Kitinä

Paljonko vaimosi tai tyttöystäväsi maksaa sinulle päivässä, viikossa, kuukaudessa vuodessa tai muussa valitsemassasi ajan yksikössä? Mikäli itse olet jonkun vaimo tai tyttöystävä eikä sinulla ole omaa, paljonko sinä itse maksat aviomiehellesi tai poikaystävällesi? Mikäli sinulla ei ole vaimoa tai tyttöystävää etkä ole kenenkään vaimo tai tyttöystävä, vapaudu romanttisista kuvitelmistasi ja mene töihin tai määrittele hintatasosi paremmin?

Innoituksena tähän siis muun muassa Yleiskeskustelun ketjun eräs kommentti, että vaimo tai tyttöystävä tulisi halvemmaksi kuin prostituoitu. Arvioisin, että alle 50 eurolla ei Suomessa minkään sortin panoa saa. Keskivertoihminen kai panee sen kolmesti viikossa. Laskuttavatko useimmat vaimot tai tyttöystävät sitten yli 150 euroa viikossa? Onko sellaisissa suhteissa, joita aiemmin olisin kutsunut rakkaussuhteiksi, todellakin useinkin kyse vain rahan ja pillun vaihtokaupasta? Onko tää jonkin sortin itsestään selvyys, jota alan tajuta vasta nyt varhaiskeski-ikäisenä?

Kyllähän ne tyttöystävät ovat maksaneet kun ovat pienempituloisia olleet, mutta ei se mitään itehän olen menot maksanut. Summia vaikea sanoa eikä huvitakaan laskea.

Tasapuolisuuden vuoksi naiset voivat kertoa mitä mies/poikaystävä maksaa!

Toistaiseksi tyttöystävät ovat 'maksaneet' (pienempituloisina) n 100€/vko. Lomareissuilla ja ulkona käydessä enemmän. Plus asuneet tilavammin kuin mitä asuivat aiemmin. Ovat toki tehneet osansa kodin töistä, ettei tuo 100€ ole pelkkään piluun!1

Oon yleensä yrittänyt edes ehkäisystä maksaa puolia, mutta ei ne oo yleensä siihenkään suostunu, vaan halunnu jostain syystä maksaa itse. Ruokaa ja juomaa niihin on menny ehkä viidenkympin edestä kuussa, ja päinvastaiseen suuntaan naisesta riippuen 0-20 euroa kuussa.

Eli nainen maksaa keskimäärin 30-50 euroa kuussa. Jos ajatellaan että pannaan edes kahdesti viikossa (tai viikonlopussa), niin aktin hinnaksi on siis tullut keskimäärin vitosen verran. Kallista tumputtamiseen verrattuna, sano.

Mä saan kalliita lahjoja, mutta arjessa mä en käsittääkseni ole kovin kallis. Ja lahjoja ei mun mielestä voi laittaa täysin mun piikkiin koska en ole niitä pyytänyt, ennemminkin vähän vaivaantunut niistä. Voidaan tietysti ajatella, että mä oon niin sietämättömän ihana, että mua on vaan pakko lahjoa isosti!

Mies on tullut kyllä kalliiksi. Ryökäle on elitistänyt mun makuaistin niin, että juhlamokka ei ole enää "parempaa" kahvia ja elysee juhlajuomaa.

Riippuu siitä, monetko Manolo Blahnikit se haluaa kuukaudessa.

Sä oot Rollo katsonut nyt liikaa Sinkkuelämää.

Oon kuulemma "Edullinen, tuore, helppo." Eli halvalla lähtee!

Mie oon aika vahvasti saamapuolella tässä.

Lyhyellä aikavälillä kustannukset saattaa olla lähelläkin nollaa, pidemmällä aikavälillä lystistä saa maksaa hengellään.

Kaikenkaikkiaan ollaan varmaan aika lailla fifty-sixty-tilanteessa. Aikaisemmin poikaystävän pitäminen maksoi varmaan jonkun satkun kuussa mutta nyt olen päässyt saamapuolelle joksikin aikaa.

