Kitinä

Kun on mahdotonta tietää, miltä toisista ihmisistä tarkalleen tuntuu, niin tällainen kiinnosta. Mikä on perusfiiliksesi, jos mitään erityistä ei ole?

Mun perusfiiliis on hiukan ahdistunut, ei paljon, mutta hiukan.

Perusfiilis ei ole masentunut, mutta siis vähän ahdistunut. Toisaalta viime kuukausina perusfiilis on liukunut vähän kohti neutraalia.

Perusolotila on kohtalaisen hyvä. Ei suurempia ahdistuksen aiheita.

Perusfiilis on se, että kaikki on hyvin, ei voi valittaa. Useimmiten olenkin hyväntuulinen ja huoleton. Tämän kesän jälkeen ei vain ole ollut perusfiilis läheskään aina. Läheisten ihmisten kuolema aina ravistelee, mutta nyt tavallista enemmän, ja nyt meni useampi parin kuukauden sisään.

So Hard kirjoitti:Perusfiilis on se, että kaikki on hyvin, ei voi valittaa. Useimmiten olenkin hyväntuulinen ja huoleton..

Kadehdittavaa.

Peruspössis on hyvä. Tulevaisuuteen suhtaudun positiivisesti. Normaalisti olen hyväntuulinen tai iloinen.

Vaikka tosin, tietyt asiat on sillä mallilla että voisi ahdistaa isosti (raha-asiat ja nainen asuu 1000km päässä), niin silti meisinki on kyllä hyvä. Kun nuo edellämainitut saa vielä oiottua, niin pössis voi muuttua suorastaan loistavaksi.

NuoriD kirjoitti:

So Hard kirjoitti:Perusfiilis on se, että kaikki on hyvin, ei voi valittaa. Useimmiten olenkin hyväntuulinen ja huoleton..

Kadehdittavaa.

Älä huoli, mä kadehdin sun isoa uudehkoa omakotitaloa Espoossa. Tasoissa ollaan.

So Hard kirjoitti:P Läheisten ihmisten kuolema aina ravistelee, mutta nyt tavallista enemmän, ja nyt meni useampi parin kuukauden sisään.

Viikatemiehen liika aktiviisuus lähipiirissä kyllä nostattaa sadepilviä jokaisen taivaalle. Varsinkin jos niitä tulee peräjälkeen, toistuvasti ja liippaa läheltä.

I feel you bro. Mutta silleen heterosti.

So Hard kirjoitti:Perusfiilis on se, että kaikki on hyvin, ei voi valittaa. Useimmiten olenkin hyväntuulinen ja huoleton.

Perusfiilis on se, että kaikki on hyvin, ei voi valittaa. Silti en useimmiten ole hyväntuulinen ja huoleton vaan ööö tuota... No en oo hyväntuulinen. Olen... vakava? Vakaa? Tasanen? En oo siis pahantuulinenkaan. Mut kun perusfiilis on... vakaa? niin siitä on helppo pomppia hyvän- tai pahantuulisuuteen tai vittuuntuneisuuteen, remuta vähän aikaa ja palata taas siihen vakauteen. Suhteellisen huoleton olen kyllä. Itseni suhteen. Tähän ei vissin liity toisista huolehtiminen.

Mua ei nykyään hirveesti heilauta epätasapanoon mikään.

Haemaeraemies kirjoitti:

So Hard kirjoitti:P Läheisten ihmisten kuolema aina ravistelee, mutta nyt tavallista enemmän, ja nyt meni useampi parin kuukauden sisään.

Viikatemiehen liika aktiviisuus lähipiirissä kyllä nostattaa sadepilviä jokaisen taivaalle. Varsinkin jos niitä tulee peräjälkeen, toistuvasti ja liippaa läheltä.

I feel you bro. Mutta silleen heterosti.

Mutta vaikuttaako se siihen normaaliin perusoloon? Hetkellisesti kyllä tietysti surettaa ja ahistaa mut mennäänkö nyt EW-linjalle ja MÄÄRITELLÄÄN se perusolo ensin

Perusvitutus.

So Hard kirjoitti:Perusfiilis on se, että kaikki on hyvin, ei voi valittaa.

Tää.

