Kitinä

Tutkimusten mukaan lapsettomat ovat onnellisempia kuin lapselliset, lisäksi todettiin varsinkin alle 35 vuotiaitten naisten olevan onnellisia parisuhtessaan ja Onnettomien onnellistuvan taas sen jälkeen kun lapset muuttavat pois kotoa.

Missä vaihtoehto "Olen onnellinen ja lapsellinen parisuhteessa"?

Tulokset ei yllätä, jos kysymyksen asettelu on ollut vastaava kuin tässä kyselyssä. Pallotan onnellinen ja lapsellinen parisuhteessa heti kun sellainen vaihtoehto on tarjolla.

EDIT: myöhästyin.

Vaola kirjoitti:Missä vaihtoehto "Olen onnellinen ja lapsellinen parisuhteessa"?

Aivan

Ovatko lapsellinen ja lapseton vastakohtia

^^ Te vaan valehtelette itsellenne:

"Näyttäisi siis siltä, että lapsellisten onni ei näy arkipäivässä. Vaikka vanhemmat vastaisivat vuoden jokaisena päivänä olevansa onnettomia, vuoden lopussa he kokevat tai luulevat, että vuosi kokonaisuutena oli onnellinen."

http://www.ylioppilaslehti.fi/2010/12/10/ilonpilaaja/

Ei se onnistunut taaskaan.

Onnellisuutta n. 78,4%
Lapsia n. 0,0 %
Parisuhdetta... katellaan sit syssymmällä.

Vaola kirjoitti:Missä vaihtoehto "Olen onnellinen ja lapsellinen parisuhteessa"?

Juu tässä taisi tulla sellainen freudilainen lipsahdus!

Mutta emiiri voi korjata äänestyksen! Tule apuun aasi??

Onnellinen, lapsellinen ja parisuhteessa.

Lilo kirjoitti:^^ Te vaan valehtelette itsellenne:

Tottakai. Vaikka tiedän, että olisin ollut tyytyväinen elämääni lapsettomanakin ja pieni lapsi vie paljon aikaa, niin uskon että kokonaisuutena olen onnellisempi, kun pääsen kokemaan myös ne tunteet, joita oma lapsi saa aikaan. Tämän hetkisen elämänkokemuksen pohjalta sanoisin, että vastaavaa on ilman lasta vaikea kokea. Yksi mielenkiintoinen elämänvaihe enemmän.

Lilo kirjoitti:"Näyttäisi siis siltä, että lapsellisten onni ei näy arkipäivässä. Vaikka vanhemmat vastaisivat vuoden jokaisena päivänä olevansa onnettomia, vuoden lopussa he kokevat tai luulevat, että vuosi kokonaisuutena oli onnellinen."

Tässä voi muuten olla jotain perää. Elämä oli helpompaa, vaivattomampaa ja vapaampaa ilman lasta. Pienen lapsen kanssa arki on raskaampaa. Mutta ilman lasta elämä olisi paljon tyhjempää ja merkityksettömämpää, siis minulle.

Lapsen mukana tulee suunnaton taakka huolia ja asettaahan vanhemmuus parisuhteellekin enemmän kuormaa kun yhteinen (se vaikeammin paettava) vastuu on jaettava, eikä voida olla yhtä vapaasti kuin ennen.

Mut ihan sama tutkimuksista. Vaikka en niistä niinkään piittaa, niin ärsyttää jos joku sellaisten perusteella ajattelee olevansa onnellisempi kuin minä, tai jopa että minä olisin onneton.

Olisi kuitenkin ollut mielenkiintoista nähdä vielä tulokset yksinhuoltajien suhteen.

Onnellinen ja suhteellisen lapseton. Toisinaan kyllä lapsettaa.

Kuten jutustakin kävi ilmi, tollasta varten on taatusti hankala rakentaa mittareita, joten suhtaudun varauksella kovin yksinkertaisiin tuloksiin.

Toisaalta, olen itse hyvin keikkuvassa vaiheessa sen suhteen, haluanko enää lisää lapsia. Toisaalta joo, koska olen niin _äidillinen_ ja vauvan ja pikkulapsen hoivailu on ollut mulle todella palkitsevaa(PALKITSEVIN kokemus ever) väsymyksestä huolimatta. Ja se geenijuttu kans, en tule luomaan kuolemattomia taideteoksia tai teorioita.

Silti kun tietää jo, että eka vuosi menee täysin vauvalle eläessä apujoukoista huolimatta(minä ite!1) ja sitten jos niitä tulisi vaikka useampi putkeen saati kerralla ja olisin jo lähempänä neljääkybää.. jotenkin se maailmanympärysmatkailu ja elämän itse/urakeskeisyys kiehtoo tulevaisuudenkuvana myös kovasti. Both? Mutta hyvä vaan, ettei kaiken tarvikaan olla vielä valmiiksi päätettynä Tai noin yritän ajatella.

Lapsista ei ole ainakaan haittaa.

Kakaraton, suhteeton ja semionneton.