Kympin lappari oli muistaakseni ihan ok omaan suuhun joskus 4 vuotta sitten kun viimeksi ostin litran lekan, mutta kun 1-2 vuotta sitten ostin triplapaketin pieniä pulloja jossa oli 10 yo, QC ja joku kolmas (oisko ollu 15 yo tai triple wood?) niin maku tuossa kymppipullossa oli suorastaan hirveä.
Muistaakseni annoin siivut ainakin Bläntlille siitä, ja heppu oli asiasta varsin samaa mieltä kanssani. Tiedä sitten oliko joku vituiksi mennyt erä vai mikä, mutta hirveetä tärpättikuraa se oli. Ton kolmen vuoden aikajaksolla tuli vaan maisteltua aika monia muitakin, huomattavasti parempia litkuja, kuten vaikkapa kaikki suuhun eksyneet Lagavulinit, niin ensimmäinen tuumaus toki oli että maku on kehittynyt nyt vähän eri suuntaan.
urpiainen kirjoitti:Kuitenkin minulla on sellainen hytinä, että olisin viimeksi asiaan paneutuessani ollut melkein yllättynyt, että tuo Bunannananananananaa on ylipäänsä Islayn saarelta. Sen verran kateissa tuo minun hakemani voimakas turvesavuisuus ja suolaisuus tuosta viskistä oli.
Ei se mikään perus-isle olekaan. Ihan omanlaistansa litkua tossa porukassa. Mutta kyllä se huomattavasti helpommin kurkusta alas laskettava oli kuin tuo verrantona ollut 10yo pikkulappari, mikä maistui huomattavasti enemmän raa'alle alkoholille.
Manaaja kirjoitti:Kympin lappari oli muistaakseni ihan ok omaan suuhun joskus 4 vuotta sitten kun viimeksi ostin litran lekan, mutta kun 1-2 vuotta sitten ostin triplapaketin pieniä pulloja jossa oli 10 yo, QC ja joku kolmas (oisko ollu 15 yo tai triple wood?) niin maku tuossa kymppipullossa oli suorastaan hirveä.
.
Smoke on the water - viskoblogista löytyy testiä ja pohdintaa Lapparin laadun heikkenemisestä.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
Haemaeraemies kirjoitti:Smoke on the water - viskoblogista löytyy testiä ja pohdintaa Lapparin laadun heikkenemisestä.
Njoo, kun katsoo tätä niin on hauska huomata ettei sentään ole ihan yksin. Ensimmäisen artikkelin makuarvostelu Bunnahabhainista vs. Laphroaig QC voisi olla melkein kuin omasta suustani, ja kun alaspäin kelaa sinne 3x lapparin 10 yo -kirjoitukseen, niin melko samoilla linjoilla mennään sielläkin. Tosiaan yksitoikkoisen tunkkaista ja alkoholiltaan terävää turvekuraa sen viimeisimmän pullon perusteella.
Laphroaig 10yo vaikuttaa mun päässäni ja suussani olevan joku messiasviski niille jotka haluaa työntää päänsä pirtulla ja turpeella vuorattuun savustuspönttöön ilman halua hakea viskistä mitään moniulotteisuutta ja tasapainoa. Halvemmalla pääsee kun kaataa lasiin rehellistä kossua ja tiputtaa päälle pari tippaa tätä. Takuulla pidempi ja rehellisempi jälkimakukin.
Ei mitään kauhean erikoista tapahtunut.
Mutta olen yhä enemmän ajatellut elämää ja sen rajallisuutta, mistä sitten johtuukin-varsinaista syytä ei ole. Ehkä muitten kuolemat?
STADINARSKA ON OLLUT MALTILLISEMPI JA TOIVON, ETTÄ ON TYKÄTTY ENEMMÄN. Älkää laittako ettei sen ole väliä tykkääkö... heh
Sitten minua on alkanut ihan oikesti ns. ärsyttää pintaelämä ja hienostelu ja hyvien arvojen joutuminen ihan roskakoppaan. Se on yhä masentavampaa oikeastaan. Minä olen ennen osannut ne asiat noin "hymähtämällä" siirtää pois ajatuksista, mutta nyt tietynlainen suvaitsematon pösilyys noissa hienosteluasioissa alkaa oikeasti ärsyttää. Tietenkin minulla on itsekin siihen aina ollut mahdollisuus, mutta näen sen vain tympeänä, niinkauan kuin ihmisillä on todella oikeaa hätää.
NuoriD kirjoitti:Musta vähän homoa tuollainen maistelu.
Ikiliikkujiin voisi perustaa viskihomoketjun, jossa viskispecialistit voivat jaagata maailman tappiin siitä kuinka vittu glenfiddichissä maistuvat liiterin mukana poltetut lampaatkin.