Omassa elämässä kaikki ne asiat, jotka "eivät ole hyvin", ovat sellaisia joihin voi itse vaikuttaa - eli ei valittamista. Omasta laiskuudesta ei pidä valittaman!

Haemaeraemies kirjoitti:Viikatemiehen liika aktiviisuus lähipiirissä kyllä nostattaa sadepilviä jokaisen taivaalle. Varsinkin jos niitä tulee peräjälkeen, toistuvasti ja liippaa läheltä.

I feel you bro. Mutta silleen heterosti.

Pitäisin itseäni aika kummallisena jos niitä sadepilviä ei olisi tullut.

Suhtaudun tulevaisuuteen silti peruspositiivisesti. Mikään ei ole menossa huonompaan suuntaan jatkossakaan. Why worry?

annepa kirjoitti:Suhteellisen huoleton olen kyllä. Itseni suhteen. Tähän ei vissin liity toisista huolehtiminen.

Totta kai liittyy. Varsinkin yliempaattinen ihminen voi jatkuvasti olla huolissaan muiden puolesta ja sitä kautta oma perusfiiliskin on huolestunut.

Neutraali plus. Vapaa-aikaan liittyen ei ahdista oikein mikään ikinä. Duunikuviot välillä jotenkin selittämättömästi puristavat.

Kateus on muuten tunne, jota en oikein edes tunnista.

Perusfiilis on hyvä. Muutama juttu kaipaa säätämistä, ne projektit on meneillään ja toivottavasti menevät hyvin.
Duunijuttuja ei oikein voi säätää työpaikkaa vaihtamatta, siksipä täytyykin katsoa josko jotain parempaa olisi tarjolla. Tämä työ hmm harmittaa usein ihan liikaa.

Tässä on tietysti se ongelma, että kun ei voi mennä toisen pään sisään, niin ei voi tietää, mitä toinen tarkoittaa.

Kun minä esim. sanon, että perusolotila on hiukan ahdistunut, henkilö B sanoo, että perusolotila on neutraali ja C sanoo, että sen on neutraali+, niin ei voi mielestäni varmasti tietää, onko esim. kaikkien em. henkilöiden olotila itseasiassa sama.

Perusfiilis on erittäin positiivinen, vaikka kaikenlaista paskaa kohtalo onkin pudotellut matkan varrelle. Miehen kanssa juuri joulun aikaan puhuttiin, että meillä on kaikkea, mitä tarvitsemme. Meillä on toisemme ja paljon rakkautta, ihana oma koti, kissat, molemmilla mieluisat työpaikat sekä ystäviä ja harrastuksia. Olemme todella onnellisia.

Sairastan keskivaikeaa masennusta ja olen taipuvainen stressiin ja akuutteihin raivonpurkauksiin, joten fiilikset saattavat välillä heitellä paljonkin, mutta perusfiilis on hyvä.

So Hard kirjoitti:

annepa kirjoitti:Suhteellisen huoleton olen kyllä. Itseni suhteen. Tähän ei vissin liity toisista huolehtiminen.

Totta kai liittyy. Varsinkin yliempaattinen ihminen voi jatkuvasti olla huolissaan muiden puolesta ja sitä kautta oma perusfiiliskin on huolestunut.

Joo totta, mulla on vissin jotain ongelmia ton empaattisuuden kans. Mut siis esim nyt olen tosi huolissani ystävästä jolla menee aika kehnosti mut mun perusfiilis on silti "tasanen". Samoin oon edelleen huolissani ja suruissani siskostani mut perusfiilis on silti "tasanen". Tähän liittyy jotenkin se että oon tajunnu että ei toisia ihmisiä voi muuttaa, pitää muuttua ite, eli jos oonki surullinen siskoni takia niin ei se perusfiilistä sinällään muuta koska hän tekee omat ratkasunsa ja minä en voi sille mitään vaikka päälläni seisoisin.

Aikaisemmin olin hirveän mustasukkainen, mutta kun sisäistin ton päälläseisomisasian myös parisuhteessa niin olo... no, tasoittui

NuoriD kirjoitti:Tässä on tietysti se ongelma, että kun ei voi mennä toisen pään sisään, niin ei voi tietää, mitä toinen tarkoittaa.