Ensimmäiselle seurustelukumppanille tulin varmaan kalliiksi kun olin töissä vasta viimeiset vuodet avoliitosta, eikä kuluja ehtinyt enää tasata. Vieläkin vähän painaa tuo ja olen harkinnut että pitäisi ehkä maksaa takaisin. Jos olisi löysää rahaa niin varmaan viisinumeroisen summan voisin siihen suuntaan antaakin.

Hehee, joogalentäjä taas oli tarkka poika taloudestaan. Muistan kun kerran lykkäsin sen kassahihnalle oman maitopurkin niin se murjotti koko päivän. Vasta illalla selvisi syy.

Kottarainen kirjoitti: Hehee, joogalentäjä taas oli tarkka poika taloudestaan. Muistan kun kerran lykkäsin sen kassahihnalle oman maitopurkin niin se murjotti koko päivän. Vasta illalla selvisi syy.

Hohhoijjaa, nauroin aika pahasti
Eihän tuommoisen ihmisen kanssa voi olla suheessa.

Mahdoton vastata, koska ilman vaimoa ei olisi lapsia.

musta muumio kirjoitti:Innoituksena tähän siis muun muassa Yleiskeskustelun ketjun eräs kommentti, että vaimo tai tyttöystävä tulisi halvemmaksi kuin prostituoitu.

Tuohan riippuu siitä kuka moista väittää. Harva tienaava nainen ryhtyy sukkia silittäväksi postimyyntivaimoksi jollekin peräkammarin pojalle, joten peräkammarinpojan ainoa toivo oikeasta tyttöystävästä voi hyvinkin perustua hieman reilumpaan rahan käyttöön.

Dumis kirjoitti:

Kottarainen kirjoitti: Hehee, joogalentäjä taas oli tarkka poika taloudestaan. Muistan kun kerran lykkäsin sen kassahihnalle oman maitopurkin niin se murjotti koko päivän. Vasta illalla selvisi syy.

Hohhoijjaa, nauroin aika pahasti
Eihän tuommoisen ihmisen kanssa voi olla suheessa.

Moon joustava. Kestin vuoden

Dave kirjoitti:Mahdoton vastata, koska ilman vaimoa ei olisi lapsia.

No lasket vaan yhteen mitä ne kaikki neljä kuluttaa. Kalliiksi tuli vaimo vai mitä?

Kyllä meillä mies kuluttaa aikalailla enemmän kuin minä, joten jos talous on yhteinen, niin tekee tuo yhteiseen budjettiin isomman loven kuin minä.

Pulkannaru kirjoitti:Tasapuolisuuden vuoksi naiset voivat kertoa mitä mies/poikaystävä maksaa!

No jos lähdetään liikkeelle siitä, että pitää maksaa ehkäisy itse (kukaan poikaystävä ei ole siihen osallistunut), niin se on ollut n. 12e/kk (kolmen kuukauden e-pillerisatsi oli muistaakseni vajaat 40e, nykyisin käytän kuparikierukkaa joka ei maksanut mitään).
Matkat poikaystävän luo (julkisilla, kun ei ollut käytössä kuukausikorttia) ~ 30e/kk.
Ja satunnaiset taksimatkat sitten siihen päälle, n. 25e/kk. Tosin olen sitä mieltä, että se maksaa jonka luo ollaan menossa, koska sehän menisi kuitenkin sillä taksilla himaansa.

Ravintolassa maksettiin yleensä aina omat safkamme, samoin juomat. Satunnaisesti jotain jompikumpi tarjosi.

Inhoan olla kenellekään velkaa, siksi mieluiten maksan mahdollisimman hyvin omat kuluni. Nykyinen tapailukumppani haluaa hirveästi tarjota kaikenlaisia juomia, mutta minä teen saman perässä joten aika tasoissa ollaan. Toisaalta sen luona tulee vietettyä enemmän aikaa ja sen vuoksi syödään sen safkoja ja juodaan sen juomia siellä, mutta olen ajatellut tasata tilannetta niin että vien sille ensi kerralla kassillisen ruokaa ja juomia. En ala siipeilemään

Tyttöystävän hinta: 2 miljoonaa USD / 18 kk.

