Kitinä

Jostain käsittämättömästä syystä en ole pitänyt tilastoa, mutta Stetson-Harrison veikkaus on pitsa.

Perustan siihen, että jo yli kymmenen vuotta käytännössä joka perjantai olen syönyt pitsaa. Tosin lapsena en pitsaa juuri koskaan syönyt. Mutta veikkaisin, että pitsa on silti ykkösenä all time -tilastossa.

Kakkonen voisi olla paistinpannulla paistetut kanasuikaleet keitetyllä riisillä, jota vaimo laittaa usein. En erityisesti rakasta ko. ruokaa, mutta kyllähän sitä syö.

Varmaankin spagetti ja jauhelihakastike. Vanhempien luona asuessa sitä tuntui olevan melkein joka toinen päivä. Nykyisillään ihan joko naudanfile tai broilerinfile seillaisenaan ja vihanneksia kyljessä lienee useimmin nautittu annos. Tai sitten kehittämäni sisäfilesalaatti joka rakentuu lähinnä purkitetuista vihanneksista ja kokonaisena paahdetusta, palasiksi pilkotusta naudan sisukasta. Sitä tulee tehtyä kerralla useamman kilon setti suht helposti ja nopeasti ja se säilyy hyvin jääkaapissa viikonkin.

Pärettä & paskaa.

Kakkossijalla filippiiniläisen poliisikonstaapelin kivekset ranskalaisilla perunoilla.

Lasketaanko kaurapuuro? Oon sitä kuitenkin sen melkein kaksikymmentä vuotta syönyt päivittäin - tai pitäiskö sanoa aamuittain. Ihan hirveän usein ei tuu enää syötyä puuroa... (ja välillä tais olla jotain neljänviljan puuroakin).

^ Puuro menee mun mielestä samaan kastiin kuin leipä - ei lasketa. Muuten kaikki vastaisivat jomman kumman.

Veikkaan jotta jauhelihakastiketta perunalla.

Ilman erehtymisen mahdollisuutta sanon hornetit. Opiskeluaikana melkein päivittäin, nykyisin kyllä harvemmin.

Mahdollisesti pizza tai se spagetti ja jauhelihakastike, mutta toisaalta kun mietin nuoruusvuosia vanhempien kanssa saman katon alla, niin ulkofile saattaa kyllä olla aika kärkisjoilla.

Varmaan kasvissosekeitto.

Jos tomaatti- ja kermapohjaiset jauhelikastikkeet lasketaan samaksi ruokalajiksi, niin kyllä se sitten on se. Perunan, spagetin tai riisin kera.

Bubbling under uunissa paistettu broileri.

Ygönen on jauheliha valmistuksellisessa moninaisuudessaan.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Ygönen on jauheliha valmistuksellisessa moninaisuudessaan.

No älä saatana? Jauheliha on lihajaloste. Ei ruoka.

Ei mitään hajua. Viime vuosilta munakas voisi olla hyvä veikkaus, mutta kun se tehdään aika eri tavalla, niin onko se sitten 'samaa' ruokaa? Eihän pastakaan ole kaikki pastaa.

Oma ruuanlaittomme perustuu enemmän raaka-aineisiin kuin ruokiin, joten todella harvoin tulee tehtyä jotain tiettyä ruokaa.

EDIT: Jaa, että puuroa ei lasketa? Sitten ei varmaan lasketa munakastakaan.

Eritasoisin variaatioin tulee syötyä eniten näitä:
- ulkofilepihvi + jotain kasviksia, ehkä perunaakin
- lihapadat
- pastat
- kalaa + jotain kasviksia, ehkä perunaakin

Sanoisin, että max 2 kertaa kuussa tulee syötyä 'samaa' ruokaa, ellei isompina annoksina tehtyja patoja ym. lasketa erillisiksi

Manaaja kirjoitti:

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Ygönen on jauheliha valmistuksellisessa moninaisuudessaan.

No älä saatana? Jauheliha on lihajaloste. Ei ruoka.

Anteeksi. Ihan emämoka. Tuli etureiteenkin tumma läikkä.

Ei ollut etsivän kirurginveitsenterävin päivä. Ei se aina lähe.

Taatusti perunaa - ihan joka muodossa. Lapsena halusin ranskalaisia, koska (RIP) äitini ei osannut tehdä hyvää ruokaa, kertakaikkiaan. Ja joka aterialla oli perunaa jossain muodossa. Joskus jotain valmislaatikoita oli.

Tämämpä takia itse innostuin ruoanlaitosta ja jos jotain osaan tehdä, niin ruokaa.

Varmasti spagu ja jauhelihakastike, vähintään joka toinen viikko melkeinpä koko elämän ajan, kyllä siinä kertyy spagettimetrejä

Spagettia ja jauhelihaa. Lapsena se oli hyvää, mutta nyt tekisi mieli kokeilla keittoja. Pojalle ei kuitenkaan kelpaa keitetyt vihannekset, joten tässä kai syödään spagettia ja jauhelihaa hautaan saakka.

Veikkaan pitsaa.

Nykyään olen löytänyt uudelleen spagetin ja jauhelihakastikkeen, kun puolisoni tekee sen valurautapannulla sipulia ja voita säästämättä. Syntisen hyvää.

^Mun spagu ja jauhelihakastike on tosi harvoin samanlaisia Joskus tummaa, joskus punaista, joskus vaaleaa.. eri vihannekset, eri mausteet, joskus kermaa, joskus ei.. se on aina sellanen sörsselssön.

Veikkaisin että hernekeitto on aika ylhäällä mun listalla. Sitä syötiin aina vaunulla viikonloppuna, muuten ruoat oli aika vaihtelevia. Sitten kun tähän lasketaan mukaan koulun hernari, partioleireillä/retkillä vähintään kerran retkessä syöty hernari ja todellinen hernari-potti: joskus opiskeluaikoina Jurva-cityssä ihan pa:na sain jostain kaupasta poistotarjouksena pari laatikkoa hernaria erittäin edukkaasti. Oisko yhen purkin hinnaksi tullut jotain 10 centin luokkaa? No sitä sitten nokin menemään piiiiiiiitkään.

Mies tekisi hernarin kerran viikkoon jos en kieltäisi.

par-sky kirjoitti:Veikkaisin että hernekeitto on aika ylhäällä mun listalla. Sitä syötiin aina vaunulla viikonloppuna, muuten ruoat oli aika vaihtelevia. Sitten kun tähän lasketaan mukaan koulun hernari, partioleireillä/retkillä vähintään kerran retkessä syöty hernari ja todellinen hernari-potti: joskus opiskeluaikoina Jurva-cityssä ihan pa:na sain jostain kaupasta poistotarjouksena pari laatikkoa hernaria erittäin edukkaasti. Oisko yhen purkin hinnaksi tullut jotain 10 centin luokkaa? No sitä sitten nokin menemään piiiiiiiitkään.
.

Hernari on kyllä hyvää.

^Mä olen umpio.

Joku täällä kumminkin haisee.