exPertti kirjoitti:Sen perusteella mitä olen palstalla lukenut pidän erittäin todennäköisenä, että ylle saa aivan ylettömän pikkutarkkoja ohjeita asioista joita hänen pitää tehdä.
Ei se saa. Luulisin, että aika keskiarvotarkkoja laadullisesti ja määrällisesti myös keskiarvopaljon. Näppituntumalla siis. Meillä on kuitenkin varsin moderni ja tasapuolinen suhde kodinhoidon ja lastenhoidon suhteen. Luottoa löytyy molemmin puolin.
^^^Joo, ja Vespa viittasi siihen liittyen johonkin nuorten kotkotuksiin, ja samaan aikaan toisaalla Urpsu yrittää kovasti selittää, ettei hän ymmärrä nuorten kotkotuksia kuten sanaa "koodata". Sattumaa?
On ollut opettavaista huomata, miten ihmismieli toimii tilanteessa, jossa perheen äiti jää jalkaleikkauksen johdosta kotiin 8 viikoksi kepeillä ja terve isä jatkaa töissä. Äidin lastenhoito rajoittuu iltaiseen yhdessäoloon perheen kanssa sekä satunnaiseen ja lyhytkestoiseen oloon 4,5-vuotiaan kanssa - siis ilman isän tukea. Kotityöt tekee luonnollisesti pitkälti isi.
Kaikki ovat huolissaan äidin jaksamisesta ja puolestaan kukaan ei ole kysynyt miten isä jaksaa. Voi kuulostaa katkeralta, mutta yritän silti ymmärtää äidistä huolestujien ajatusmaailmaa, vaikka vähän toispuoleiselta se välillä tuntuukin.
Asia tuli ajankohtaisesti, kun taas yksi naispuoleinen työkaveri voivotteli minulle, että miten se vaimo oikein siellä kotona jakselee.
Ylermi Ylihankala kirjoitti:On ollut opettavaista huomata, miten ihmismieli toimii tilanteessa, jossa perheen äiti jää jalkaleikkauksen johdosta kotiin 8 viikoksi kepeillä ja terve isä jatkaa töissä. Äidin lastenhoito rajoittuu iltaiseen yhdessäoloon perheen kanssa sekä satunnaiseen ja lyhytkestoiseen oloon 4,5-vuotiaan kanssa - siis ilman isän tukea. Kotityöt tekee luonnollisesti pitkälti isi.
Kaikki ovat huolissaan äidin jaksamisesta ja puolestaan kukaan ei ole kysynyt miten isä jaksaa. Voi kuulostaa katkeralta, mutta yritän silti ymmärtää äidistä huolestujien ajatusmaailmaa, vaikka vähän toispuoleiselta se välillä tuntuukin.
Asia tuli ajankohtaisesti, kun taas yksi naispuoleinen työkaveri voivotteli minulle, että miten se vaimo oikein siellä kotona jakselee.
Juuri näin asia on. Kun olin koko vuoden kotona lasten kanssa ja hoidin koko talon yms kukaan ei kertaakaan kysynyt miten jaksat. Hyvä etteivät kettuilleet, että sinä se siellä vaan lomailet. Mutta auta armias jos äiti jää kotiin lasten kanssa niin jopa kansanedustajat pohtivat, että miten ne oikein siellä jaksavat (ja syyllistävät miehiä, että auttakaa nyt hitto niitä naisia). Näitä avauksia oli kiva lukea kotona ollessa, samoin tarinoita siitä että isät pitäisi saada kotiin.
Ylermi Ylihankala kirjoitti:Kyllähän tässä haluais juurikin todeta asian niinkuin sen itse näkee, mutta siitä saa palkinnoksi kusipään maineen, joten annan olla.
Kerrot saman vaikka näin "vaimo on ollut huonona niin olen saanut käyttää tämän ainutlaatuisen tilaisuuden kokeilla hoitaa koko talon ja lapset ihan yksinäni".
Joulu tuo taas realiteetit tuulilasiin niin kuin hyttyset kesällä. Kaikille on varmaan selvä, että en ole pikku-ukon biologinen isä. Olen jo hetken viestitellyt pojan äidille, että asia pitäisi kertoa pojalle nyt, eikä joskus myöhemmin. Olen saanut kieltäviä vastauksia. Mitä Kitinän asiantunteva raati on mieltä; ennemmin vai myöhemmin?
Diddley Bow kirjoitti:Joulu tuo taas realiteetit tuulilasiin niin kuin hyttyset kesällä. Kaikille on varmaan selvä, että en ole pikku-ukon biologinen isä. Olen jo hetken viestitellyt pojan äidille, että asia pitäisi kertoa pojalle nyt, eikä joskus myöhemmin. Olen saanut kieltäviä vastauksia. Mitä Kitinän asiantunteva raati on mieltä; ennemmin vai myöhemmin?
Koska elämme yhteiskunnassa joka ylikorostaa geenien merkitystä, niin nyt.
