Kitinä

Vagabondo kirjoitti:

James Potkukelkka kirjoitti:

Vagabondo kirjoitti: kun vaimo ei kestä hajua oksentamatta itsekin..

Meillä sama juttu. Onkohan tämä joku naisten salajuoni?

Ei. Oikeesti se johtuu siitä, että mä olen sun ovelasti naamioitu salainen tuplanikki.

Olenkin epäillyt tätä pitkään!

James Potkukelkka kirjoitti:

Vagabondo kirjoitti: mä olen sun ovelasti naamioitu salainen tuplanikki.

Olenkin epäillyt tätä pitkään!

Jännä ettei muut oo oivaltanut, vaikka todellinen henkilöllisyys on piilotettu meidän nikkeihin.

Pikku-ukko: Tuunko mä huomenna sulle?
Minä: Jep. Koko viikon.
Pikku-ukko: Kiva! Tää on poikamieselämää!

En tiedä oppiiko toi ukko mun ohjeistuksella ihan just niitä oikeita asioita, mutta siis onhan se kiva, että on kivaa.

Tyttö on ollut kuin enkeli 3,5 vuoden ikään asti, mutta nyt pukkas uhma sitten niin rajuna, että ollaan kaikki helisemässä. Olkoon mun luona tai äitinsä luona, niin aina pitäisi olla jossain muualla. Kaikki on väärin. Koetin eilen hakea äidiltään yökylään, mutta itki, huusi ja rimpuili niin, ettei saatu turvavöihin ja piti jättää sinne. Tunti taisteltiin pihalla homman kans. Ääk, toivottavasti tää nyt ei ihan tämmösenä kauaa jatku.

disasterpiece kirjoitti:Tyttö on ollut kuin enkeli 3,5 vuoden ikään asti, mutta nyt pukkas uhma sitten niin rajuna, että ollaan kaikki helisemässä. Olkoon mun luona tai äitinsä luona, niin aina pitäisi olla jossain muualla. Kaikki on väärin. Koetin eilen hakea äidiltään yökylään, mutta itki, huusi ja rimpuili niin, ettei saatu turvavöihin ja piti jättää sinne. Tunti taisteltiin pihalla homman kans. Ääk, toivottavasti tää nyt ei ihan tämmösenä kauaa jatku.

Tuskin siinä montaa vuotta menee, ehkä 6–7, ja sitten ovella odottaakin jo teini-ikä.

Sivu kääntyy, vanhempi painos lähtee kohta eskarin tutustumiskäynnille.

Vähän hankala ja mietityttävä tilanne päiväkodissa. Kaksi vanhemman painoksen päikkykaveria, joista toinen oikein hyväkin, ovat linnakundien jälkeläisiä.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Vähän hankala ja mietityttävä tilanne päiväkodissa. Kaksi vanhemman painoksen päikkykaveria, joista toinen oikein hyväkin, ovat linnakundien jälkeläisiä.

Näin niinku teoreettis-periaatteellisesta näkökulmasta tämä on mitä kiinnostavin avaus! Mitä kuuluisa sosiaalis-psykologis-moraalinen pelisilmäsi sanoo tilanteesta? Tuntuuko hankalalta halu suojella lapsiasi huonolta seuralta, vai osuuko hankaluus enemmän (tai myös) siihen, että lasten kautta syntyvä suhde alamaailmaperheisiin on itsellesi, ammatillisesti tai muuten, hankalaa?

Kiinnostavaa on tietysti myös se, että ulkopuolelta voisi olla aika helppo ja jopa houkuttelevaa sanoa, että onpa aika melkoista, jos jälkikasvu joutuu kantamaan isien syntejä harteillaan. On kovin epäreilua näitä kavereita kohtaan, jos isiensä pahat teot stigmatisoivat heidätkin jotenkin epäkelvoksi kaverimateriaaliksi pikkuporvarillisen idyllin jälkikasvulle. Arvaan, että ei-ulkopuolinen, käytännöllinen ja omiin lapsiin liittyvä näkökulma ei välttämättä jäsenny näin.

No enemmän kiinnostaisi tietää, että ovatko nämä linnakundit istuneet sen takia, että ovat "unohtaneet" suorittaa pakolliset maksut valtiolle, vai ihan sitten jostain oikeasta rikoksesta.

Tärkein tässä on laps(i)eni turvallisuus ja muu paras. Se edellä pitää mennä ja tähystää vähän pidemmällekin tässä suhteessa. Mitään valmista kaavaa toimia ei tässä kyllä ole.

^ Joku talousrikoksesta istunut on lasten (muiden ja omiesi) kannalta parempi vaihtoehto kuin vaikkapa rehti alkoholisti ilman rekisteriä.

Oon myös joskus kuullut, että ihmiset saattaa muuttua.

