Kotiväkivalta

[Kottarainen]

Mulle ei heti tule mieleen mitään muuta sellaista "paskaa", josta voisin suoralta kädeltä sanoa että lähtisin, kuin lyöminen tai muu fyysinen väkivalta joko itseä tai lasta kohtaan.

[annepa]

Mulle ei heti tule mieleen mitään muuta sellaista "paskaa", josta voisin suoralta kädeltä sanoa että lähtisin, kuin lyöminen tai muu fyysinen väkivalta joko itseä tai lasta kohtaan.

Mulla on lisäksi pettäminen. Mietin tätä lyömistä eilen ja tulin siihen tulokseen että joskus saa huitasta (minua siis, muiden puolesta en mene puhumaan). Elkää käsittäkö väärin, tarkoitan sellaista tilannetta esim jossa minut saa hysteriasta toimintakuntoon litsarilla (en kyllä ole koskaan ollut hysteerinen mutta jos nyt joskus sattuisin olemaan) tai jos olen tajuton ja tarvitaan kipuvaste tai yritetään herätellä niin saa läpsiä naamalle. Mut nuo ei kai ole väkivaltaa vaikka lyömistä onkin. Mut ei seksin aikanakaan tapahtuva pyrstölle läspiminenkään kai ole väkivaltaa enkä minä sitäkään siedä.

[Dave]

Jos sun DNA:ta ei ole valmiina poliisilla (otetaan vain vakavista rikoksista tuomituilta talteen) niin ei poliisille ole mitään iloa sun dna-jäljistäsi.

Joo, mutta jos sulle ja kohteelle pystytään linkittämään yhteistä historiaa kaikista näistä muista langoista johtuen, ja sun DNA:ta löytyy paikan päältä autosta, niin homma on sitä myöten taputeltu.

Kiinnijäämisriski on minusta ihan konkreettinen. Täydellisiä rikoksia on suunniteltu maailmansivu puolilleen, joista on lopputuloksena kuitenkin saatu kakkua. Ei sokerileipurin leipomaa.

Jos haluaa minimoida oman kiinnijäämisriskin niin a) ei löydettäviä uhreja b) ei todistajia c) ymmärrys siitä että kohdan a mokaaminen mokaa helposti myös kohdan b.

Joo-o. Kyllä kyllä. Mutta ei ne poliisit nyt aina mitään columboja ole ja ala kaivelemaan jokaista 20 vuotta sitten ollutta eksää esiin. Varsinkin jos se uhri ei siis kuole.

Henkirikoksethan kyllä Suomessa selvitetään hyvin, mutta se nyt johtuu paljolti siitä, että ne ovat yleensä mallia kaksi kännistä ja puukko.

Ja sen DNA:n jättämisen estää aika hyvin jo kertakäyttöhanskat ja kertakäyttöinen leipurinhattu päähän.

[AngryBird]

No jos et siedä niin mitä teet? Lähet käveleen?

Joo. Tai laitan sen toisen kävelemään.

[sissus]

Raju ketju ja rankka aihe. On helpottavaa lukea, kuinka kaikesta voi päästä noinkin yli.

Omat askeleeni pois väkivaltaisesta suhteesta ovat vielä niin tuoreita, etten tunne muuta kuin sekaista väsymystä. Kostonhimo? Sitä ei vain ole, ei ole koskaan ollut. Pelko ja häpeä? Löytyy.

Olen väkivaltaisten parisuhdevuosien aikana erakoitunut entisestään, ystäviltä suhteen ongelmien peitteleminen kävi helposti. Elämässäni oli vain yksi, joka tilanteen tajusi ja hän kyllä yritti puhua lähtemään. Kuunteli ja yritti takoa järkeä päähän, mutta vasta omalla esimerkillään lopulta sai minut ymmärtämään. Hän ei tyytynyt vain suhteesta lähtemiseen, vaan ikävä kyllä lakkasi elämästä kokonaan. Meni kuukausia ennen kuin tuli aamu, jolloin havahduin ajatukseen "minullekin käy niin".

