta (muka, hah) surressani, että olisi hyvä, jos apteekista saisi pillereitä, jotka poistaisivat ihmisestä läheisyyden kaipuun yms. elämää vaikeuttavat tunteet.
Tässä se taitaa olla tiivistetysti sanottuna.sinkkumatti kirjoitti:Kiva ihastuneena tyytyä vaan kaveruuteen ja katsoa vierestä, kun oma kaveri vie ihastuksen kohteen sun nenän edestäirmelianneli kirjoitti: 'vain kaveruuteen'.
Lukaisin keskutelut läpi ja näyttäisi siltä, että tämä kaveruusjuttu on naisille helpompi.
Minulla on kyllä naispuolisia ystäviä, jotka jakautuvat eri luokkiin:
Muutama, jotka ovat kyllä hyviä tyyppejä, mutta joita en muuten koe puoleensavetävinä. Ei kyllä ystävinä kärkipäästä.
Off-limits-tapaukset kuten ystävieni, vaimot, tyttöystävät tms. Joskus kyllä on ollut hilkulla sortuminen kiusaukseen. Kuten Oscar Wilde totesi "Voin vastustaa kaikkea muuta paitsi kiusausta".
Entiset seurustelukumppanit/tyttöystävät, joiden kanssa on ollut aikansa mukavaa, mutta on sitten erottu ja jälkeenpäin todettu, että hyvä ratkaisu.
Nämä muutamat exät ovat osoittautuneet ehdottomasti parhaiksi ystäviksi ja olen ystävä myös nykyisten miestensä kanssa.
When the going gets weird, the weird turn pro.
Dr. Hunter S. Thompson
Dr. Hunter S. Thompson
-
McJanne
- Kitisijä
- Viestit: 8611
- Liittynyt: 13.11.2005 23:14
- Paikkakunta: Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!
HiiHoo, sanoisinko että aika fifty-sixty menee exät ja rehvikuNppanit.
Jotkut yrittää jututtaa, toisia koitan itse ja kolmas taho on se jonka kanssa ollaan überkavereita, ellen jopa sanoisi ystäviksi.
Yleisesti ottaen "ollaan kavereita" haisee kyllä vahvasti tekosyille, vittuako sitä selittämään, ei mene varmasti pitkään selvittää että tuleeko niitä yhteyksiä pidettyä.
Arvostan itse suoraa puhetta, jos ei niin ei... tästä seuraa että jos kaveruuttaa niin kaveroidaan sitten, no problem. Välimaasto on se kamalin paikka minne voi joutua.
Hih, vähän sama homma kun koirien/muiden lemmikkien kanssa; ei saisi liikaa kiintyä heti vaan hitaalla liekillä kehittää sitä tunnetta tiedostaen että keskimäärin ne kuitenkin päätyvät Mr. Manalan majoille ennen omistajiaan.
(no okei, vähän tyly vertaus, pitäkee kippeenänne)
Jotkut yrittää jututtaa, toisia koitan itse ja kolmas taho on se jonka kanssa ollaan überkavereita, ellen jopa sanoisi ystäviksi.
Yleisesti ottaen "ollaan kavereita" haisee kyllä vahvasti tekosyille, vittuako sitä selittämään, ei mene varmasti pitkään selvittää että tuleeko niitä yhteyksiä pidettyä.
Arvostan itse suoraa puhetta, jos ei niin ei... tästä seuraa että jos kaveruuttaa niin kaveroidaan sitten, no problem. Välimaasto on se kamalin paikka minne voi joutua.
Hih, vähän sama homma kun koirien/muiden lemmikkien kanssa; ei saisi liikaa kiintyä heti vaan hitaalla liekillä kehittää sitä tunnetta tiedostaen että keskimäärin ne kuitenkin päätyvät Mr. Manalan majoille ennen omistajiaan.
(no okei, vähän tyly vertaus, pitäkee kippeenänne)
Kirjoitan tätä alasti
http://www.valt.helsinki.fi/katal/RolloTomasi kirjoitti:olen usein pohtinut, että miten saisi mielensä sellaiseen tilaan, ettei olisi tunteita ollenkaan ja näkisi toiset ihmiset vain mekaanisina koneina tai numerosarjoina, tai oikeastaan kokisi koko maailman niin. Tunteethan ovat lopulta tarpeettomia.
Erikoistu vielä ekonometriikkaan.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
-
RolloTomasi
Minulla olisi paljon opittavaa ekonometriikasta ainakin Exsatilta.urpiainen kirjoitti:http://www.valt.helsinki.fi/katal/
Erikoistu vielä ekonometriikkaan.