Ratkaisevaa varmaan on, onko kyse historiasta (joka tuskin on uhka) vai siitä, että ovat edelleen aktiivisesti ns. piireissä. Jos lapset ovat puhuneet keskenään vanhempien ammateissa, niin jälkimmäisen kohdalla siellä päässä käydään varmaan samaa pohdintaa.

Vesper kirjoitti:Oon myös joskus kuullut, että ihmiset saattaa muuttua.

Saattavat, mutta eivät yleensä muutu. Jos joku väkivaltainen kusipää oppii välttämään jatkossa vankilan, niin usemmiten hän silti on edelleen väkivaltainen kusipää.

Omien havaintojeni mukaan lapsia vahingoitetaan usein henkisellä väkivallalla tai välinpitämättömyydella, joista ei oikein mitenkäänä joudu vankilaan. Tuollaiseen tapaukseen verrattuna veropetoksesta istuva rakastava isukki on aika huikeasti parempi kasvattaja.

sivustahuutaja kirjoitti:

Vesper kirjoitti:Oon myös joskus kuullut, että ihmiset saattaa muuttua.

Saattavat, mutta eivät yleensä muutu.

No, tässä tapauksessa on liian vähän taustaa selvillä, mutta kyllä mä ajattelen niin, että jos joku on esim. nuorena tai kännissä mogannut, se ei automaattisesti tarkoita, että sama käytös jatkuu. Jos esim. päihteet poistuu elämästä ja sitä kautta myös se niihin liittyvä jengi, todennäköisesti varmaan voi elellä ihan normaalia elämää olematta vaaraksi kenellekään.

^ Aika huolella pitää nuorena mogata, jotta linnaan päätyy.

Vesper kirjoitti:

sivustahuutaja kirjoitti:

Vesper kirjoitti:Oon myös joskus kuullut, että ihmiset saattaa muuttua.

Saattavat, mutta eivät yleensä muutu.

No, tässä tapauksessa on liian vähän taustaa selvillä, mutta kyllä mä ajattelen niin, että jos joku on esim. nuorena tai kännissä mogannut, se ei automaattisesti tarkoita, että sama käytös jatkuu. Jos esim. päihteet poistuu elämästä ja sitä kautta myös se niihin liittyvä jengi, todennäköisesti varmaan voi elellä ihan normaalia elämää olematta vaaraksi kenellekään.

Mä olen vahvasti Vespan linjoilla. Johan se olis toivotonta jos ei umpitunnelin päässä näkyis edes jotain valoa.

sivustahuutaja kirjoitti:^ Aika huolella pitää nuorena mogata, jotta linnaan päätyy.

Päihdetaustaa ja kertyy pikkujuttuja riittävästi --> linnaa.

^ Voiko tuota kutsua mogaamiseksi, jos toistaa selvää virhettä?

Jos tuollainen henkilö muuttaa käyttäytymistään tajuttuaan seuraukset, niin tuskin se arvostus esim. muiden ihmisten omaisuutta kohtaan siellä taustalla muuttuu mihinkään.

En usko pysyviin rangaistuksiin tai siihen, että esim. rikollisia pitäisi dissata ikuisesti. Kun linnasta vapautuu, niin minun puolestani kaikki saavat ryhtyä rehdeiksi nettomaksajiksi, eikä heidän missään nimessä tarvitse jäädä sossun varaan lymyilemaan. Annan heille ihan täydet mahdollisuudet, olettaen, että oma riskini pysyy pienenä.

Suomessa hoitamaton päihdeongelma on aika monen rikolliskierteen taustalla. Siinä kohtaa kun päihdehoito on kunnossa ja muutenkin elämältä alkaa löytymään puitteita, alkaa aika monella ns. normielämä maistumaan.

On varmasti olemassa jotain yksittäisiä persoonallisuushäiriöisiä ja impulssikontrolliltaan vajaita, jotka ovat väkivaltaisia tilanteessa kun tilanteessa. Uskon, että suurin osa esim. päihtyneenä tehdyistä henkirikoksista on kuitenkin enemmän tai vähemmän "tavallisten" tyyppien käsialaa, johon vaikuttavat tilanne, olosuhteet, harkintakyky ja yksinkertaisesti se, että sattuu olemaan teräase hollilla.

Mä vietän työn puolesta tuomittujen väkivaltarikollisten ja tappajien kanssa jonkun verran aikaa, eikä mulla ole ollut koskaan huolta omasta turvallisuudesta siinä porukassa. Myöskään heidän lapsistaan, saati lapsien kavereista, en osaa kantaa huolta pelkästään vanhemman taustan vuoksi.

sivustahuutaja kirjoitti: Jos tuollainen henkilö muuttaa käyttäytymistään tajuttuaan seuraukset, niin tuskin se arvostus esim. muiden ihmisten omaisuutta kohtaan siellä taustalla muuttuu mihinkään.