[RP]

Koska se mies ei oikeasti ole niin väkivaltainen. Uskon itseeni ja tiedän että voin muuttaa sitä. Sitäpaitsi syytä oli mussakin varmasti, joten ansaitsin sen. Se on hyvä mies ja se rakastaa mua, sillä on vaan nyt vähän vaikeaa. Kyllä tämä tästä taas.

Luulen että syitä on yhtä monia kuin kohtaloita. Mä en koskaan uskonut että tämä mies muuttuisi, enkä koskaan myöskään saanut anteeksipyyntöjä saati vakuutteluja ettei tapahtuisi uudelleen. Ansaitsin toki kaiken tai siis silloin luulin ansaitsevani.

Se on oikeastaan aika hankala selittää miten toinen ihminen voi saada henkisesti niin epätasapainoon parisuhteen ollessa kyseessä ettei ihminen enää toimi normaalisti, saati järkevästi. Se on kuin kaksi maailmaa. Se oikea maailma ja sitten se parisuhde. Ihan turhaan yritän, en osaa selittää. Kun ei sitä välttämättä pysty.

Se olisi helpompaa jos se tapahtuisi kerta rysäyksellä, mutta yleensä se tapahtuu pikkuhiljaa, salakavalasti.

Mun on oikeastaan aika vaikea uskoa, että olen voinut joskus antaa toisen kohdella itseäni niin. Nyt se tuntuu uskomattomalta.

Tietenkään en tule koskaan pääsemään tästä täysin eroon, koska tietyt jutut seuraa läpi elämän. Jokaisella lääkärikaynnillä joudun sen eteen että olen antanut sen syöttää (välillä pakolla) HC-kamaa itseeni (esim. hyönteimyrkkyinä toimivia aineosia, hevosille tarkoitettuja aineita) vain siksi että olisin laihempi, parempi. Tai se että röntgeneissä näkyy miten suht kaikki luut tässä ruumiissa on möykyillä ja rustoilla. Toki tunnen nämä päivittäin.

Mutta sen kanssa on vaan elettävä. Ei siihen saa jäädä vellomaan. Esim. eräs ystäväni joutui usean vuoden ajan kokemaan sellaista henkistä rääkkäystä ettei se päässyt siitä koskaan yli. Turruttaa itsensä huumeilla. Jokainen tapaus on siis yksilöllistä. Jokainen kokee kokemuksensa erilailla. Ei voi sanoa että tuo tai tuo on pahempaa, erilaisempaa, helpompaa, pahempaa.

En mä koe olevani kovinkaan helppo parisuhdekumppani, koska mä en voi juuri koskaan olla heikko. Oikeastaan koskaan. Heikkous on mulle ehdoton EI. Sen näyttäminen on ehdoton EI. Edes tytsän syntymä ei saanut mua antamaan lupaa olla heikko. Mä joskus luulen etten pystykään olemaan. Tämä tekee musta ajoittain kylmän, tunteettoman ja näin ollen hankalan kumppanin. Tietty usein toivoisin että "vittu tunne nyt, tunne saatana vieköön" kun tulee tilanne jossa pitäisi joku hyvin vahva negatiivinen tunne kokea. Mutta se ei pääse ulos.

Puhun taas liikaa, aasinsiltailuja :)

[annepa]

No jos et siedä niin mitä teet? Lähet käveleen?

Joo. Tai laitan sen toisen kävelemään.

Ok. No sit tietysti tuo parisuhdematskuongelma on ilmeinen. Meinastiko kehittyä asian kanssa mihinkään suuntaan? Ai ni ja määrittele paska pls.