-
Exsat
Ekonometriikasta en tiedä, mutta edellä kuvailtuun pääsee ihan helposti hankkimalla sellaiset lapsuudentraumat, että päättää jo kymmenvuotiaana, että on parempi, jos ei tunne liikaa. Muutamia miinuspuoliakin tosin löytyy, mutta ahkeralla harjoittelulla ne saa kätevästi työnnettyä jonnekin taka-alalle niin, etteivät ne ajoittaista itsetuhoisuutta kummemmin pääse häiritsemään.RolloTomasi kirjoitti:Minulla olisi paljon opittavaa ekonometriikasta ainakin Exsatilta.urpiainen kirjoitti:http://www.valt.helsinki.fi/katal/
Erikoistu vielä ekonometriikkaan.
-
killkill
-
RolloTomasi
Anteeksi, erehdyin. Ymmärrät vain korkeamman tason matematiikkaa?Exsat kirjoitti: Ekonometriikasta en tiedä...
Itsetuhoisuus sekin on tunteiden aiheuttamaa (kuten sekin että pidät jostakin).Exsat kirjoitti: Muutamia miinuspuoliakin tosin löytyy, mutta ahkeralla harjoittelulla ne saa kätevästi työnnettyä jonnekin taka-alalle niin, etteivät ne ajoittaista itsetuhoisuutta kummemmin pääse häiritsemään.
Mutta se ei tee tunteita tarpeellisiksi.killkill kirjoitti:selluloidiviihdehän ei millään muotoa pyri koskettamaan katsojaansa tai vetoamaan hänen tunteisiinsa
Viimeksi muokannut RolloTomasi, 11.03.2006 2:01. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
nojoojust
Superpallot tekevät tunteet tarpeellisiksi. Jos on ollut huono päivä, lohduttaa Porvoon S-marketin superpalloautomaatin ulos pullauttama pallo paljon. Niitä haetaan kun päivät ovat helvettiää, otetaan muovipussi mukaan ja rikotaan 50,- euroiksi. Sitten ihaillaan 50 uutta hienoa palloa, aina siellä on vähintään 1 tai 2 uudenlaista ja hienoa. Jos taas on ollut iloinen päivä, on yksi superpallo suorastaan piste iin päälle. Silloin valitaan mittari tarkkaan, Oulunkylä S-market on hyvä, kuten myös yksi niistä moottoritiehuoltamoista minkä tahansa moottoritien varrella. Silloin metsästetään harvinaisuutta, palloa jonka sisällä on nukke, kaalimato, hämähäkki, lehmä tai kartano.RolloTomasi kirjoitti:Mutta se ei tee tunteita tarpeellisiksi.
Kotona kun vielä ripustaa kattoon katiskan, ja sijoittelee kaikki superpallot sen sisään, on harvinaisen helppoa saada aikuiset ihmiset leikkimään:
"Entä jos mä vedän tästä?" PLOK-PLOK-PLOK-PLOK-PLOK...
-
RolloTomasi
-
nojoojust
Kyllä ne tunteet ovat, ne eivät vain jaksa kaivautua esiin. Itse asiassa noilla superpalloilla oli ihan oikea funktio, ne katkaisivat ne jumittavat ajatuskuviot ja pakottivat välttämään tavallista kaavamaista kaupassakäyntiä. Kaupassa-käyntiin saattoi liittyä jopa (kaupan ulkopuolelta ostettujen) pallojen sijoittelu kaikkiin taskuihin, sukkiin, kenkiin, pipon alle ja vaikka hihoihin. Aina jokin niistä karkasi, ja kun sen oli napannut, oli eksynyt pois masennuksesta.RolloTomasi kirjoitti:Eivät tee. Koska jos ei ole tunteita, ei tarvitse lohdutusta huonoon päivään, eikä sellaista voisikaan saada.nojoojust kirjoitti: Superpallot tekevät tunteet tarpeellisiksi. Jos on ollut huono päivä, lohduttaa
Lääkärit tekevät tuota eksytystä sähköhoidolla, eli hoidon tavoitteena on saada pois tietyt käyttäytymismallit, joiden taipumuksiin kuuluu masennuksen vaikeuttamisen.
Mutta kuten sanottu, jokin tuollainen täysin merkityksetön asia (kuten autojen rekisterikilpien keruu), jonka perusominaisuus ilahduttaminen on, toimii erinomaisena masennuksenkarkoittajana.
-
RolloTomasi
-
Zeb
Tunteet ovat ihmiselle (ja uskoakseni myös eläimelle) motiivi tehdä yhtään mitään. Puhdas järkeily ei siihen riitä, vaikka usein järkeilemällä selvitämmekin itsellemme miten kannattaa toimia saadakseen positiivisia tunteita.RolloTomasi kirjoitti: ...huomaat varmaan itsekin, että perustelet tunteiden tarpeellisuutta vain esittämällä erilaisia tunteita.
Et ole onnistunut perustelemaan niiden tarpeellisuutta.
Mikäli mikään ei tunnu miltään, niin miksi yleensä nousta sängystä ? (Liippaa ohesta myös depression ydinkysymyksiä.)
