Kitinä

Tänään jo selkeästi virkeämpi, haen silti pimennysverhon makkariin. Lisääntynyt valo verottaa yöunia, en tykkää.

Päässä soi jostakin syystä "I am addicted and I just can't get enough". Jotakin tarttuvaa siinä biisissä.

Vuorokausi aikaa siivota naapurikämppä, ja broidi teki oharit. Jotta kiitti vitusti.

Oisko kellään puskutraktoria?

Jännää jengiä löytyy kyllä pitkin maailman sivun.

Henksu-hahmo talossa on päättänyt, että jos työvuoroja veivataan tarpeeksi edes ja takas, vastataan ihmisten ilmoituksiin myöhästyneistä palveluista " koittakaa selvitä" kommenteilla, ja kerätään vielä vähän lisäpalveluja, niin kiire hellittää.

Oli hyvä koittaa selittää että tästä on turha pitää länsi naapuri-henkisiä diskuteeraus sessareita, kun ainoa asia joka voi auttaa on enemmän tekijöitä ja resursseja. Vaikea vissiin tajuta, että jos yksi ihminen pyörittää 3 palvelua yksin+2 puhelinlinjaa, niin ei tarvi ihmeitä tapahtua että homma ruuhkaantuu..

Sissos!! Nyt vasta hokasin mitkä lämppärit Foo Fighters -keikalle on tuupattu! Kokolailla kivaa :) Kannatti panostaa. Rock ON!!

Ihanaa. Mein uudessa ovessa lukee sekä mein että tyttären sukunimi. Ja miun muru tulee huomenna Epsooseen. Tässä ei ny voi ku hymyillä ja jaksaa väkisin vanhan kämpän raivausta, kun naapuritki lupas auttaa

Tilasin tavaraa verkkokaupasta, mutta koska kyseessä on hiukan epäilyttävä pulju niin annoin epävirallisen sähköpostiosoitteen.

Tänään aivan sattumalta sitten vilkaisin ko. osoitteen roskapostiosiota ja siellähän oli Itellan ilmoitus viime perjantaina saapuneesta paketista. Kotiin tai kännyyn ei ole tullut infoa.

Paska pulju, Itella siis.

Miks kipeenä huomaa kotona kaiken mitä pitäis tehdä esim. siivota, korjata, järjestää ym? Mut terveenä ne asiat ei vois vähempää kiinnostaa ja kipeenä ei yksinkertasesti jaksa. Mikä stanan järki siinäkin on?
Onneks ysti käy mulle kaupassa ja tulee pitämään seuraa

Puolen tunnin päikkärit sohvalla suoritettu. Ei ollu tarkoitus, mutta nukahdin aivan väkisin. Virkisti hieman

Mää otin vaan kolmen tunnin helpotus-päikkärit, kun vanhan asunnon ei tarviikaan olla tyhjä ja puunattu ko vasta viiden päivän päästä. Kukaan ei kuulemma ole edes ollut kiinnostunut siitä. Voivoi.
Ravitsen nyt itseni lasten jämillä kuten kunnon äidin kuuluu, perunoita ja nakkikastiketta kylmänä, kiitos nam.

Taisi joku flunssan tapainen yrittää päälle. Aamusta asti tukkoinen olo. Väsytti kotiin tullessa pirusti ja vetäsinkin neljän tunnin päikkärit ja vieläkin väsyttäisi. Toivottavasti lähti, mikä lie sitten oli.

Takapihallani on kaksi kaivinkonetta. Koko kylän jätevesi- ja vesijohtoprojektia. Harmi kun lukitsivat yöksi, haluaisin koeajaa, tonkia ja rikkoa paikkoja.

Eikös lukot ole vain amatöörejä varten?

Ou nou. Mun lapsi meni ekan kerran yökylään yksin jonnekin muualle kuin mummolaan. Mun vauva meni naapuriin. Siitä on tulossa jo iso mies . Kohta se muuttaa jo kotoa pois (kunhan oppii eka pyyhkimään takapuolensa)

^On se jännä miten muut vanhenee ja ite vaan pysyy aina nuorena ja upeena. Hyvin sillä menee naapurissa, sulla se isompi hätä taitaa olla

En muut suosittele kattomaan leffaa Mask vuodelta 85 jos on herkkä itkemään ja seuraavana aamuna on työhaastattelu. Hmm.. kait tää silmien punasuus laskee aamuun mennessä?

exPertti kirjoitti:Päässä soi jostakin syystä "I am addicted and I just can't get enough". Jotakin tarttuvaa siinä biisissä.

Se soi sun päässä siksi kun olet addiktoitunut etkä saa tarpeeksi. Pupu kysyy taas (oisko toinen tai kolmas kerta), kuka on se tytteli johon olet kovasti kyrpä sojollaan.

RP kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Päässä soi jostakin syystä "I am addicted and I just can't get enough".

Se soi sun päässä siksi kun olet addiktoitunut etkä saa tarpeeksi.

Sori pakko =D

RP kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Päässä soi jostakin syystä "I am addicted and I just can't get enough". Jotakin tarttuvaa siinä biisissä.

Se soi sun päässä siksi kun olet addiktoitunut etkä saa tarpeeksi. Pupu kysyy taas (oisko toinen tai kolmas kerta), kuka on se tytteli johon olet kovasti kyrpä sojollaan.

(Tällä kertaa) addiktion kohteena on vain se kappale.

Kyrpä sojottaa vasemmassa lahkeessa, mutta innottoman oloisena.

Ja naisrintamalla on pieni vaippoja kantava nainen, joka tulee jossakin kohtaa kutsumaan minua isiksi. Isin pikkunen.

Muuten naisrintamalla onkin hiljaisempaa. Viimeinen positiivinen muisto on, kun jonkun liikuntaketjun jälkeen katselin Suvisen galleriakuvia pohtien häntä juoksemassa ahon laitaa, mahdollisesti ilman paitaa.