Meillä ei ole kaikilla ihan yhtenevät eväät elämään kasvuympäristöstä ja perhepiiristä. Normit, empatia, itsesääntely, ennakointi ja oman toiminnan arviointi ovat pitkälti opittua tavaraa. Suomen vangeista isolla osalla on diagnosoitu esimerkiksi hoitamaton ADHD ja päihdeongelma. Vankilassa näiden rikolliselle elämäntavalle altistavien tekijöiden kuntoutus ei ole itsestään selvyys, vaan siihen pitää erikseen hakea, joka ei vielä sekään takaa pääsyä.

exsu kirjoitti: Suomen vangeista isolla osalla on diagnosoitu esimerkiksi hoitamaton ADHD ja päihdeongelma

Diagnosoimaton / hoitamaton ADHD on todellakin mahdollinen pikavuoro ongelmiin. Valhe, emävalhe ja tilasto menee sanonta, mutta jos numeroissa on yhtään perään niin pitäisi asiaa mietti erillä tavalla.

Ruotsissa tutkittiin että n 40% pitkäaikaisista vangeista on hoitamaton ADHD, ja muissa maissa on saatu vastaavia numeroita. Ja näin kaverina joka on kasvanut hoitamattoman ADHD:n kanssa, en epäile tuota sekuntiakaan. Näen niin monta hetkeä missä olisin voinut hankkia itseni vakaviin ongelmiin, enkä sen takia että päätin tehdä pahojani. Impulsivisuus on jotain sellaista, jota ihminen jolla sitä ei ole, ei voi ymmärtää.

Helppo sanoa että " Ajattele ennekuin toimit" tai muuta vastaavaa, kun toiminto on kerennyt tapahtua. Se on sitä impulsiivisuutta: Et kerkeä / osaa / pysty arvioimaan tilannetta realistisesti ja teet hätäisen valinnan joka päättyy huonosti tai johtaa ongelmiin. Se että itse olen ollut vain kertaalleen käräjillä, on aika suuresti onnen, nopeiden jalkojen ja puhetaitojeni ansioita.

Mitä koitan tässä sanoa, on että ADHD / ADD aikaisella diagnosoimisella , lääkityksellä ja käytösterapialla säästetään miljoona kun ei tarvi laittaa tyyppejä ties mihinkin laitoskierteeseen. Saavat vielä ehkä oikeankin elämän.

Ylermille vielä: Älä todellakaan tuomitse poikia isiensä syntien tähden. Ei ennenkuin on aihetta. Muuten otat riskin mielestäni eniten oman lapsesi kanssa.

Meidän kuopuksen päikyssä vaikuttavan skidin isällä kun kanssa huolimattoman näköisiä tatskoja siksipaljon, että luultavasti VaHo on tuttu. Sit taas toisaalta - eipä muksu ole ikinä maininnut että "X kiusaa" tai "X ei o kiva" ja X:n iskä moikkaa siinä missä muutkin vanhemmat jotka lasta hakiessa vastaan tulevat.

Kyllä niitä ongelmatapauksia löytyy myös hyvistä ja jopa niistä paljonpuhutuista paremmista perheistä joissa pikku hellanteltut ovat kasvaneet yltäkylläisyydessä ja saaneet kaiken mitä ikinä ovat keksineet pyytää.

Omista yläasteikäisistä kavereista useampikin on käynyt linnassa, kilikalia ja pikkumurtoja, olipa kasiluokan suurin ihastus netistä vähän aikaa sitten bongaamani uutisen mukaan johtanut väkivalloin huumevelkoja perinyttä venkula-trioa. Osa mainituista oli ongelma- ja osa ns. normaalien perheiden jälkikasvua. Itsellä (ihme ja kumma) omatunto puhdas rikosoikeudelliselta osin - ellei liikenteen vaarantamista ja muutamaa ylinopeussakkoa ja yhtä anniskelurikkomusta lasketa.

exsu kirjoitti:Suomen vangeista isolla osalla on diagnosoitu esimerkiksi hoitamaton ADHD ja päihdeongelma. Vankilassa näiden rikolliselle elämäntavalle altistavien tekijöiden kuntoutus ei ole itsestään selvyys, vaan siihen pitää erikseen hakea, joka ei vielä sekään takaa pääsyä.

Yritätkö nyt sanoa, että se muutos on kovin vaikeaa? Voisiko olla, että isolta osalta se muutos jää tekemättä, ts. ihminen ei yleensä muutu?

En keksi omasta elinympäristöstäni oikeastaan ketään muuttunutta ihmistä. Tästä syystä minun on vaikea uskoa, että ihmiset muualla muuttuisivat merkittävästi.

Yritän sanoa, että oikealla avulla muutos voi olla yllättävänkin pysyvä. Jos esimerkiksi päihdeongelmaa, tarkkaavaisuushäiriötä tai niiden yhdistelmää oppii hallitsemaan, pelataan jo ihan eri korteilla kun aiemmin.