-
eps
Lisäksi tunteet ovat lajille tärkeät. Ilman tunteita ei osattaisi pelätä vaaraa, ei haluttaisi lisääntyä, ei hoidettaisi jälkeläisiä eikä ylipäänsä tehtäisi mitään, mikä tuottaa mielihyvää.Zeb kirjoitti:Tunteet ovat ihmiselle (ja uskoakseni myös eläimelle) motiivi tehdä yhtään mitään. Puhdas järkeily ei siihen riitä, vaikka usein järkeilemällä selvitämmekin itsellemme miten kannattaa toimia saadakseen positiivisia tunteita.RolloTomasi kirjoitti: ...huomaat varmaan itsekin, että perustelet tunteiden tarpeellisuutta vain esittämällä erilaisia tunteita.
Et ole onnistunut perustelemaan niiden tarpeellisuutta.
Mikäli mikään ei tunnu miltään, niin miksi yleensä nousta sängystä ? (Liippaa ohesta myös depression ydinkysymyksiä.)
Lisäksi tunteeton elämä on hemmetin tylsää. Tunteet tekevät elämästä elämisen arvoisen.
e.
-
RolloTomasi
-
slam
-
Exsat
-
RolloTomasi
-
EveryWoman
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
En puhunut lopputuloksesta vaan keinoista. Itsevarma henkilö tietää, mikä on paras tapa saavuttaa haluamansa. Eri asia on se, toimiiko se paraskaan tapa. Olen silti valmis väittämään niinkin, että mitä paremmin tietää mitä todella haluaa, sitä varmemmin sen myös saavuttaa käytännössä. Hullunkurista?Mylwin kirjoitti:Haluamansa saavuttaminen ei tosin ole vain itsensä tuntemisesta kiinni, vaan vahvasti tilannesidonnaista.EveryWoman kirjoitti: No yritetään nyt jotenkin kuvailla itseluottamusta. Itseluottamus johtuu itsetuntemuksesta. Siitä, että tietää mitä haluaa ja miten parhaiten haluamansa saavuttaa.
Eivät ainakaan minun määritelmälläni. Kuinka monta kokonaisvaltaisesti onnellista ihmistä tiedät, jos olet itsellesi niin rehellinen kuin kykenet? Minä en taida tietää kuin yhden tai kaksi (ja korkeintaan kolme), joita oikeasti pidän onnellisina. Sen näkee heistä ja sen tuntee heidän läheisyydessään. Sitä ei kerta kaikkiaan voi olla huomaamatta (enkä nyt tarkoita sellaista ällöä päälleliimattua jenkkifilmaamista). Enkä tiedä yhtäkään ihmistä, jonka mielestä nämä tyypit eivät olisi onnellisia. Sattumoisin he ovat tuntemistani ihmisistä myös kaikkein vähiten muita ja itseään vahingoittavia.Tulevathan jotkut ihmiset onnelliseksi (mikä nyt on sitten se onnellisuuden absoluuttinen käsite? voiko sellaista edes määrittää?) vaikka tietävätkin vahingoittavansa muita.Tämä siksi, että itsensä tunteva ihminen ymmärtää olevansa itsekin onnellisempi silloin kun ei vahingoita muita (ja lisäksi osaa ja uskaltaa toteuttaa tätä käytännössä).
Sitä käsitystä ei voi perustella, mutta sen voi todeta käytännössä. Mitä vähemmän vahingoittaa itseään ja muita, ja mitä enemmän rakastaa itseään ja muita, sitä onnellisemmaksi olo muuttuu. En tiedä miksi näin käy, eikä minun tarvitsekaan sitä tietää. Minulle riittää että se toimii.Käsitykseen, että pelkästään tekemällä hyviä asioita voi tulla onnelliseksi, en oikein jaksa uskoa.
Tämä nyt on tosi OT, mutta: on hyvä muistaa että se, mikä Äksästä näyttää yllä kuvaillulta, voi Yylle olla juurikin sitä asioihin perustuvaa keskustelua. Itse en esimerkiksi ole yhtään kiinnostunut keskustelemaan pelkän retoriikan vuoksi, vaikka minun toistuvasti väitetäänkin niin tekevän....vihaankin perinteistä filosofista analogioihin ja olettamuksiin perustuvaa väittelyä (vaikkapa turkistarhausketjussa) konkreettisista asioista. Näissä väittelyissä ei mitata asioiden oikeutta tai mielipiteitä, vaan sitä kuka keksii parhaat sutkautukset ja vertauskuvat.
Kerro niistä yksi?Meillä on koulussa 3453453 esimerkkiä täysin katteellisesta itseluottamuksesta, joka on johtanut öykkäröintiin.Tuossa onkin sitten varmaan kyse siitä katteettomasta itseluottamuksesta, jota en itsevarmuudeksi haluaisi edes nimittää, koska se on loppujen lopuksi tyhjää (ja saattaa johtaa jopa tuohon mainittuun öykkäröintiin).