Dave kirjoitti:par-sky kirjoitti:Olen. Tähän vielä yhdistettynä ensisilmäyksellä huumaantuminen. Näin toisen turun terminaalin toisella laidalla. Ei ollut edes vaihtoehto etten heti menisi luokse.
Hassua. Luulin, ettei tollaista tapahdu oikeasti.
Leffamatskua. Johtaako yleensä mihinkään. Tai entäs jos ei uskallakaan toimia kuten pärsky toimi?
Tietysti panomiehillä noin. Muistanpa kun olin Joudenin kanssa yökerhossa. Kesken kaiken Jouden sanoi: "Minua kutsutaan tuonne", ja meni jutskaamaan jonkun misun kanssa, Ilmeisesti öögaa oli heitetty. Rubiininpunaisen käyttö estyi, koska minä sabotoin, heh.
En olekaan vielä kertonut sitä kaikkein surkeinta "Naisjuttuani". Niitähän siis on ollut noin neljän vuoden välein, potentiaalisiakaan. Aiempi oli neljä vuotta aikaisemmin eläinfysiologian harjoitusten työparini Marja, jonka kanssa siis tapoimme elukoita ja tongimme niiden sisälmyksiä.
Tämä oli siitä neljä vuotta. Opiskelin historiaa, ja hain alkumerkintää jostain luentosarjasta. Olin aiemminkin huomannut blondin, joka muistutti elävästi TV-sarja "Taisteluparin" Makepeacea. Olin päätellyt, että on "tasoni" yläpuolella. Nimensä oli Tuija. No nytten laiskasti silmäilin alkumerkinnän hakijoiden jonoa. Silmäni pysähtyivät siihen blondiin. Hää kahtoi minua silmiin. Minä häntä, pitkään.
Seuraavilla luennoilla joskus vilkuiltiin puolin sun toisin. Hymyiltiin. Mutta tietenkään en uskaltanut puhutella ollenkaan!! Tuntui kiusalliselta.
Taisi turhautua. Jonnekin muulle luennolle mennessä oltiin ovella peräkkäin ja hän jo kysyi, käynkö sillä luennolla. Sanoin että joo, Hannu Soikkanen tämä. Ilmeisesti vaikutin jo stalkkerilta!
Kerran joku luento olikin peruttu. Silti taas Yliopiston vanhan puolen salille yhtä aikaa. Sali oli tyhjä. Poistuessamme käveli edellä ja perkele vielä keikutti persettään ihan vittuillakseen. Silloin viimeistään olisi pitänyt pyytää kahville tai jotain, mutten uskaltanut. Siitä edespäin vältin katsekontaktia.
Siis minulla on rakkauselämän surkeuden maailmanennätys!!