Kitinä

Uusi näkökulma ikiaikaiseen ja toivottomaan vonkuuseeni!!

Nyt ihan uutena keksintönä kysynkin niinpäin, uskooko kukaan Kitinämisu kelpaavansa vaimokseni ja lasteni äidiksi! Siksi tämä paskanjauhantaan.

Ei ole kyse, ryhtyisivätkö minuun ja emännäksi oikeasti. Vaan uskovatko kelpaavansa minulle.

Ilman vaimoa taidan kokonaan rämettyä ja hiipua pois, yksinäisyyteeni.

Vaatimaton vaatimustasoni lienee tiedossa.
Fyysisesti voin tinkiä pikkupystytisuisuudesta.
Henkisesti saisi olla jotain ja aika paljonkin yhteistä, ei kuitenkaan tarvitse olla läheskään kaikesta samaa mieltä.

Käytännössä ei tarvitsisi kuin laittaa joskus minulle ruokaa, siivota täällä tai komentaa minutkin siivoamaan, pakottaa minut suihkuun ja tietenkin antaa minulle säännöllisesti pillua. Mutta myös lapsen synnyttäminen minulle olisi tärkeää.

Vastapalveluksena tyydyttäisin vaimoa seksuaalisesti niin hyvin kuin vain minä osaan, ja tarjoaisin turvatun, vakaan, mutta luonteeni mukaan nuukailevan elämän kauniilla maaseudulla. Kuitenkin vain tunnin ajon päässä Helsingistä.

Vasta yksi Manaaja vastannut. Ei vaan kaksi Manaajaa. Mitähäh?? Ja yksi nainen, joka ei usko kelpaavansa vaimokseni. Mikähän siinä rassukassa on vikana? Miten olis hänelle pelkkä satunnaisseksi ja tyydytys alakäyrälläni?

Tietenkin, kun tarjokkaita tulee, kiristän kriteerejä ja valitsen.

Kyselyyn inspiroiduin, koska juuri nyt olen tilanteessa, jossa ei tarvi edes myydä mitään.. ja silti valintani ratkaisee bisnesten, talojen ja ihmisten kohtaloita ja kylän struktuuria. Koska sama mulle pikkuraha sinne tai tänne, valitsen senkin pärstäkertoimella. Heh. Mutta niillä ei ole pillua!

Voi perse, vasta neljännellä kerralla sain olla oma itseni.