Vauva tuli taloon

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

exPertti kirjoitti:
Herra puhuu viisaita. Meillä suurimman ongelman parisuhteelle lasten kanssa on tuonut se, että minulle tuo suurta iloa arjen pyörittäminen pikkuihmisten kanssa ja puoliso tuntuu kaipaavan jotakin täysin muuta ajoittain.


Voi kauhistuksen kanahäkki. Ennen muksua tuli ajoittain otettua irtiottoja arjesta, yhdessä ja erikseen. Eli suomeksi sanottuna tehtyä jotain täysin normaalista poikkeavaa. Onhan se ihan megahirveä ongelma jos sitä vielä kehtaa lapsellisenakin haluta.

Kauhistus.
Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 6842
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Viesti Kirjoittaja So Hard »

RP kirjoitti:
exPertti kirjoitti:
Herra puhuu viisaita. Meillä suurimman ongelman parisuhteelle lasten kanssa on tuonut se, että minulle tuo suurta iloa arjen pyörittäminen pikkuihmisten kanssa ja puoliso tuntuu kaipaavan jotakin täysin muuta ajoittain.


Voi kauhistuksen kanahäkki. Ennen muksua tuli ajoittain otettua irtiottoja arjesta, yhdessä ja erikseen. Eli suomeksi sanottuna tehtyä jotain täysin normaalista poikkeavaa. Onhan se ihan megahirveä ongelma jos sitä vielä kehtaa lapsellisenakin haluta.

Kauhistus.


Minusta tuossa on ihan hyvää synergiaa. Poikuus31 jää kotiin hoitamaan iloisena lapsia ja rouva lähtee naapurin rouvan kanssa Turkkiin tai Kanarialle irroittelemaan. Win-Win.
Avioliitto on ihmeellinen asia. Sen avulla kaksi olentoa kestää vaikeudet joita heille ei olisi tullutkaan jolleivät he olisi menneet naimisiin! -Lucky Luke
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 21470
Liittynyt: 08.02.2008 13:51

Viesti Kirjoittaja exPertti »

RP kirjoitti:Voi kauhistuksen kanahäkki. Ennen muksua tuli ajoittain otettua irtiottoja arjesta, yhdessä ja erikseen. Eli suomeksi sanottuna tehtyä jotain täysin normaalista poikkeavaa. Onhan se ihan megahirveä ongelma jos sitä vielä kehtaa lapsellisenakin haluta.

Kauhistus.


Ehkä ongelma on meillä pitempää perua. Minä olen aina ollut paremmin arkielämässä viihtyvä. Toinen taas tuntuu "kestävän" arkielämää kunhan tuulettuu aika ajoin.
Came here for school, graduated to the high life
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

So Hard kirjoitti:
RP kirjoitti:
exPertti kirjoitti:
Herra puhuu viisaita. Meillä suurimman ongelman parisuhteelle lasten kanssa on tuonut se, että minulle tuo suurta iloa arjen pyörittäminen pikkuihmisten kanssa ja puoliso tuntuu kaipaavan jotakin täysin muuta ajoittain.


Voi kauhistuksen kanahäkki. Ennen muksua tuli ajoittain otettua irtiottoja arjesta, yhdessä ja erikseen. Eli suomeksi sanottuna tehtyä jotain täysin normaalista poikkeavaa. Onhan se ihan megahirveä ongelma jos sitä vielä kehtaa lapsellisenakin haluta.

Kauhistus.


Minusta tuossa on ihan hyvää synergiaa. Poikuus31 jää kotiin hoitamaan iloisena lapsia ja rouva lähtee naapurin rouvan kanssa Turkkiin tai Kanarialle irroittelemaan. Win-Win.


Mun haaveet on hieman yksinkertaisempia. Esim. nyt haikailen sänkyyn lukemaan postista saapunutta kirjaa suklaalevyn kera. Tosin taitaa jäädä toteutumatta; pitää kokkailla ja sitten rakennella legoja perheen kesken.
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

Urpiainen, älä postaa jos ei inspaa.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 6781
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

RP kirjoitti:Urpiainen, älä postaa jos ei inspaa.

