Minun on ainakin syytä olla ylpeä siitä, että tajuan pienellä pohtimisella minkä sortin vatipää oikein olen. Ja sitten voi mennä komeroon itkemään siksi kunnes taas unohtaa koko jutun ja ylpistyy jostain ulospäin näkyvistä ominaisuuksista, kuten vallan vastuttamattomista suklaasilmistäni tai siitä että soitan kitaraa sillä lailla jotta mummut kuolee ja pikkulinnut tippuu puista. Tai siitä, että jos olemassa ei ole valmista ohjelmaa johonkin tarkoitukseen, niin voin sen sitten koodata kofeiinipäissäni. Mahtavaa.
Ja voi helvetti että tällainen itsekehu on kuvottavaa ja sairasta.
Mutta onneksi näiden ylpeyspilkkujen vastineeksi löytyy hengestäni ja ruumiistani monia arpia, jotka tasaavat tilanteen neutraaliksi tai hieman miinuksen puolelle.
Mistä sinä olet ylpeä itsessäsi?
-
Enthu
-
Patz
-
Angita
-
Faghag
-
Faghag
SingleMalt kirjoitti:Faghag kirjoitti:Vaikeaa olla vaatimaton, kun on niin vitun hyvä.
Tuomas Vimma.
Tapasin Helsingin Kirjamessuilla lukioaikaisen äidinkielenopettajan. Hän teki paljastuksen, että Tuomas Vimma (taiteilijanimi) on saman lukion kasvatti kuin mistä itse valmistuin ylioppilaaksi vuonna 1988. Eli helvetin Torkkelin kuvataidelukio tuottaa kaikenlaisia häröjä. Jätkä on kirjoittanut kyllä paskan romaanin...
-
Geetzu
-
Faghag
Geetzu kirjoitti:Faghag kirjoitti:Jätkä on kirjoittanut kyllä paskan romaanin...
Ekansa oli aivan käsittämättömän loistava, nyt kun muistan niin heti must-have-listalle "Toinen".
Lue mieluummin alkuperäinen romaani, josta Helsinki 12 on muunneltu toimittajan vapaudella eli Bret Easton Ellisin Amerikan psyko. Vimman toisen romaanin luen, kun saan sen ilmaiseksi. Maksan vain hyvästä kirjallisuudesta, muut pummaan:-D Pakkohan mun on tarkistaa, onko jätkä oikeesti niin paska kirjoittamaan vaiko jännittikö sitä vaan esikoinen.
Lopetettuani Helsinki 12:n lukemisen ensimmäiset sanani olivat:
"*ittu mitä *askaa."
Tarkistin kantaani myöhemmin jonkin verran, mutten kovin paljoa, koska kirjoittaa kaveri osaa.
Amerikan psykon ohella tunnistin myös melkoisesti elementtejä Frédéric Beigbederin opuksesta 99 frangia, joka ei ole huono kirja.
"*ittu mitä *askaa."
Tarkistin kantaani myöhemmin jonkin verran, mutten kovin paljoa, koska kirjoittaa kaveri osaa.
Amerikan psykon ohella tunnistin myös melkoisesti elementtejä Frédéric Beigbederin opuksesta 99 frangia, joka ei ole huono kirja.
-
Geetzu
-
Faghag
-
Faghag
vadim kirjoitti:Lopetettuani Helsinki 12:n lukemisen ensimmäiset sanani olivat:
"*ittu mitä *askaa."
Tarkistin kantaani myöhemmin jonkin verran, mutten kovin paljoa, koska kirjoittaa kaveri osaa.
My dear,
Olet varmasti lukenut ko. herran kolumnintekeleitä Cityssä ja Gloriassa? Jätkä EI osaa kirjoittaa. Paavolainen teki sen jo 20-luvulla, mitä Vimma yrittää nyt vimmaisesti. Suosittelen oheislukemistoksi yhtä lempparikirjaani Nykyaikaa etsimässä.
Faghag kirjoitti:My dear,
Olet varmasti lukenut ko. herran kolumnintekeleitä Cityssä ja Gloriassa? Jätkä EI osaa kirjoittaa. Paavolainen teki sen jo 20-luvulla, mitä Vimma yrittää nyt vimmaisesti. Suosittelen oheislukemistoksi yhtä lempparikirjaani Nykyaikaa etsimässä.
Olen lukenut vissiin yhden Vimman kolumnintekeleen, ja oikeassa olet, kehnohan se oli. Mutta Helsinki 12:n kieli, varsinkin slangi, oli melko autenttista ja raikasta, mistä heruu muutama piste. Muuten pisteet olivatkin kortilla.