Tieto ei ole oman kokemuksen kautta saatua, vaan Doug Reinhardtin väittämää. Vaimon hinnasta en tiedä.

En ole koskaan pitänyt lokkimaisista ihmisistä enkä varsinkaan lokkimaisista tyttöystävistä, joten sellaisia ei ole ikinä ollut kierrossa. Samaa ei voi sanoa eräästä kaveristani. Sillä rahalla mitä se on tyttöystäväänsä ja sittemmin vaimoonsa upottanut, olisi ostanut kaksion Helsingin keskustasta.

Mä olen halpa tyttöystävä. Maksan aina omat menoni itse.
Jos joku joskus haluaa jotain tarjota, tai vaikka ostaa kukkia, niin mikäs siinä mutta eivät ne ole pakollisia menoja.

Vastavuoroisesti en sitten myöskään maksele toisen menoja.

Em. asiat eivät kokonaisuudessaan koske yhteistä taloutta.

Eiköhän se ole suurimmalle osalle suomalaisnaisista itsestäänselvyys haluta olla taloudellisesti riippumaton. Epätasa-arvoisemmissa maissa tilanne on toki toinen.

Pihiys on silti kyllä iso turn off. Taisin joskus vuosia sitten kinata täällä jonkun, olikos se Hebulin, kanssa aiheesta.

Kottarainen kirjoitti: Pihiys on silti kyllä iso turn off.

Totta. Mutta yhtä iso turn off on pihiyden täydellinen vastakohta.
Siinä tuntee jokseenkin olevansa juuri sellainen toisessa ketjussa käsitelty ostopalvelu vaikka ei ole pyytänyt yhtään mitään.
Mulla oli parikymppisenä sellainen poikaystävä, joka ihan omasta aloitteestaan osti mulle aivan järkyttäviä määriä vaatteita, koruja, kosmetiikkaa ja helevetti ihan kaikkea. Tarjoutui ostamaan mulle autonkin.
Ahdistuin aika nopeasti.
(kyllä, palautin kaikki palautettavissa olleet tavarat)

AngryBird kirjoitti:Totta. Mutta yhtä iso turn off on pihiyden täydellinen vastakohta.
Siinä tuntee jokseenkin olevansa juuri sellainen toisessa ketjussa käsitelty ostopalvelu vaikka ei ole pyytänyt yhtään mitään.
Mulla oli parikymppisenä sellainen poikaystävä, joka ihan omasta aloitteestaan osti mulle aivan järkyttäviä määriä vaatteita, koruja, kosmetiikkaa ja helevetti ihan kaikkea. Tarjoutui ostamaan mulle autonkin.
Ahdistuin aika nopeasti.
(kyllä, palautin kaikki palautettavissa olleet tavarat)

Joo, voi olla, itsellä ei ole vaan tuommoista koskaan ollut.

Mutta se aiemmin mainitsemani avoliitto-ex kyllä jäi meidän suhteessa taloudellisesti miinukselle, ja mokoma vielä katkeruuksissaan käytti sitä aseena halutessani erota tyyliin "Ilmeisesti olit kanssani vain rahan takia." Tuntui aika ikävältä, mutta ei kai suhdetta voi siksi jatkaa loputtomiin että tuntee kiitollisuudenvelkaa tai syyllisyyttä. Ja olisin toki valinnut varakkaamman miehen jos rahan takia olisin 10 vuotta elämästäni uhrannut. (Mitä en tietenkään koskaan olisi tehnyt, mainittakoon ennen kuin joku tarttuu tähän.)

Mua muuten vaivaa syyllisyys siitä, että pari viikkoa sitten otin vastaan kahvilassa tarjotun kahvikupillisen eräältä taannoiseen deitti-ilmooni vastanneelta mieheltä. Mä varasin pöytää ja se kävi tiskillä hakemassa juomat. Kysyin siinä kyllä, mitä se kahvi maksoi, mutta kun se sanoi, että voi tarjota, niin en viittinyt kuitenkaan ryhtyä yhdestä kahvista tekemään suurta draamaa.