Kun minä esim. sanon, että perusolotila on hiukan ahdistunut, henkilö B sanoo, että perusolotila on neutraali ja C sanoo, että sen on neutraali+, niin ei voi mielestäni varmasti tietää, onko esim. kaikkien em. henkilöiden olotila itseasiassa sama.

Totta. Lisäksi ongelmia tulee siitä, minkä lukuisista vaihtoehdoista kukin tulee valinneeksi "perusolotilakseen". Onko perusolotila se, joka on päällä useimmiten, vai se jonka päällä ollessa olo tuntuu eniten normaalilta? Joka tapauksessa voitaneen olettaa etteivät useimmat pysty objektiivisesti määrittelemään omaansa - oma suhtautuminenhan vaikuttaa siihen, kuinka usein tietyn tapahtuman tai olosuhteen koetaan toistuvan ja miten normaalina sitä pitää. Jos oma minäkuva on myönteinen, pidempään jatkunutta ahdistusta ei tule yhtä helposti pitäneeksi perusolotilanaan kuin jos on taipuvainen kielteisiin tulkintoihin.

Itselläni ei ole perusolotilaa. Elämäni ei ole niin asettunutta, että tiettyä olotilaa voisi pitää tyypillisenä. Eikä minäkuvani ole yksinomaan myönteinen tai kielteinen; molemmat osastot ovat kohtuullisesti edustettuina.

swirl kirjoitti:Perusfiilis on erittäin positiivinen, vaikka kaikenlaista paskaa kohtalo onkin pudotellut matkan varrelle. Miehen kanssa juuri joulun aikaan puhuttiin, että meillä on kaikkea, mitä tarvitsemme. Meillä on toisemme ja paljon rakkautta, ihana oma koti, kissat, molemmilla mieluisat työpaikat sekä ystäviä ja harrastuksia. Olemme todella onnellisia.

Sairastan keskivaikeaa masennusta ja olen taipuvainen stressiin ja akuutteihin raivonpurkauksiin, joten fiilikset saattavat välillä heitellä paljonkin, mutta perusfiilis on hyvä.

Tämä mun mielestäni tuo erittäin vahvasti esiin sen, mitä edellä kirjoitin.

Sinä ilmaiset, että perusolotilasi on erittäin positiivinen, vaikka sairastat keskivaikeaa masennusta.

Kyllä mäkin voisin sanoa, että mun perustila on optimistinen. Olen näet optimisti. Uskon, että asiat menevät koko ajan keskimäärin parempaan suuntaan ja näen tulevaisuuteni valoisana.

Peruspössis on positiivinen, ihan ihmettelen tätä rauhallisen seesteistä olotilaa, ihan kuin olisin jossain kuplassa On vaan kivempi olla kun hymyilee.

NuoriD kirjoitti:

swirl kirjoitti: Sairastan keskivaikeaa masennusta ja olen taipuvainen stressiin ja akuutteihin raivonpurkauksiin, joten fiilikset saattavat välillä heitellä paljonkin, mutta perusfiilis on hyvä.

Tämä mun mielestäni tuo erittäin vahvasti esiin sen, mitä edellä kirjoitin.

Sinä ilmaiset, että perusolotilasi on erittäin positiivinen, vaikka sairastat keskivaikeaa masennusta.

Minun käsityskyky ei riitä tähän. Tämä on vähän niinkuin nelikulmainen pallo joita kuulema joissain ulottuvuuksissa on.

annepa kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:

swirl kirjoitti: Sairastan keskivaikeaa masennusta ja olen taipuvainen stressiin ja akuutteihin raivonpurkauksiin, joten fiilikset saattavat välillä heitellä paljonkin, mutta perusfiilis on hyvä.

Tämä mun mielestäni tuo erittäin vahvasti esiin sen, mitä edellä kirjoitin.

Sinä ilmaiset, että perusolotilasi on erittäin positiivinen, vaikka sairastat keskivaikeaa masennusta.

Minun käsityskyky ei riitä tähän. Tämä on vähän niinkuin nelikulmainen pallo joita kuulema joissain ulottuvuuksissa on.

No joo. Kyllä mustakin swöölin viesti kuulosti ympyrän neliöimiseltä.

Coolisti vaan ja silleen. Ei vituta, mutta ei nauratakaan. Muutamia kestotympimisen aiheita on ja ne laskevat muuten positiivisen minäni neutraalille tai vähän sen alle.