[Dave]

Jokaisella lääkärikaynnillä joudun sen eteen että olen antanut sen syöttää (välillä pakolla) HC-kamaa itseeni (esim. hyönteimyrkkyinä toimivia aineosia, hevosille tarkoitettuja aineita) vain siksi että olisin laihempi, parempi.

Uskomatonta, mutta uskon. Ziisus. Miksi vatussa ei rikosilmoitusta?

Mikä on törkeän pahoinpitelyn vanheneminen?

[Manaaja]

^ Se pelko yhdistettynä toiveeseen siitä että kaikki vain loppuisi eikä jatkuisi enää millään muotoa?

[Dave]

^ Se pelko yhdistettynä toiveeseen siitä että kaikki vain loppuisi eikä jatkuisi enää millään muotoa?

Tarkoitin, että miksei myöhemmin rikosilmoitusta, koska tuohan varmaankin menee törkeän pahoinpitelyn piiriin, joka ei aivan heti vanhene. Kakkua ei tietenkään tule kun ei ole todisteita, mutta silti.

[sissus]

Myöhemminkin voi pelätä.

[RP]

Tarkoitin, että miksei myöhemmin rikosilmoitusta, koska tuohan varmaankin menee törkeän pahoinpitelyn piiriin, joka ei aivan heti vanhene. Kakkua ei tietenkään tule kun ei ole todisteita, mutta silti.

Mä en todellakaan halua enkä aio palata noille asioille.

[Dave]

Tämä on varmaan sellainen asia, että sen tajuaa vain se, joka on kokenut. Minä en tajua.

[RP]

Raju ketju ja rankka aihe. On helpottavaa lukea, kuinka kaikesta voi päästä noinkin yli.

Omat askeleeni pois väkivaltaisesta suhteesta ovat vielä niin tuoreita, etten tunne muuta kuin sekaista väsymystä. Kostonhimo? Sitä ei vain ole, ei ole koskaan ollut. Pelko ja häpeä? Löytyy.

Olen väkivaltaisten parisuhdevuosien aikana erakoitunut entisestään, ystäviltä suhteen ongelmien peitteleminen kävi helposti. Elämässäni oli vain yksi, joka tilanteen tajusi ja hän kyllä yritti puhua lähtemään. Kuunteli ja yritti takoa järkeä päähän, mutta vasta omalla esimerkillään lopulta sai minut ymmärtämään. Hän ei tyytynyt vain suhteesta lähtemiseen, vaan ikävä kyllä lakkasi elämästä kokonaan. Meni kuukausia ennen kuin tuli aamu, jolloin havahduin ajatukseen "minullekin käy niin".

Tsemppiä sulle! Hienoa että olet ottanut ensimmäiset askeleet. Älä myöskään pelkää hakea apua.

[Dave]

Hän ei tyytynyt vain suhteesta lähtemiseen, vaan ikävä kyllä lakkasi elämästä kokonaan.

[annepa]

Tämä on varmaan sellainen asia, että sen tajuaa vain se, joka on kokenut. Minä en tajua.

Minä luulen tajuavani mutta en tietystikään kovin syvällisesti kun en ole itse kokenut. Ymmärrän hyvin sen että vanhoja ei halua vatvoa ja eteenpäin pitää mennä. Harmittaa silti että moiset paskat ei saa rangaistusta.

Mulle tuli kerran vanha koulukaveri joka hiukan osallistui siihen kiusaukseen, aikuisena kännissä baarissa sönköttään jotain että "me tehtiin väärin sua kohtaan ja mua hävettää". Suutuin sille ihan silmittömästi ja kiristelin nyrkkejäni (mut se jäi kiristelyyn). Halusin vaan unohtaa koko homman ja sit tää yks sankari tulee vinkumaan omia hävetyksiään. Haistakoon paskan saatana.

[RP]

Tämä on varmaan sellainen asia, että sen tajuaa vain se, joka on kokenut. Minä en tajua.