Ei kun mä olin hidas: Pertin oma kommentti välissä oli jo tehnyt kontribuutioni tarpeettomaksi. Mä huolehdin osaltani siitä, että Kitinä pysyy tiiviinä, nasevana ja aina tiukasti asiassa pysyvänä myös jälkipolville.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 21470
Liittynyt: 08.02.2008 13:51

Viesti Kirjoittaja exPertti »

So Hard kirjoitti:Minusta tuossa on ihan hyvää synergiaa. Poikuus31 jää kotiin hoitamaan iloisena lapsia ja rouva lähtee naapurin rouvan kanssa Turkkiin tai Kanarialle irroittelemaan. Win-Win.


Näkisin, että tuossa skenaariossa Herra pertti voisi ehkä hakea kaveriksi jonkun naapurin milffin eikä rouva pertillä olisi kovaa kiirettä takaisin öskenturkista.
Came here for school, graduated to the high life
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

exPertti kirjoitti:
RP kirjoitti:Voi kauhistuksen kanahäkki. Ennen muksua tuli ajoittain otettua irtiottoja arjesta, yhdessä ja erikseen. Eli suomeksi sanottuna tehtyä jotain täysin normaalista poikkeavaa. Onhan se ihan megahirveä ongelma jos sitä vielä kehtaa lapsellisenakin haluta.

Kauhistus.


Ehkä ongelma on meillä pitempää perua. Minä olen aina ollut paremmin arkielämässä viihtyvä. Toinen taas tuntuu "kestävän" arkielämää kunhan tuulettuu aika ajoin.


Mun on taas vaikea nähdä sitä ongelmana jos joku haluaa joskus hieman tuulettuakin. Riippuu tietenkin mistä suunnasta tuulee. Mutta toistan, olisi ihan kiva päästä sinne sänkyyn lukemaan, sivistymään ja rentoutumaan. On taas hetken kiveMpi kuoria pottuja ja viettää laatuaikaa perheen kesken. Dodih.
Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 9426
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

Mulla on hieman Pertin kaltainen tilanne: itse en kaipaa elämääni oikestaan juuri mitään yhteisiä hienoja juttuja. En vaan kaipaa. Vaimo taas on romantikko, joka välillä elää noista romanttisista yhdessä tehtävistä. Totta kai tämä aiheuttaa joskus, kuten Pertilläkin, yhteentörmäyksiä, vaikka kumpikin tietäisi toisen luonteen tai vaikka asiaa kuinka puitaisiin muuten. Hommahan ratkeaa niin, että kumpikin joustaa.
Yliuuttunut ja liian pieni hurmossetä.
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

Mä olen aina funtsinut että perhe on yksikkö jonka sisällä on pari muutakin yksikköä. Se parisuhdeyksikkö ja sitten se yksilöyksikkö. Ja noita kaikki pitää hoitaa yhdessä ja erikseen.

Parisuhdeyksikköä voi toki hoitaa perheyksikössäkin. Ainakin meidän tytsä tykkää kun mutsi ja faija osoittaa sitä hellyyttä ja rakkautta toisilleen, naama on auringolla. Seurauksena tosin omaa persettäni ajatellen; ennen oli yksi puristelija, nykyään kaksi. Koetaan yhdessä perheenä, juttuja ja tunteita.

Mutta sitten myös ajattelen että se parisuhdeyksikkökin tarvii niitä huoltojuttuja. Oli ne sitten mitä tahansa, riippuu parisuhteesta. Ei kaikkea kertakaikkiaan voi eikä pidäkään kokea pelkkänä perheyksikkönä. Onhan se ihan eri keskustella lapsen läsnäollessa kuin kaksin. On se ihan eri katsoa elokuvaa kotisohvalla kuin vaikka ihan yksinkertaisesti leffateatterin penkillä.

Ja sitten mennään siihen yksilöhuoltoon. Tämä yleensä käsittää itselläni pääasiassa lepuuttelun; oli se sitten harrastus, yksin oleilu, nukkuminen whatever.

Ei se mitään, mä kuulen usein että pariskunnat halajaa sitä laatuaikaa keskenään, joskus ihan vaivaudun kysymään että mitä se sitten olisi, ja yllättäen aika simppelejä juttuja. Ei mitään sirkushuvia vaan vaikka kerrankin yhdessä kaikessa rauhassa syömistä. Ei mun mielestä kovin maata kaatavaa. Mä en muista koska viimeksi oli ns. saanut syödä rauhassa ilman jotain pientä showta.

