exsu kirjoitti:Mies ei myöskään arvosta kovin paljoa sitä, että olen toisinaan hieman kärttyinen koska hän on käyttäytynyt huonosti mun unissa edellisyönä.
HAH! Kohtalotoveri Meilläkään ei tuo mies oikein tajua, että on tehnyt koko yön vääryyksiä ja pitäisi seuraava päivä hyvitellä, hmf.
The great club outshines the individual, always and forever.
Itse olen kuullut paljon tyhmempää kuin kuljettajan vaihto pitkän automatkan aikana. Kaikki eivät rrrrrrrrakasta ajamista samaan tapaan kuin toiset, joskus saattaa vätystää jne.
Vaimolla oli yhdessä vaiheessa ajaminen vähissä ja pelkäsi ajamista ja piti pakottaa rattiin.
Musta on paha virhe, että jossain perheissä mies yhteisestä sopimuksesta ajaa kaikki reissut ja vaimon ajotaito rapistuu.
Naisissa tuppaa olemaan paljon yksilöitä, jotka ei ymmärrä että ajotaitoa pitää pitää yllä ja olisi hyvä jopa pyrkiä kehittämään auton hallintaa. Antaa ikävästi pohjaa stereotypioille.
Meillä tulee sen verran paljon kilometrejä autoihin vuodessa, että siitä riittää molemmille, vaikka ajankin enemmän. Lyhyillä alle 600km matkoilla menee sen mukaan, kumpaa sattuu huvittaa ajaa. Sitä pidemmät matkat mä ajan yleensä itse.
We used to laugh a lot
But only because we thought
That everything good always would remain
Vagabondo kirjoitti:Naisissa tuppaa olemaan paljon yksilöitä, jotka ei ymmärrä että ajotaitoa pitää pitää yllä ja olisi hyvä jopa pyrkiä kehittämään auton hallintaa.
Ikävä sanoa, mutta tuntuu että tuossa voi olla pohjalla jonkinlaista (alitajuista) vallantavoittelua. Jos vaimon ajotaito ruostuu, miehellä ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin kuskata vaimoa sinne tänne tarpeen mukaan. Toisaalta osa miehistä harrastaa samaa mm. ruuanlaiton, siivoamisen ja lasten kasvatuksen/hoidon osalta. Pääasia kai, että samoin suhtautuvat osuvat samaan perheeseen.
Noh, meillä taas minä ajoin kaikki matkat joka suuntaan kun olin ainoa kortillinen. Se oli kivaa. Nyt mies ajaa melkein aina, kun kortti on ollut vasta vajaan vuoden. Eiköhän se siitä tasoitu kun kortti vanhenee.
Hassusti muuten pysäkönti- ja reittivaatimukset olivat huomattavasti tiukemmat, kun minä olin ainoa kuski. Nyt ei kummasti enää tarvitse parkkeerata ihan oven eteen joka paikassa ja kauppareissulla ei ajeta motarin kautta
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Mä tykkään ajaa pitkää matkaa. Se on vähän kuin olisi vaelluksella jossain erämaassa. Kaikki muu kuin ajaminen menettää merkityksensä ja kellotellaan satasia mittariin toisensa perään. Päämäärä on niin kaukana, että matkanteko on tärkeämpää kuin perille pääsy. Sellasia yli 2000km siivuja on mukava ajaa yksinkin. Tylsimpiä on noin 500km siirtymät. Liian lyhyt ollakseen kunnon matkantekoa ja liian pitkä, että pääsis perille nopeesti.
We used to laugh a lot
But only because we thought
That everything good always would remain
Vagabondo kirjoitti:Naisissa tuppaa olemaan paljon yksilöitä, jotka ei ymmärrä että ajotaitoa pitää pitää yllä ja olisi hyvä jopa pyrkiä kehittämään auton hallintaa.
Ikävä sanoa, mutta tuntuu että tuossa voi olla pohjalla jonkinlaista (alitajuista) vallantavoittelua. Jos vaimon ajotaito ruostuu, miehellä ei oikein ole muuta vaihtoehtoa kuin kuskata vaimoa sinne tänne tarpeen mukaan. Toisaalta osa miehistä harrastaa samaa mm. ruuanlaiton, siivoamisen ja lasten kasvatuksen/hoidon osalta. Pääasia kai, että samoin suhtautuvat osuvat samaan perheeseen.
Mä oon pitänyt sitä jonkinlaisena kilpailuvietin puutteena. Mä pyrin aina kehittymään kaikessa mitä mä teen ja tuntuu että monet miehet tekee samoin. Ainakin harrastuksissa. Naisissa näkee paljon enemmän, että ollaan tyytyväisiä, kun suoriudutaan jollain tasolla, eikä yritetäkään olla parempia. Ovat tyytyväisiä saavuttamaansa tasoon, eikä näe tarvetta kehittyä.
We used to laugh a lot
But only because we thought
That everything good always would remain
Vagabondo kirjoitti:Mä oon pitänyt sitä jonkinlaisena kilpailuvietin puutteena. Mä pyrin aina kehittymään kaikessa mitä mä teen ja tuntuu että monet miehet tekee samoin. Ainakin harrastuksissa. Naisissa näkee paljon enemmän, että ollaan tyytyväisiä, kun suoriudutaan jollain tasolla, eikä yritetäkään olla parempia. Ovat tyytyväisiä saavuttamaansa tasoon, eikä näe tarvetta kehittyä.
Oman tuttavapiirini osalta allekirjoittaisin tuon, että naisilla on heikompi kilpailuvietti, mutta en kylläkään tuota haluttomuutta kehittyä. Mun tuntemani naiset kehittyvät kilpailemalla itsensä kanssa siinä missä miehet kehittyvät kilpailemalla muita vastaan. Toisaalta tuo on kyllä niin holtiton kärjistys, että se pitäisi ehkä jättää tekemättä - käytännössä kumpaakin löytyy molemmista sukupuolista. Samoin kuin sitäkin, ettei nähdä tarpeelliseksi kehittyä.
Mut no, ainakin täällä Kitinässä mun henk. koht. kehittymispyrkimyksiä disauttelevat yleensä nimenomaan miespuoliset kirjoittajat.
Typerimpiä riitoja on ollut liittyen kodin remontointiin ja sisustamiseen. Allekirjoittaneen ehdotukset esimerkiksi eteisen kaapeista on haukuttu täysin visiottomiksi ja typeriksi, sitten .. kuitenkin loppupeleissä huomataan, että hei.. sehän oli hyvä idea, toteutetaan se
DitaVonShagwell kirjoitti:Typerimpiä riitoja on ollut liittyen kodin remontointiin ja sisustamiseen. Allekirjoittaneen ehdotukset esimerkiksi eteisen kaapeista on haukuttu täysin visiottomiksi ja typeriksi, sitten .. kuitenkin loppupeleissä huomataan, että hei.. sehän oli hyvä idea, toteutetaan se
Duh!
The great club outshines the individual, always and forever.
DitaVonShagwell kirjoitti: Allekirjoittaneen ehdotukset esimerkiksi eteisen kaapeista on haukuttu täysin visiottomiksi ja typeriksi, sitten .. kuitenkin loppupeleissä huomataan, että hei.. sehän oli hyvä idea, toteutetaan se
Meillä toimii molemmin päin tämä. Jos saman idean keksii itse muutamaa viikkoa myöhemmin niin se on aina jotenkin parempi.
Meilläkään ei tuo mies oikein tajua, että on tehnyt koko yön vääryyksiä ja pitäisi seuraava päivä hyvitellä, hmf.