No ei näitä tajua aina kokenutkaan. Silloin tuoreeltaan olisin mieluummin hypännyt parvekkeelta alas kuin käsitellyt niitä asioita julkisesti tai vähemmän julkisesti. Ei ollut henkistä kapasiteettia.

Nykyään taas en lähtisi enää sille tielle, mä en nimittäin halua tietää mitä se tie aiheuttaisi itselleni saati perheelleni.

[Manaaja]

Tämä on varmaan sellainen asia, että sen tajuaa vain se, joka on kokenut. Minä en tajua.

Mä taas jostain syystä tajuan erittäinkin hyvin, vaikken ole ko. touhusta kärsinyt. Ei sitä oikeasti vain halua takaisin käsittelemään paskoja ja traumaattisia asioita, vaan on huojentunut siitä että ne ovat ohi, jotenkin luulis että tällaisen käyttäytymismallin ymmärtäisi olevan aika itsestäänselvä tuollaisessa tilanteessa?

Se, että vääntää asian takaisin tapetille ja saa pyöritellä niitä ahdistavia juttuja päässään taas kerran 24/7 ei liene kovin monelle oikeudentajun tai koston arvoista, jos vähääkään arvostaa omaa henkistä hyvinvointiaan.

[AngryBird]

No jos et siedä niin mitä teet? Lähet käveleen?

Joo. Tai laitan sen toisen kävelemään.

Ok. No sit tietysti tuo parisuhdematskuongelma on ilmeinen. Meinastiko kehittyä asian kanssa mihinkään suuntaan? Ai ni ja määrittele paska pls.

En mä oikeastaan näe mitään syytä alkaa tässä enempää ruotia mahdollisia parisuhteita tai henkilökohtaisia määritteitä eri asioille.
Mutta menköön. Paskaa = valehtelu - pienikin, sovituista asioista luistaminen - ovat ne sitten mitä tahansa, mikä tahansa väkivaltainen käytös, aiheeton mökötys ja rähjääminen, tekosyiden keksiminen, rikollinen toiminta... jne

[annepa]

^ok. Sulla on väljemmät määrittelyt paskalle mitä mulla. En minäkään nuita sietäis mutta en siedä pienempääkään paskaa. Käsittelytavat on sit erit pienelle ja isolle paskalle.

[sissus]

Tsemppiä sulle! Hienoa että olet ottanut ensimmäiset askeleet. Älä myöskään pelkää hakea apua.

Toistaiseksi apua on haettu vain piiloutumiseen, mutta en pidä mahdottomana, että jonkinlaista muutakin vielä tulisi tarvitsemaan... Ehkä joskus. Nyt olen tyytyväinen kun saan nukkua rauhassa. Netissä vaikeuksista avautuminen on kai jo pieni askel sekin, tuskin kellekään tekee hyvää kerätä kaikkea sisälleen.

annepan ja Daven teksteistä ajatus, että minäkin olen usein hinkumassa rangaistuksia teoistaan muille. Olen todella syyttävä kunhan teko ei konkreettisesti liity tai ole liittynyt minuun.

[Dave]

No jos et siedä niin mitä teet? Lähet käveleen?

Joo. Tai laitan sen toisen kävelemään.

Ok. No sit tietysti tuo parisuhdematskuongelma on ilmeinen. Meinastiko kehittyä asian kanssa mihinkään suuntaan? Ai ni ja määrittele paska pls.

En mä oikeastaan näe mitään syytä alkaa tässä enempää ruotia mahdollisia parisuhteita tai henkilökohtaisia määritteitä eri asioille.
Mutta menköön. Paskaa = valehtelu - pienikin, sovituista asioista luistaminen - ovat ne sitten mitä tahansa, mikä tahansa väkivaltainen käytös, aiheeton mökötys ja rähjääminen, tekosyiden keksiminen, rikollinen toiminta... jne

Luenko mä nyt tätä kuin piru raamattua, mutta aikas rankalta tuntuu sun ehdot nykyään.