Mä en pysty näkemään tuuletushaluja ongelmana. Arki on se mistä olen aina nauttinut, ennen muksuakin, mutta kyllä se vaatisi jo nappien vetelyjä etten tuuletushaluja kokisi. Semmonen tasanen olotila ilman mitään valituksen aiheita on mulle sula mahdottomuus, kielisi ehkä masennustilasta ja totaalisesta boreoutista. Siis omalla kohdallani.
Hans Jörgen
Kitinän uhri
Viestit: 824
Liittynyt: 29.07.2011 4:26

Viesti Kirjoittaja Hans Jörgen »

Kyllä ne on jokainen suhde kaatunut viimeistään vauvan tultua kuvioihin mukaan.
Avatar
annepa
Kitisijä
Viestit: 3989
Liittynyt: 19.08.2005 14:09
Paikkakunta: Hki

Viesti Kirjoittaja annepa »

Ööhhh meillähän ei ole lapsia mutta me tarvitaan silti tuuletusta. Molemmat on semmoisia tyyppejä että tarvii omaa aikaa, esim kotona yksin olemista. Lisäksi on erikseen hienostelu eli arjesta poikkeaminen eli että mennään vaikka syömään. Nyt sain lahjakortin Haikon kartanoon, sinne siis ja koiranhoitokin järjestyi mukavasti. Hellu hoksas diilin samppanjamaistelusta ja -perehdytyksestä, se sitten tammikuussa. Miten tämä asia muuttuisi jos kuviossa olisi lapsia? No ei mitenkään koska persoona kaipaa yksinolemista ja hienostelua, oli lapsia eli ei. Voi tietysti olla että olen väärässä mutta nytten lapsettomana olen tätä mieltä. Minusta ei ole mitenkään kummallista että joku kaipaa "parisuhdehuoltoa" ilman lapsia, toisaalta ei sekään ole kummallista että joku voi toimittaa sen "parisuhdehuollon" lapsen läsnäollesakin.

Mielestäni väitös on vähän väärässä ilmoittaessaan totuutena että "onnellisen parisuhteen avaintekijä on se, että koko perhe tekee arkisia askareita yhdessä". Näin VOI olla mutta voi myös olla olematta. Kyllä "parisuhdetta voi hoitaa kotitöiden äärellä ja lasten läsnä ollessa", kyllä VOI, mutta ei se kaikille sovi.

Lisäksi uutisoidaan että "Tutkimuksesta käy ilmi, että onnellisimmat parisuhteet ovat sellaisia, joissa vanhemmat kokevat tyytyväisyyttä vanhemmuudessaan." No niivvarmaan, koska jos ei tunneta tyytyväisyyttä vanhemmuudesta niin tod näk koko pakka on paskana siinä vaiheessa. Varmistuksena vielä että MINUN MIELESTÄ!!!11
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Avatar
Niba
Kitisijä
Viestit: 15901
Liittynyt: 15.08.2005 3:14
Paikkakunta: Hell

Viesti Kirjoittaja Niba »

Perhe on turha ja edesmennyt instituutio, ei ihmiset voi nykypäivänä toteuttaa omia ja työnantajiensa tarpeita jonkun prhe-instutuution kautta!

Perhe on ajalta jolloin katsottiin tarpeelliseksi sitoa ihmiset maahan tai muuhun paikkaan tai asiaan kuten asuntolainaan, kuten agraari tai postmodernissa jälkiteollistuneessa yhteiskunnassa.
Viimeksi muokannut Niba, 02.12.2011 17:45. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Pyyhin Netikettiin..
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2199
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Hirmuinen pisto sydämessa, olen järjestänyt huomiselle juurikin tuollaista vanhempien keskinäistä laatuaikaa ja vippaan tytön yökylään. Ei vaan, luulisin ymmärtäväni tarkoitetun ettei parisuhde ole olemassa vain satunnaisissa kahdenkeskisissä hetkissä vaan myös arjen vanhemmuudessa.