Tammikuun kipu ja tuska, henkinen ja fyysinen. Sitä (ja pidempää ajanjaksoa) seurannut kokonaisvaltainen uudelleenjärjestely. Parantumisen aloittaminen. Kuuma ja iloinen kesä. Syssyllä uuden alun asettelua ja sen työstämistä. Vuodessa tapahtuu paljon jos vain haluaa, sattuu tapahtumaan, yrittää ja antaa itselleen mahdollisuuksia. Näin jälkeenpäin rakastan sitä kipua joka sai pään järkiin. Ja Gee. Niin ja BettyGee varastettiin :(
elco kirjoitti:Ikiliikkujiin voisi perustaa viskihomoketjun, jossa viskispecialistit voivat jaagata maailman tappiin siitä kuinka vittu glenfiddichissä maistuvat liiterin mukana poltetut lampaatkin.
Mulle on iskostunut sellainen mielikuva elcosta, että et juurikaan pahemmin ole mikään kulinaristi tai yleensäkään diggaile laaadukkaista juomista yms. herkuista. Saatan olla mielikuvineni väärässä joten kymysys.
Millaisella safkalla yleensä olet reissatessa liikenteessä. Syötkö jossain maailman kattavissa frankkari-paikoissa vai vedätkö paikallisia erikoisuuksia kulinaristisella mielenkiinnolla? Ymmärrän kyllä ettei hirveästi uskalla katukeititöissä syödä kissan kiveksillä täytettyjä lepakoita jallajallan pelossa, mutta kuitenkin..
Manaaja kirjoitti:
Laphroaig 10yo vaikuttaa mun päässäni ja suussani olevan joku messiasviski niille jotka haluaa työntää päänsä pirtulla ja turpeella vuorattuun savustuspönttöön ilman halua hakea viskistä mitään moniulotteisuutta ja tasapainoa.
Liika alkoholi leikkaantuu tosta kymppivuotiaasta tislaamon ohjeiden mukaisesti pienellä vesitilkalla, jolloin maut aukeaa paremmin.
Se kolmas pullo oli muuten luultavasti cask strength. Muuten sama kuin 10yo, mutta siihen ei ole lisätty vettä tislaamolla.
We used to laugh a lot
But only because we thought
That everything good always would remain
Vagabondo kirjoitti:Liika alkoholi leikkaantuu tosta kymppivuotiaasta tislaamon ohjeiden mukaisesti pienellä vesitilkalla, jolloin maut aukeaa paremmin.
Kyllä mä viskejä leikkelen käytännössä aina. Ei se tohon tuntunut oikein auttavan.
Se kolmas pullo oli muuten luultavasti cask strength. Muuten sama kuin 10yo, mutta siihen ei ole lisätty vettä tislaamolla.
Niinpäs olikin. Ei ollut kovin kummoista mun mielestä sekään, joskin leikkaamalla itse siitä sai parempaa.
Muutto uuteen kaupunkiin, yhteisen kämpän osto, miehen väitös, Geetzu. Toki kaikenlaista kivaa ja vähemmän kivaa on vuoteen mahtunut, mutta nämä tulen varmasti muistamaan vielä useammankin vuoden päästä.
En ostanut vieläkään Blue Labelia vaikka Saddarin kuolemasta tulee jo vuosia ja tapettuja ihmisiä.. Pyysin sellaista itselleni jos ei joku mitään muuta keksi ostaa..
Muuten 2009.----------------------------------------------------------------------------.2011 Niin Gee.. Onneksi on Glee?
Päällimmmäisenä tietenkin reissu Los Angelesiin ja Las Vegasiin + rouviintuminen. Lisäksi opintojen aloittaminen, mieletön mäihä ja menestys työelämässä, miehen huima suksee oman lajinsa piirissä pitkin maailmaa.
Muuten mahtavan vuoden "kruunasivat" sitten pahin kaamosmasennus ikinä ja jalan telominen joulukuussa.
swirl kirjoitti:^Lemmy on kyllä mulle vähän liian vanha. Eikä sen puheestakaan oikein tahdo saada selvää.
Eikös noi molemmat ole bonussektoreita? Nuori rikas Lemmyn rockleski olis kovaa valuuttaa pitkätukkaisten wannabemuusikoiden parissa ja jos miehen puheesta ei saa selvää, se ei voi häiritä liikaa arkea jupinoillaan.
swirl kirjoitti: Eikä sen puheestakaan oikein tahdo saada selvää.
Eipä tulis niin riitaa kun ei tajua mitä toinen sanoo.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
Mulla on jo oma pitkätukkainen superstarani, joka on mua useamman vuoden nuorempi, joten jätän Lemmyn suosiolla muille En ole kyllä ollut koskaan yhtä starstruck kuin törmättyäni Lemmyyn, vaikka se vaan pelas videopasianssia baaritiskin nurkassa. Hyvä ku uskalsin suutani avata.
![:]](./images/smilies/icon_hymy.gif "Iso Hymy"){kind=icon}
En ole kyllä ollut koskaan yhtä starstruck kuin törmättyäni Lemmyyn, vaikka se vaan pelas videopasianssia baaritiskin nurkassa. Hyvä ku uskalsin suutani avata.