Kitinä

Vituttaa ainoastaan silloin kun on töissä ja silloin kun ei ole töitä. Muuten kaikki on täydellistä.

Manaaja kirjoitti:Vituttaa ainoastaan silloin kun on töissä ja silloin kun ei ole töitä. Muuten kaikki on täydellistä.

Ollaan ihan samixii. Mua vituttaa ainoastaan, kun on liikaa potilaita tai liian vähän potilaita. Koskaan ei oo vielä ollu just oikeaa määrää.

Onnellinen on sanana imelä. Perusfiilikseni on...öh perustavallinen olo - ei erityisen mitään. Urheilun tai muun puurtamisen jälkeen oloni on selvästi paras - energinen ja innostunut, jopa tyytyväinen osin. Laiskottelun jälkeen puolestaan olen aina tyytymätön ja pahalla tuulella. Tehdessäni jotain puhdetyötä olen useimmiten hyvällä tuulella, töissä puolestaan hyvin vaihtelevalla tuulella. Kateellinen tai katkera en ole juuri koskaan, jos silloinkaan. Hieman ahdistunut olen usein, siis lähinnä kuormittunut, mutta tuohon olen jo tottunut, enkä odota kevyttä oloa pelastamaan minut.

Vähän sellainen on/off-meininki tuntuu pukevan mua. Kai se hyväntuulisuus kuitenkin istuu mulle parhaiten. Huonoja aikojakin on ollut, joten pienintäkin hyvää osaa arvostaa. Ne ikävimmät asiat ovat sellaisia joihin ei oikein voi vaikuttaa, joten oon opetellut hymyilemään niistä huolimatta (vaikka ne välillä toki ahdistavatkin suuresti).

En tiedä. Elämä on ollut suurimmaksi osaksi paskaa. Niinä hetkinä, jolloin ei ole ollut, muistan olleeni iloinen. En tiedä, mikä perusoloni olisi, jos elämä olisi ollut jotain muuta. Miten suhtaudun tulevaisuuteen? Yritän muuttaa elämääni niin, ettei se olisi paskaa. Esteitä ei enää ole. Muutoksen loppuunviemiseen menee aikaa. Pakko siinä on onnistua. Olisi varmaan hauskaa elää niin, ettei elämä olisi paskaa. Varsinkin kun se on ollut paskaa niin kauan, niin kivasta tai edes paskattomuudesta nauttisi sitäkin enemmän.

Mun perusolotila on ilmeisesti vähän liiankin hyvä, koska jos on vähänkin kehnompi päivä eikä koko ajan hymyilytä, niin heti on sakkia huolestuneena kysymässä, että mikä mua oikein vaivaa. Eli yleisesti ottaen yltiöoptimistinen ja hilpeä. Ja miksi ei olisi, koska elämä on pääsääntöisesti, muutamaa isompaa kolhaisua lukuunottamatta, kohdellut mua hyvin ja antanut enemmän kuin olisin osannut odottaakaan.

huima kirjoitti:

Piipaa-auto tulee ja vie!!!1

Aikas hyvä kaiketi, utelias ja iloinen, noin lyhyesti. Harvakseltaan pääsee V-käyrällä sinne asti kylläkin. Mut omia valintoja jne.

suht tyytyväinen, ehkä hieman väsyny jos ei oo mihinkään kiire

perusfiilis on väsyny ja yleensä vituttaa enemmä tai vähemmä.

välil hymyilyttää mut se menee nopeesti ohi

Minun perusfiilikset ovat täysin riippuvaisia siitä, mikä kausi on menossa. Jos on paha masiskausi, niin en jaksaisi herätä enkä edes elää. Nukkua vain.

Parempina kausina olen ihan ok, mutten liitele pilvissä. Joskus tulee yksittäisiä hetkiä, jotka voi kestää tunnin tai pari, jolloin on aika onnellinen ja levollinen olo.

Olen kuitenkin luonteeltani optimisti, joten tämän kanssa on oppinut joten kuten elämään. Periaatteessa olen kai ihan ok siis. Jokainenhan tietty mittaa näitä fiiliksiä omien mittareiden mukaan, mutta tällä hetkellä riittää, ettei koko ajan ahdista ja hyviä päiviä on kuitenkin nykyään enemmän kuin huonoja.

Lääkkeitä todennäköisesti "saan" syödä koko elämäni, mutta pieni hintahan se on siihen nähden, että jaksaa olla elossa. Olen ollut eriasteisesti masentunut niin kauan kuin jaksan muistaa ja saanut apua myös pitkäaikaisista terapioista, joissa olen käynyt pariinkin otteeseen. Tämän eheämmäksi tuskin tulen, mutta se on ihan ok.

Mulla se tavallisin olotila taitaa olla se kun aivot käy ylikierroksilla, tulkittakoon se nyt sitten ahdistukseksi tai murehtimiseksi tai voihan sitä käydä ylikierroksilla vaikka onnesta. Eli siis ailahtelen, mutten kuitenkaan välttämättä eri ääripäiden välillä

Yleensä muistan aina väliin ajatella että oonhan sentään onnekas, sit saattaa kuitenkin alkaa miettimään että -Oonko liian onnekas? -Kuinka kauan tätä voi kestää? -Ja koskahan se kohtalo alkaa potkimaan perseelle?

Semmonen "OK", kaikki on lungia, mukavaa, kohtalaisen onnellista, ts. kaikki on hyvin just nyt Levollinen, rauhallinen. Siinäpä se kuvattuna tyhjentävästi