-
Aito_Johanna
-
hermine
-
McJanne
- Kitisijä
- Viestit: 8611
- Liittynyt: 13.11.2005 23:14
- Paikkakunta: Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!
Olen ylpeä. Suorastaan nokkava. Ai miksi? Tarina valaiskoon pimeän uhkaa ja Jedin paluuta.
Olipa kerran persaukinen opiskelijapoika joka päätti että jotain on tehtävä että saisi joskus leipää(kin) suuhun.
Tästä poika loihe yrittäjäksi, haki lainaa pankista suuria summia. Vain sen ajan markkinatalous saattoi antaa puitteet kaikelle sille 'irtorahalle'.
Saippuaa, kristalleja, autoja, helloja, kaljaa, viinaa ja kaikkea muuta mitä maa päällänsä kantaa (toimit. huom. aseet ja huumeet ja huorat poislukien) kauppasi tämä urhoollinen ystävämme kera umpimetsän rohkeiden miesten ja katso: Menestys oli taattu, ostamalla, myymällä, vaihtamalla ja varastamalla leijonanmielinen ystävämme turvasi kulkunsa kadun valoisemmalla puolella.
Aika kului ja rahaa virtasi, vaan loi pimeys varjoa armottomasti. Itse viinapiru oli päättänyt puuttua peliin.
Iloinen joukkomme, minä ja neljä muuta, saimme huomata virkistysbudjetin huomattavan kasvun, mutta tokihan nyt homma pyörisi vaikka kaikki eivät täysillä paahtaisikaan. Tai edes joku paahtaisi.
Ja niin kävi, että keisari verokarhulta kävi käsky että kaikki vuodet oli arvonlisäverolla pantava. Ja sankarimme otti vuosien kirjanpidon ja itki katkerasti suomalaisen yrittäjän totuutta: "Ei sinun tule tienaaman liikaa".
Surullisena maahanlyöty sankarimme liittyi iloisten miesten seuraan lohtua hakien, luullen pahimman jo tapahtuneen. Mutta kuinka ollakkaan, iloinen seurue oli poissa, kenelle tuomio tästä lankeaa, te kirotut.
<aseta tähän kohti dominoefekti kuvaamaan tapahtumien keskinäisiä vaikutussuhteita>
Entä sama suomeksi? Perseestä sinä olet tullut ja päin persettä sinun on kaikessa myös mentävä?
Sitten tuli sisu ja vitutus. Puoli vuotta jaksoin rypeä omassa paskassani ja kun siitä tokenin niin alkoi järjetön (järjellinen) raataminen sen korvaamiseksi mikä korvattavissa oli. Lukio, ammattikorkeakoulu, pari vuotta välissä töissä ja armeijassa. Keskimääräinen työpäivä (paitsi armeijassa, siellä vaan lusmuttiin kellon ympäri) rennon nihkeät 16 tuntia.
Ai mitäs tossa?
Nyt, herran vuonna 2005, velkoja alle 10000€. Ulosotossa ei pennin penniä. Maksut napsuvat vielä vuoden, mutta pärjään.
Elämä on vituillaan, nainen meni, liian kallis kämppä, puuduttava (mutta palkkitttsheva) työ, muutto Hellsinki.hell -alueelle, yksinäisyys ja masennus. Mutta.
Raha-asiat ovat nyt sillämallilla että minulle ei niistä tulla vittuilemaan. Kaiken muun voitte viedä, mutta ylpeyttäni tämän asian tolalleen saattamista ei minulta vie kukaan koskaan pois. Ei tässä eikä seuraavassa elämässä.
Että sen takia nokkava. Oliko hyvä kertomus? Löydättekö kaikki puolitahalliset viittaukset? Onko kello 3:27 hyvä aika kirjoittaa sielunsa tuntoja?
Olipa kerran persaukinen opiskelijapoika joka päätti että jotain on tehtävä että saisi joskus leipää(kin) suuhun.
Tästä poika loihe yrittäjäksi, haki lainaa pankista suuria summia. Vain sen ajan markkinatalous saattoi antaa puitteet kaikelle sille 'irtorahalle'.
Saippuaa, kristalleja, autoja, helloja, kaljaa, viinaa ja kaikkea muuta mitä maa päällänsä kantaa (toimit. huom. aseet ja huumeet ja huorat poislukien) kauppasi tämä urhoollinen ystävämme kera umpimetsän rohkeiden miesten ja katso: Menestys oli taattu, ostamalla, myymällä, vaihtamalla ja varastamalla leijonanmielinen ystävämme turvasi kulkunsa kadun valoisemmalla puolella.