Meille on käynyt vähän niin, että kun sitä kahdenkeskistä aikaa järjestyy, molemmat nauttivat siitä että saavat olla ajatuksineen rauhassa. Yksin yhdessä rentoutuen. Aika näyttää miten suhteelle käy, toivottavasti hyvin sillä halua on vaikkei aina jaksamista.
Elämä kantaa, jos sen antaa
Avatar
exPertti
Kitisijä
Viestit: 21470
Liittynyt: 08.02.2008 13:51

Viesti Kirjoittaja exPertti »

Jotenkin en tuntuu etten viimeksi oikein osannut pukea tätä sanoiksi. Siis, oman elämäni perusteiden lähtökohta on, että osataan ja tykätään elää sitä arkielämää. On siis arkielämän sietokykyä.

Se ei poissulje sitä, että (kuten männä viikonloppuna) mummot oli kutsuttu hätiin ja hra sekä rva pertti kävivät ulkona syömässä ja uimassa yms. Välillä voi ja pitääkin tehdä jotakin yhdessä.

Tarkoitukseni oli puhua parisuhde-elämän perusolettamuksesta. Toinen tykkää peruselämästä, toinen tuntuu juuri ja juuri sietävän sitä.
Came here for school, graduated to the high life
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 6781
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

No mä luulen kanssa, että tässä väärinymmärretään urpiaisen, pertin ja linkkaamani tutkimuksen pointti. Tuskin kukaan on esittämässä, etteikö tietty innovatiivisuus erilaisten elämyksellisten ajanviettotapojen ja erityisohjelmien järjestämisessä olisi hienoa ja varmasti arkea piristävä lisä, joka elävöittää parisuhdetta ja auttaa jaksamaan päivittäisessä puurtamisessa. Pikemminkin kai pointti oli vähän sen suuntainen, että jos käsitteellistää oman olemisensa siihen suuntaan, että perusarki on jotain ei-parisuhdeaikaa tai ylipäänsä rasite, josta pitää pyrkiä pois oikeaan elämään, niin tässä arkivaltaisessa todellisuudessa näin tulee luoneeksi itselleen aika raskaan taakan kantaa. On eroa sillä, monipuolistaako arkeaan vai käsitteellistääkö arjen itsessään sellaisena, josta on pyrittävä pois (toki tämä jälkimmäinenkin on mahdollinen elämänstrategia, kuten Elco esimerkillään todistaa, mutta sitten kannattaa Elcon tapaan välttää (lapsi)perheytymistä). Joten laskekaa vain Pupu, Melnais ja muut niitä defenssejänne: kaikki vieraalta kuulostava ei ole henkilökohtaista hyökkäystä (Persupupulle tämä voisi toimia vähän yleisempänäkin poliittisena suunnistautumisvinkkinä).
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
RP

Viesti Kirjoittaja RP »

urpiainen kirjoitti:Joten laskekaa vain Pupu, Melnais ja muut niitä defenssejänne: kaikki vieraalta kuulostava ei ole henkilökohtaista hyökkäystä (Persupupulle tämä voisi toimia vähän yleisempänäkin poliittisena suunnistautumisvinkkinä).


Haukotus.

Ok Pertsa, nyt ymmärsin sun pointtisia. Nimittäin sulle mä jauhoin, en enää tutkimuksesta. Kuulosti alussa hieman oudolta, mutta toki juunous selvennys selvensi.
Avatar
Kottarainen
Kitisijä
Viestit: 2081
Liittynyt: 18.01.2011 23:14

Viesti Kirjoittaja Kottarainen »

exPertti kirjoitti:Tarkoitukseni oli puhua parisuhde-elämän perusolettamuksesta. Toinen tykkää peruselämästä, toinen tuntuu juuri ja juuri sietävän sitä.


Hienoa jos tuolla kombolla saatte homman toimimaan. Itellä peruselämään tyytymättömyys nostaa päätään lähinnä silloin kun siinä peruselämässä mättää joku isompi juttu. Varmaan jollekin tuo voi olla perusolotilakin.