Tosin pitäisin tärkeänä selittää myös sen, että oikeasti geenit ovat paljon pienemmässä roolissa myös biologian tasolla, kuin mitä biologian koulukirjat ja vanhemmuuteen liittyvät lait antavat ymmärtää: http://discovermagazine.com/2013/may/13-grandmas-experiences-leave-epigenetic-mark-on-your-genes#.UoEVe-Jstln. Viitattu teksti reippaalla kädellä yksinkertaistettuna: Se joka viettää paljon aikaansa lapsen seurassa muokkaa joka päivä tämän geenejä niin voimakkaasti, että muokkausjäljet näkyvät vielä sukupolvia myöhemmin. Eli vaikka geenit alunperin ovat olleet tietynnäköiset, niiden sisältöä aktivoidaan ja passivoidaan joka ikinen päivä, eli tänä päivänä ne geenit eivät toiminnallisesti enää ole samat kuin syntymän hetkellä, ja lapsen kanssa paljon aikaansa viettävä muokkaa niitä väkisinkin jatkuvasti enemmän omien geeniensä kaltaisiksi, halusipa sitä tai ei.
Enpä tiedä miksi, mutta mä aattelen että mitäpä sillä kertomisella kiirusta. Isompana pikku-ukko osaa kypsemmin käsitellä asiaa, ja tajuaa sen paremmin kuin nykysellä seiskavuotiaan(?)käsityskyvyllä. Mulla tuli mieleen, että hyvin vois kertoa vasta teininä. Ihan vaan mutulla näin. Ja voihan se joskus tulla puheeksi lapsen taholta, että miten ette oo saman näköisiä (tai ehkä oottekin). Saattaisin siis odottaa jotain ns. luonnollista tilannetta tuoda asia puheeksi.
Mielenkiintoista, että äiti vastustaa. Ilmeisesti tarkoitus on vältellä bioisään kohdistuvaa kiinnostusta? Mä uskon, että sä pystyt itse arvioimaan, koska poika pystyy tälläisiä käsittelemään.
Baby, we should hit the south of France
So you could run around without them pants.
Niin ja näen kiirettä siinä, että lapseen ei ollut mitään virallista suhdetta ja tää tilanne pomppaa esiin, jos sitä teemaa joutuu vielä joskus puimaan. Ja koska Se tilanne on todennäköisesti kriisi kaikille kolmelle, ei molempia kannata kriisiyttää samaan saumaan, jos ei ole pakko.
Baby, we should hit the south of France
So you could run around without them pants.
Tarkemmin mietittyäni ajoittaisin ehkä siihen vaiheeseen, kun koulussa käsitellään ihmisten lisääntymistä. Mukelohan tietää tosiasiat omasta taustastaan, ja nyt kuusivuotiaana kysymykset alkavat olla sellaisia, ettei niihin oikein käytännössä pysty vastaamaan perehdyttämättä myös tuohon aiheeseen, eikä se perehdytys miltään muilta osin tunnu vielä ajankohtaiselta. Etenkin kun mukelo on sen sortin lapsi, joka kysyy tarkentavia kysymyksiä jopa suhteellisuusteoriasta tai autojen sähköjärjestelmistä niin pitkään, kunnes ymmärtää aiheesta omasta mielestään riittävästi, ja saattaa käsitellä yhtä aihetta päivätolkulla erilaisilla kysymyksillä.
Mitäs puoskarointia geenien muistilla täällä harrastetaan? Se, että tietyissä ihmissuhteissa sitä käyttää tiettyjä osia geeneistään ei varmasti tarkoita sitä että geenit muistaisivat vaan muisti tulee siitä kun samaiseen ihmisyhteisöön tulee uusi ihminen ja hän myös todennäköisesti rupeaa käyttämään niitä osia kyvyistään kuin muutkin.
exPertti kirjoitti:Mitäs puoskarointia geenien muistilla täällä harrastetaan? Se, että tietyissä ihmissuhteissa sitä käyttää tiettyjä osia geeneistään ei varmasti tarkoita sitä että geenit muistaisivat vaan muisti tulee siitä kun samaiseen ihmisyhteisöön tulee uusi ihminen ja hän myös todennäköisesti rupeaa käyttämään niitä osia kyvyistään kuin muutkin.
Mielenkiintoista väittää tieteellisten julkaisujen artikkelien sisällöistä tehtyä koosteartikkelia "puoskaroinniksi" ja korvata niiden tieto omalla höpinälläsi... Tärkein linkkaamani artikkelin tutkimuksista löytyy täältä.
Kiitos mielipiteistä. Itse olen edelleen sillä kannalla, että mitä aikaisemmin, niin sen parempi. Nyt jo on tullut kysymyksiä, kuten "miksi sä et voi sitä allekirjoittaa?". Työstän asiaa pojan äidin kanssa ja yritän käännyttää päätä. Ja vaikka mitään perhettä ei ole, niin olen siinä käsityksessä, että "perheen sisäinen adoptio" on edelleen mahdollinen. Vaatii vain multa panostusta isolla kädellä. Siihenkin tartun kyllä, lupaan.
Juoni tiivistyy.