Aika kului ja rahaa virtasi, vaan loi pimeys varjoa armottomasti. Itse viinapiru oli päättänyt puuttua peliin.
Iloinen joukkomme, minä ja neljä muuta, saimme huomata virkistysbudjetin huomattavan kasvun, mutta tokihan nyt homma pyörisi vaikka kaikki eivät täysillä paahtaisikaan. Tai edes joku paahtaisi.
Ja niin kävi, että keisari verokarhulta kävi käsky että kaikki vuodet oli arvonlisäverolla pantava. Ja sankarimme otti vuosien kirjanpidon ja itki katkerasti suomalaisen yrittäjän totuutta: "Ei sinun tule tienaaman liikaa".
Surullisena maahanlyöty sankarimme liittyi iloisten miesten seuraan lohtua hakien, luullen pahimman jo tapahtuneen. Mutta kuinka ollakkaan, iloinen seurue oli poissa, kenelle tuomio tästä lankeaa, te kirotut.
<aseta tähän kohti dominoefekti kuvaamaan tapahtumien keskinäisiä vaikutussuhteita>
Entä sama suomeksi? Perseestä sinä olet tullut ja päin persettä sinun on kaikessa myös mentävä?
Sitten tuli sisu ja vitutus. Puoli vuotta jaksoin rypeä omassa paskassani ja kun siitä tokenin niin alkoi järjetön (järjellinen) raataminen sen korvaamiseksi mikä korvattavissa oli. Lukio, ammattikorkeakoulu, pari vuotta välissä töissä ja armeijassa. Keskimääräinen työpäivä (paitsi armeijassa, siellä vaan lusmuttiin kellon ympäri) rennon nihkeät 16 tuntia.
Ai mitäs tossa?
Nyt, herran vuonna 2005, velkoja alle 10000€. Ulosotossa ei pennin penniä. Maksut napsuvat vielä vuoden, mutta pärjään.
Elämä on vituillaan, nainen meni, liian kallis kämppä, puuduttava (mutta palkkitttsheva) työ, muutto Hellsinki.hell -alueelle, yksinäisyys ja masennus. Mutta.
Raha-asiat ovat nyt sillämallilla että minulle ei niistä tulla vittuilemaan. Kaiken muun voitte viedä, mutta ylpeyttäni tämän asian tolalleen saattamista ei minulta vie kukaan koskaan pois. Ei tässä eikä seuraavassa elämässä.
Että sen takia nokkava. Oliko hyvä kertomus? Löydättekö kaikki puolitahalliset viittaukset? Onko kello 3:27 hyvä aika kirjoittaa sielunsa tuntoja?
Kirjoitan tätä alasti
-
Geetzu
McJanne kirjoitti:Että sen takia nokkava. Oliko hyvä kertomus?
[offtopic]Sen lisäks, että sun nenä on kiva niin sua on myös mukava lukea. Kiva kun tulit![/offtopic]
Nyt ylpeilen kyllä tosissani tällä röökaamisen lopettamisella (40 päivää tänään!). En mitenkäänpäin koskaan ikinä en en en tule enää tuohon haisevaan pötkylään huuliani yhdistämään! Rupeen polttelemaan ruohoa sitten kun en enää millään tätä savuttomuutta kestä. Nih.
-
McJanne
- Kitisijä
- Viestit: 8611
- Liittynyt: 13.11.2005 23:14
- Paikkakunta: Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!
Geetzu kirjoitti:[offtopic]Sen lisäks, että sun nenä on kiva niin sua on myös mukava lukea. Kiva kun tulit![/offtopic]
Nyt ylpeilen kyllä tosissani tällä röökaamisen lopettamisella (40 päivää tänään!). En mitenkäänpäin koskaan ikinä en en en tule enää tuohon haisevaan pötkylään huuliani yhdistämään! Rupeen polttelemaan ruohoa sitten kun en enää millään tätä savuttomuutta kestä. Nih.
[örhi]Siitos. Tsemppiä, ehkä minäkin joku päivä pääsen sille asteelle että saatan harkita rakkaista syöpäkääryleistäni luopumista. Naurutupakki vois kyllä olla ihan varteenotettava ajatus vieroitusjaksolle ja sitten haemma Vauhtia Hellsingistä[/örhi]
Kirjoitan tätä alasti