Ketjun alkuperäiseen aiheeseen. Meillä taloon tuli allerginen vauva ja remontti samaan aikaan. Seurauksena on ollut kaksi väsynyttä ihmistä jotka ovat etääntyneet toisistaan huolestuttavassa määrin. Toivottavasti saadaan tilkittyä tämä rakoilu sitten kun aikaa on taas enemmän. Pyrin pitämään itseni kuosissa koska tiedän, ettei tämä kenenkään muunkaan kanssa olisi paremmin sujunut kun puitteet on mitä on. Pelkään vaan että kohta kun vielä oon hyssyttänyt ja hoitanut kotihommat issekseni muutaman kuukauden, niin ulosmennessäni ihastun vaikka lähimpään puhelinpylvääseen kun se vaikutti niin kiinnostuneelta juuri minusta.
Kottarainen on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
Avatar
NuoriDaavid
Kitinä VIP-jäsen
Viestit: 14469
Liittynyt: 12.05.2011 8:48

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Kottarainen kirjoitti: ulosmennessäni ihastun vaikka lähimpään puhelinpylvääseen kun se vaikutti niin kiinnostuneelta juuri minusta.


Käytsä usein täällä? :jouden:
Kertojalla on vähitellen kertyneitä muistikuvia ja muita "todisteita" siitä, että hän on aiemmin ollut merkittävä ajattelija.
Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 6842
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Viesti Kirjoittaja So Hard »

NuoriDaavid kirjoitti:
Kottarainen kirjoitti: ulosmennessäni ihastun vaikka lähimpään puhelinpylvääseen kun se vaikutti niin kiinnostuneelta juuri minusta.


Käytsä usein täällä? :jouden:


Daven puhelinpylväsmäinen sex appeal iskee kuin tonni tiiliskiviä!
Avioliitto on ihmeellinen asia. Sen avulla kaksi olentoa kestää vaikeudet joita heille ei olisi tullutkaan jolleivät he olisi menneet naimisiin! -Lucky Luke
Avatar
Kottarainen
Kitisijä
Viestit: 2081
Liittynyt: 18.01.2011 23:14

Viesti Kirjoittaja Kottarainen »

*kiinnostuu*
Kottarainen on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 6781
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

^ Äh, Dave huijaa: ei se oikeasti ole puhelinpylväsmäisen pitkänhuiskea hurmuri.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
So Hard
Kitisijä
Viestit: 6842
Liittynyt: 23.08.2011 9:23
Paikkakunta: 7th heaven

Viesti Kirjoittaja So Hard »

urpiainen kirjoitti:^ Äh, Dave huijaa: ei se oikeasti ole puhelinpylväsmäisen pitkänhuiskea hurmuri.


Puhelinpylväs se on se sahattukin pylväs.
Avioliitto on ihmeellinen asia. Sen avulla kaksi olentoa kestää vaikeudet joita heille ei olisi tullutkaan jolleivät he olisi menneet naimisiin! -Lucky Luke
Avatar
Kottarainen
Kitisijä
Viestit: 2081
Liittynyt: 18.01.2011 23:14

Viesti Kirjoittaja Kottarainen »

Tässä alkaa kohta kelvata vähän lyhyempikin pylväs. Tai vaikka betoniporsas. Ei ole niin nuukaa, katsos.
Kottarainen on luokiteltu yhdeksi maailman sadasta haitallisimmasta vieraslajista.
Melnais
Kitisijä
Viestit: 2199
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Melnais »

En mä nyt tunnista urpiaisen väittämiä defensseja itsessäni, tosin se ei tietysti defenssin luonne huomioiden ole yllättävää.

Parisuhde kärsii eniten koetusta arjen työnjaon epätasapainosta ja väsymyksen aiheuttamasta neuvottelutaitojen rapaumasta. Arjesta ne yhteenkuuluvuuden hetket silti olisi revittävä, sillä laskeskelin äskettäin täydellisen rentoutumisen vaativan kolme peräkkäistä vuorokautta lapsivapaata (vuorokausi nukkumiseen, toinen seksiin ja muuhun vuorovaikutukseen, kolmas juhlintaan/tapahtumiin seurassa). Ei taida tapahtua edes tulevana vuonna.

Eikä toisaalta meistä kumpikaan kestäisi olla lapsesta vielä noin pitkää aikaa erossa, mikä varmaan kertoo parisuhteen sijanumerosta tällä hetkellä kaikkein eniten.
Elämä kantaa, jos sen antaa
Vastaa Viestiin