Jos siis katson kirjaimellisesti, niin kirjoitat: sovituista asioista luistaminen - ovat ne sitten mitä tahansa

johtaa:

No jos et siedä niin mitä teet? Lähet käveleen?

Joo. Tai laitan sen toisen kävelemään.

[AngryBird]

^ok. Sulla on väljemmät määrittelyt paskalle mitä mulla. En minäkään nuita sietäis mutta en siedä pienempääkään paskaa. Käsittelytavat on sit erit pienelle ja isolle paskalle.

Huom. kohta jne.

[Kottarainen]

Tarkoitin, että miksei myöhemmin rikosilmoitusta, koska tuohan varmaankin menee törkeän pahoinpitelyn piiriin, joka ei aivan heti vanhene. Kakkua ei tietenkään tule kun ei ole todisteita, mutta silti.

Mä ajattelen tän niin, etten tosiaan tekisi ilmoitusta jos ei olisi mitään realistista mahdollisuutta saada myös tuomiota oikeudessa. Miksi käydä läpi sellainen paska uudelleen päästäkseen vain kuulemaan oikeudessa mikä mielenvikainen hullu on kun valehtelee tuollaista ja on vain katkera eksälleen kun suhde loppui tms. Ja vastata kysymyksiin, että mikset ilmoittanut aiemmin jos tämä kerran on totta, ja että mikset muka lähtenyt tuosta väkivaltaiseksi väittämästäsi suhteesta jne. Ja katsoa sitten kun toinen pääsee kuin koira veräjästä.

Sitten ehkä tekisin ilmoituksen jos uskoisin tuomion mahdollisuuteen. En osaa sanoa kun en ole tuossa tilanteessa itse ollut. Jossain aika samansukuisessa kylläkin, muttei siitä sen enempää.

[Dave]

Tarkoitin, että miksei myöhemmin rikosilmoitusta, koska tuohan varmaankin menee törkeän pahoinpitelyn piiriin, joka ei aivan heti vanhene. Kakkua ei tietenkään tule kun ei ole todisteita, mutta silti.

Mä ajattelen tän niin, etten tosiaan tekisi ilmoitusta jos ei olisi mitään realistista mahdollisuutta saada myös tuomiota oikeudessa. Miksi käydä läpi sellainen paska uudelleen päästäkseen vain kuulemaan oikeudessa mikä mielenvikainen hullu on kun valehtelee tuollaista ja on vain katkera eksälleen kun suhde loppui tms. Ja vastata kysymyksiin, että mikset ilmoittanut aiemmin jos tämä kerran on totta, ja että mikset muka lähtenyt tuosta väkivaltaiseksi väittämästäsi suhteesta jne. Ja katsoa sitten kun toinen pääsee kuin koira veräjästä.

Sitten ehkä tekisin ilmoituksen jos uskoisin tuomion mahdollisuuteen. En osaa sanoa kun en ole tuossa tilanteessa itse ollut. Jossain aika samansukuisessa kylläkin, muttei siitä sen enempää.

Njoo. Voisihan siinä käydä tosiaan niin, että tulisi vielä lisänöyryytys siitä, että joutuisi kuuntelemaan syytetyn valehtelua ja hänen asianajajansa ahdistelua ja lopulta eksä ei saisi mitään tuomiota (jos kunnon todisteita ei ole) ja itselle jää vastapuolen oikeudenkäyntikulutkin.

Kannattaa mennä heti lääkäriin pahoinpitelyvammojen kirjaamista varten, vaikka sitten poliisin luo ei heti menisikään. Toki tietysti pitäisi mennä poliisillekin, mutta lääkärille menosta voi aloittaa, niin vammat tulevat objektiivisesti kirjatuksi. Aika usein noita tulee kirjattua. Harvemmin niitä sitten enää kysytään myöhemmin, ts. juttu jää siihen.